Sateet tuntuvat vaivaavan tämän kesän reissaamista niin koti-Suomessa kuin muuallakin. Aamu alkoi Eevertin kesämaisemissakin märkänä ja pilvisenä. Niin pilvisenä että mies itse oli siinä pilvessä joka satoi. Hauska tunne.

Maastoon ei arvannut tässä kelissä lähteä, mutta kulttuuria pääsi hyvin harrastamaan automatkailemalla solissa. Onneksi tie oli jo jotenkin tuttu sillä näkyvyys tyssäsi hieman auton konepellin etupuolelle. Täällä eivät kaikki käytä valoja, joten melko yllättäen saattoi vaikka rekka tupsahtaa tielle.

 

 

Kappelirakentajana Eevertiä tietenkin kiinnostivat kaikki ne lukuisat kappelit ja kirkot mitä näillä seudulla on. Joka mutkassa saisikin pysähtyä sillä joka talolla on oma kotikappeli olemassa aivan tien tuntumassa.

 

 

Kirkkotaidetta oli riittämiin näiden solien kirkoissa. Kirkot olivat kauttaaltaan suurempia kuin aikaisemmin koluttujen laaksojen kirkot. Lähes tuomiokirkko kokoa. Lisäksi kirkoissa oli runsaasti esillä esim kulkueissa käytettäviä kannettavia patsaita/kuvia ja isoja viirejä, joita kantamaan ei ihan pikkutalonpoika pääsekkään.

 

 

Sisäkuvaa yhdestä näistä isommista kirkoista. Ei kyllä enää tietoakaan siitä että minkä kylän kirkkon on kyseessä. Sisältä ne kaikki noudattivat samaa linjaa. Yksi runsas pää-alttari ja vähintään kaksi sivualttaria. Maalaukset olivat taidokkaita ja niitä oli paljon. Kertomuksia maalauksissa vaikka kuinka paljon. Osa Raamatun tuttuja vaiheita ja osa paavin tai muiden kirkkoruhtinaiden merkittäviä elämänkohtia.

Kirkkotaiteessa tälläkertaa Eevert keskittyi hieman yleisestä poikkeavampaan esitykseen. Mitä lie siunauskappelin nurkassa katafalkin vieressä istuva Kristus pohdiskella osmankäämi kädessään? Jos joku tietää niin valaiskoon ihmeessä Eevertiä.

 

 

Itävalta on katolinen maa ja madonna-hamot ovat tyypillisiä niin ovien vierustoilla, talojen seinillä kuin kirkoissakin. Eräästä kyläkirkosta löytyi kuitenkin hieman poikkeava taulu jossa esiintyi Kristus-lapsi. Tässä hän viihtyi Josefin sylissä. Kaunis taulu joka herätti miettimään montaa asiaa. Aikanaan opettajat eräässä koulussa hieman kyselivät että miksi ihmeessä Josefia ei tuotu enemmän esille. Siinä on oiva esimerkki ihan tavallisesta miehestä – duunarista vain – jonka elämä oli erityisen merkittävää. Riemuviestiä monelle miehenalulle. Ei tarvitse olla ruhtinas,rikas tai erityisen viisas – elämässä on arvoja ja aareita arvaamattomia talletettuna jokaisen polulle löydettäväksi ja elämää rikastuttavaksi.

 

 

Monissa kirkoissa on rukouskynttilöille paikka ja tavaksi on tullut sytyttää kynttilä aina kun se on mahdollista.

 

 

Päivän mittaan sääkin selkeni, mutta kello oli jo niin paljon että ei ollut enää riittävästi aikaa lähteä maastoon. Täällä pimeys tulee nopeasti, eikä valaitusta juuri ole missään.  Siispä auton nokka koti kotia. Kotimatkalla huomasi kuinka paljon maisema muuttuu sään mukaan. Sitä ei aina arvaakaan mitä pilven tai sumun takaa voikaan paljastua kuivemmalla kelillä.

 

 

Huomenna näyttäisi olevan poutaa 😉