Joku aika sitten Eevertin käsiin päätyi kyläkaupalta kierrätysopas. Sitä mies on ahkerasti lukenut. Välillä on tuumailtu ja taas otettu kierrätysvihkonen esille.

”Jätteiden lajitteleminen säästää luonnonvaroja ja vähentää kaatopaikkojen aiheuttamia ongelmia. Lajittelematon sekajäte kuluttaa eniten sekä kukkaroa että ympäristöä.”

Pienellä kylällä ei kovin kummoisia mahdollisuuksia ole. Kaupalle on sentään voinut viedä paristot ja lasipurkit ja -pullot. Muuten on ollut tarpeen huolehtia itse. Ennenvanhaan sitä poltettiin pihan perällä kaikki sellainen joka ei maatunut, muistelee Eevert. Vaan eipä saa enää polttouuniakaan pitää kaikenlaisten päästöjen vähentämiseksi.

Aikansa tuumailtuaan ja totuttuun tapaan suunniteltuaan Eevert ryhtyi työhön ja eipä aikaakaan kun  mies oli rakentanut taloon roskakatoksen ja huolehtinut riittävästä kierrättämisestä, vaikka jätettä ei niin suuria määriä olekkaan yksinäisen miehen taloudessa.

 

 

Vanhan tuvan liepeillä oli sopiva paikka ja sinne sai oikein asetusten mukaisen roskakatoksen. Nyt on komea Sulo-säiliö kaikille tarvittavalle jätteelle. Joulukuusikin päätyi katokseen, sillä kyläreissuillaan Eevert oli niin nähnyt tehdyn monen talon katoksessa. Siellä sillä on hyvä olla kunnes on aika keväämmällä tehdä siitä puuhaketta.

 

Ja miten tähän päästiin….

Työkaverilta sain pikkuruisia mini-Tic Tac-purkkeja. Taisin niitä jopa kerjätä kun satuin näkemään kädessä. Kerjääminen oli jäänyt korvan taakse, joten eräänä päivänä ne ilmestyivät eteeni kesken kokouksen. Siinä oli lähellä keskittymisen herpaantuminen 🙂

 

 

Purkeissa oli liimatut etiketit ympäriinsä. Niistä piti päästä eroon. Suoraan vetämällä ne eivät lähteneet, joten päätyivät kylpyyn.

 

 

Päällimmäinen kerros irtosi kylvyssä, mutta liimapinta ei. Tarvittiin siis isompaa käsittelyä. Apuun tuli Fairy ja heikohko kynsilakanpoistoaine. Miramella olen joskus erehtynyt pyyhkielemään muovia ja saanut pinnan pilalle. Nyt siis ei sitä virhettä!

 

 

Ei lähtenyt pinta, mutta ei se liimakaan. Siihen oli tyytyminen.

Säiliöt olivat läpikuultavia, joten ne tarvitsivat väriä. Muovi on hyvä maalata sisäpuolelta, niin jää hyvä pinta päälle (mikä hyvä, sehän on ihan liimainenkin!) En suunnitellut niitä availtaviksi mitenkään erityisemmin, joten ei väliä mitä maalia sisäpuolelle laittaa. Sekin olettamus osoittautui aivan turhaksi. Laitoin läpinäkyvään astiaan purkinpohjalta harmaata kangasväriä glittereillä. Sehän nyt ei tietenkään tartu muoviin, joten värillä on väliä. Niinpä sitten puhdistamaan purkkia sisältä uudelleen niin hyvin kuin mahdollista. Väri lähti, mutta sitä pientä glitteriä oli sitten jokapuolella ja kaikilla päällä olevilla tahmaisilla liimapinnoilla.

 

 

Käsistä nyt puhumattakaan.

Vaihdoin maalia pienoismalli väreihin ja johan alkoi työ sujumaan. Senkin sain leviteltyä purkkien lisäksi myös käsiin ja pöydälle. Purkkien taakse tuli lasiputkihelmestä (?) siirtokahva ja piskuisista napeista pyörät niin on helpompi siirrellä. Säiliön nimi on tietenkin Sulo.

Muistaapa Eevert erään kerran kun sukulaistytöt olivat vierailulla. Eevert oli kylillä ja soitti puhelimella tytöille kertoakseen että ottaa Sulon kyytiin tullessaan ja tuo kotiin. Siitäpä tytöt siivoamaan kiireesti koko taloa kun kerran vieraita oli tulossa.

Nauruksihan se meni kun tytöille paljastui että Eevertin kaverina olikin jätesäiliö.

 

 

Siinä sitä on hammastikulla huoliteltavaa. Harmaa pönttö näyttää huvittavalta glittereineen, mutta tuleepahan pintaan elämää.

Katosta joutui rakentelemaan ja Eevertin vanha keittiönlattia pääsi taas uuteen kukoistukseensa.

 

 

Hyvin mahtuu.

Ympäristöä katokselle pitää vielä rakentaa keväämmällä. Hyvässä mallissa kuitenkin jo ja Eevert voi hyvillä mielin lajitella jätteitä haluamallaan tavalla eri astioihin.