Iltapäivän ratoksi ryhdyin pyörittelemään helmiä. Mitähän kaikkea niistä voisi saada aikaan. Niin monissa blogeissa olin nähnyt vaikka miten hurmaavia tuotoksia helmiä yhdistelemällä. Ei auttanut kuin ryhtyä kokeilemaan liimatuubin kanssa.

Joskus ajattelin että kun kyseessä on vanhan miehen talo, niin en ainakaan sinne parfyymipulloja tee. Hienostipa tuossa komeilee muutama intialainen pötikkä mitä parhainta myskiä! Vai olisiko niihin sittenkin kätketty arvokkaita mausteita kaukaisilta rannoilta. Mene ja tiedä.

❤

❤

Eevert on varmaan löytänyt isoäidin kätkemät hopeat ullakon pölyisestä nurkasta. Hieman pölyiseltä ne kuvissa näyttävätkin.

❤

❤

Näyttää kätköstä löytyneen isoisän taskumattikin. Se on paljon maailmaa nähnyt sekin. Isoisä sanojensa mukaan kuljetti sillä hevoselle lääkettä metsä reissuilla. Kovin oli sairaita hevosia raskaissa metsähommissa kesät ja talvet läpi.

Talossa oli aina pidetty arvossa hevosia. Kaikki ne olivat työhevosia, tarkasti kullakin oma tehtävänsä. Talon vanha hevonen toimi myllyhevosena. Myllyn ja talon väliä Valko oli kulkenut vuosikausia kuljettaen niin omat kuin naapurinkin viljat jauhettavaksi. Monet reissut Valko teki ilman ohjastajaa, niin tuttu reitti myllyyn oli. Mylläri sitten lähetti aikanaan hevosen takaisin jauhokuorman kanssa. Mihinkään muualle vanha Valko ei suostunutkaan kulkemaan. Ja jos joku yritti niin aina se palasi tutulle reitilleen takaisin.

❤

Sattuipa kerran, että talon ainoa tytär toi kosiomiehen taloon. Ehdokas ei vissiin ollut isännän mieleen, vaan tämä toimitti miehen pois ihan hevoskyydillä. Isäntä sanoi: ”Valjastan sinulle hevosen, sillä pääset kaupunkiin. Renki Ville tuo sen sieltä iltasella takaisin.”

Ja niin kosiomies lähti talosta kiitollisena isännälle, sillä matka kaupunkiin oli pitkä. Vanha hevonen vaan ei ollut samaa mieltä. Se vei kosijan kerta toisensa jälkeen myllylle, eikä suostunut juurikaan sen ohi menemään. Tuskailtuaan tunteja jukuripäisen hevosen kanssa mies palasi kiltisti taloon kärryillä istuen. Isäntä otti hevosensa vastaan ja sanoi: ”Kah, eikös siitä kosiomiehestä hevosen ajajaksi ollut!”  Nolo kosija lähti kaupunkia kohti kävellen.

❤

❤

Kauniin hopeisen maljakkoparinkin Eevert on saanut kiilloitetuksi. Liekö nämä peräisin niistä hämäläisistä häistä? Näyttävät kovin tutuilta vanhoista valokuvista. Ne vasta olivatkin häät! Niitä tanssattiin kolme päivää ja vielä vuosienkin päästä kylän vanhant tietäjät niistä salaperäisesti naureskellen puhuvat.

❤

❤

Kauniit lautasliinarenkaatkin on kiillotettu ja ensimmäiset liinat niihin valmiiksi pujotettu. Kyllä nyt kelpaa fiinimpiäkin vieraita taloon kutsua.

Pari hienoja hopeavatejakin on päässyt loistoonsa. Taitaa Eevert sittenkin varustautua suuriin Prinsessahäihin! Niin paljon on kiillotettu ja puunattu viimeaikoina talossa.

❤