Rapukausi virittää Eevertiin aina halun järjestää ystävien kesken rapukestit. Silloin pitää rapuja olla kasapäin, hieman asiaankuuluvaa rekvisiittaa ja luonnollisesti hyvää juomaa.

Jokaiselle pyrstölle tunnettu raittiusmies ei lasiaan kallista, mutta pieni tömpsy sille ensimmäiselle pyrstölle on varmasti paikallaan. Niin nytkin ja aimo annos kirpakkaa karpalomehua kelpasi tähän tarkoitukseen.

Rapujen kanssa tarjoillaan paahtoleipää ja voisulaa.

 

Keittiömestarina on tuttuun tapaan häärinyt kaikkien tuntema, maankuulu ruokataitelija Jatta.

 

Yhdessä rapujen keittäminenkin on jo yhtäjuhlaa. Ravustaminen on kuulunut Eevertiin julliaika-muistoihin hyvin vahvasti. Ravustukseen valmistauduttiin hyvissä ajoin ennen ravustuskauden alkua laittamalla pyydyksiä kuntoon. Yöt vietettiin rantamilla tulilla ja hiljaa hiipien kierrettin syöteillä säännöllisin väliajoin. Oli se jännittävää puuhaa.

Rapuja pidettiin merrassa kunnes oli aika kestitä kylän väkeä. Silloin vasta saalis keitettiin ja asetettiin tarjolle.

Rapujen kanssa ei pajon muuta tarvitse. Ehkä joskus hieman salaattia, jos joku vieraista ei niin innokkaasti käy saksiniekkoihin kiinni. Muutamalla rapuvoileivällä onkin jo tullut hyvin ravituksi.

Jo ammoisina aikoina rapuja pidettiin hyvin terveellisinä ja ajateltiin, että ne parantavat monia sairauksia ja vaivoja. Monia eläinten puremien aiheuttamia tulehduksiakin paranneltiin ravuilla. Melkoisen mystinen saalis onkin ollut tuon kovan panssarin omaava vesieläin!

Myöhäisemmän historian mukaan luostareissa on nautittu runsaasti rapuja aika ajoin. Paastonaikana munkit eivät saaneet syödä lihaa, mutta ravut olivat oivaa ravintoa niihin aikoihin. Ja pelasti monen munkin puutostaudeiltakin hankalimpina aikoina entisaikaan kun kaikenlaisesta ravinnosta oli puutetta.

Rapujen historiaa muistellessa Eevertin seurue hiljaksiin siirtyi puutarhan puolelle.

 

On tainnut Eevert jättää isommat saaliit vasta myöhäisempään iltaan. Pöydällä komeillee komea hummeri ja parit olusetkin ovat läytäneet pöydälle. Lämpimässä ja leudossa elokuun illassa onkin mukava istuskella ulkosalla ja muistella menneitä.

Jorinoida – sitähän ukot tykkäävät tehdä. Ja ainakin entisaikaan lapset mielellään kuuntelivat ukkojen jorinointia korvat höröllään 😉

Jaa-a… taitaa joku juuri muistella vanhoja aikoja ja rapuretkiä! Klikkaamalla pääset mukaan muistoihin…

Millaisia rapumuistoja Sinulla on?