Täydessä paisteessa
Vuorilla kelit vaihtuvat nopeasti, tuumaili Eevert katsellessaan aamulla makuuhuoneensa ikkunasta ulos. Ulkona oli mitä komein keli. Täysin sininen taivas ja täysikuukin oli vielä möllöttelemässä taivaalla.
Päivän säästä ilhatuneena ystävämme päätti palata eilisille pilvisille vuorille uudelleen. Ei muuta kuin reppu kuntoon ja menoksi.
Pian oli mies tutuilla hisseillä yläilmoissa. Ja Penkenin huipulla kulkevalla isolla polulla.

Penken kohoaa 2185 (Wanglalm) metriin ja siellä tietenkin laidunsi myös melkoinen määrä karjaa. Kesäisin moni kuljettaa karjan yläilmoihin ja hoitaa ne sieltä käsin. Vuorilehmien maito on erityisen armomikasta ja rasvaprosentit kohdillaan.

Maisemissa riitti katseltavaa joka suuntaan. Vaikka tie kulkikin huipulla oli siinä melkoinen määrä nousuja ja laskuja. Lämpimässä säässä oli kulkijoiden paita pian märkänä ja sykkeet koholla.

Lehmät ottivat rennosti ja tuskin vaivautuivat seurustelemaan kulkijoiden kanssa, vaikka moni Eevertin lisäksi sitä yritti.

Polkujen varsilla oli penkkejä hetken istahtamista varten. Melkoisen kauniille paikoille ne oli asetettu. Pieni penkki ranteen vahvuisella vaijerilla paikoilleen kiinnitettynä. Muistutuksena siitä, että vuorilla on joksus hyvin erilainen keli kuin tänään.

Eri ikäisiä kulkijoita oli paljon. Penken on helppo saavuttaa ja päästä näkymille hyvien hissiyhteyksien vuoksi. Niinpä kulkijoissa oli myös hyvin iäkkäitä vaeltajia, joiden tukena oli oma saattaja. Eevertin mieli vetää vuorille aina uudelleen ja heissä mies näki kenties tulevaisuuttaan.

Eevertin edellisen alppivierailun jälkeen on huipulle rakennettu ja otettu käyttön v. 2013 kappeli – Granatkapelle. Mielenkiintoisen näköinen kuutio pienen keinolammen, Penkenjochin rannalla 2087 metrissä. Kappeli on omistettu fransiskaanimunkki Engelbert Kollandille, joka on opiskelijoiden, oikeusasioiden sekä hermo, silmä, niska ja korvavaivaisten pyhimys ja samalla koko Zillertalin suojelupyhimys.

Sisältä kappeli on puinen kuutio. Alttarilla on Kallandia kuvaava mosaiikkityö ja takaseinällä Jumalan äidin ikoni. Istuimina oli muutama pölli kappelin reunustoilla.

Eevert vierailee mielellään kappeleissa ja kirkoissa. Useiden vuorten huipuille on rakennettu kulkijoita varten hiljentymispaikka. Itävalta on hyvin uskonnollinen maa.

Matkaa oli vielä jonkin matkaa jäljellä. Mielessä siinsi jo alppimaja ja sen aromikkaat tarjoomukset. Gulassikeitto olisi jälleen oiva valinta. Siispä kohti läheistä Almia.

Päivän gulassia oli tarjolla ja siitä mielissän Eevert kantoi kulhon pöytään. Hyvin maustettu paprikainen ja tomaattinen lihakeitto pienillä perunakuutioilla.

Gulassin lisäksi tuli tilattua paikallista suolapalaa, Zillertalen Krapfenia. Näillä eväilläsitä hyvin jaksaa taas kotimökille.

Viimeinen silmäys vielä taukopenkiltä ja oli aika kiittää hienosta päivästä. Vuorilla oli huomattavan lämmintä ja laaksoon laskeuduttua lämpömittari näytti +31 astetta. Isoja ovat erot vuorokauden sisällä!
