Lämmin ja kaunis viikonloppu houkutteli Eevertin metsään. Metsässä mies mieluusti vaeltelee ja kulkee aina kuin vain mahdollista. Metsän tuoksu jo saa kaikki aistit heräämään.

Siispä eväät reppuun ja suunta kohti sieniapajia. Sienistä mies pitää kovasti vaikka ei tunnusta olevansakaan mikään himokerääjä. Nyt on kuitenkin tie vienyt ihan vartavasten sienimetsään jo useamman kerran tänä vuonna. Ja mikä ettei ulkoilua ja liikuntaa yhdistäisi hyötyyn.

Nuuksion metsät on miehen mielessä ja hyviltä sienimetsiltä vaikuttivatkin. Heti alkumetreiltä tuli vastaan kanssakulkijoita korit ja kassit pullollaan metsän antimia.

Eipä aikaakaan kun Eevertinkin kori on täyttynyt kuin huomaamatta!

 

Pian kori painoikin jo sen verran että pitää välillä käsiä lepuuttaa. Levähtää ja huilata hetken. Mikä onkaan mukavampaa kuin istua mättäälle tai kaatuneelle puunrungolle ja levähtää. Pikkuisen sateenripauksen jälkeen luonto tuoksui aivan uusin sävyin. Raikas syysmetsä on voimakkaan tuoksuinen. Ja siitä tuoksusta Eevert ei saa tarpeekseen. Silmät ummessa hän taltioi muistoja talven varalle, sienten ohella.

 

 

Vaan sienimetsässä tulee nälkä. Ja se tietenkin on sitä parasta osaa metsäretkeilyä. Taitaa olla aika etsiä sopiva taukopaikka. Luukin metsissä on monta tulipaikkaa kauniiden lampien rannoilla. Siispä etsimään sopivaa paikkaa ja tulistelemaan. Pian tuleekin vastaan tuttu tulipaikka ja näyttää olevan vähäväkinenkin. Sinne on hyvä parkkeerata.

 

Kaitalammen rannalla tuntuu olevan hieman savun tuoksuakin. Liekö nuotio jo valmiina? Pientä hiillosta Eevert sieltä löytääkin ja päättää lisätä hieman puita. Pianhan siinä makkarat paistaa. Siispä kirves kouraan ja pilkkomishommiin. Näyttää puuvajakin pullistelevan puusta. Hyvin ovat kaupungin isännät pitäneet taas kulkijasta huolta.

Vaan, eivät meinanneet puut palaa. Savua ja sihinää niistä etupäässä tuli. Taisi olla vastakaadettuja puita ja parhaimmillaan sitten ensi kesänä. Kärsivällisellä puuhastelulla Eevert sai kuin saikin puut palamaan. Ja sitten olikin aika odotella hiillosta ja makkaranpaistamista.

Odotellessa Eevert kaivoi muut eväät esille.

Pöydälle nousi vanha ja uskollinen Airamin termospullo. Monet retket mukana kulkenut kuksa ja maittavat eväsleivät. Mikä voikaan olla parempaa kuin metsässä kahvi ja reilu ruisleipä oikealla voilla. Siihen ei paljon muuta särvintä tarvitsekkaan!

 

 

Paketista paljastuu vielä jokunen pala muitakin eväsleipiä. Ja kyllä juustoleipäkin oikein passelilta maistuu. Hyvä on taas olla.

Hissuksiin nuotiokin syttyy ja makkarapaketin sisältö pääsee paistumaan. Melko vikkelään tahtiin katoavat sienestäjän massuun vielä muutama kunnon makkarakin.

 

Pian on aika jatkaa matkaa. Siispä nuotiopaikka turvalliseen kuntoon ja roskat sekä loput eväät reppuun ja suunta kohti kotia.

Metsässä vierähti muutama tunti ja olo onkin jo oikein raukea. Taitaapa Eevert illan mittaan lämmittää saunan. Siinä lämmitellessä voi sitten sienikirjan kanssa tutkia, että mitä sitä tulikaan poimittua.

________________________________________________________________

Sienet ovat omaa tuotantoa ja olen oikein ylpeä niistä.

Termospullo Neidon ”roskapussista”, korvatulpparasia. Oli metallinen ja kierrekorkillinen avaimenperä.

Mahtavat eväät Jatan mainioita yllätysherkkuja.

Eevertin reppu Siipan nahkahansikkaan keskisormi.

Kuvausassistentin tehtäviä hoitamassa Neito. Ikävät roskikset takana, mutta ei viitsinyt siirtää 😉