Tänään olikin jännittävä päivä heti aamusta alkaen. Laakson kaikkien kylien pataljoonat eli ”suojeluskunnat” esittäytyivät perinteisin menoin. Aamusta alkaen marssivat osastot soittokuntineen pitkin kylän pääkatua. Torvisoittokuntien tasokkaat sävelmät kaikuivat talojen seinistä komeasti. Mukana kulkueessa oli niin miehiä kuin naisia ja lapsiakin.

 

 

Joukkoja oli niin paljon että Eevert ei laskuissa ihan mukana tahtonut pysyä. Aikanaan kulkue loppui ja utelias mies tietenkin seurasi joukkoja muiden katselijoiden mukana. Vähitellen kaikki osastot olivat kerääntyneet urheilukentälle. Jokaisella oli oma paikka ja hienoissa riveissä aloitettiin kenttäosuus.

 

 

Kaikkien löydettyä paikkansa kentällä kutsuttiin kylien liput eteen juhlan alkamisen merkiksi.

Tapahtuman aluksi oli kenttämessu, jonka toimitti paikallinen pappi. Hieman vihreää viittaa vilkahtaakin kuvan oikeassa reunassa. Papin apuna oli katoliseen tapaan muutama kuoripoika ja -tyttö.  Messussa oli rento meininki ja osa juhlakaluistakin hiippaili kentän huoltorakennuksen taakse. Osa väestä piti omia porinaryhmiään, kulkueissa mukana olleet nassakkanaiset kiertelivät viileässä kelissä lämmikettä tarjoilemassa sitä tarvitseville.

 

 

Kenttämessu, puheet ja ansioituneiden pataljoonalaisten palkitseminen kesti kaikkiaan kolmisen tuntia. Hyvin jaksoivat niin aikuiset kuin lapsetkin perinteisen juhlan alusta loppuun. Huolto toimi kentällä loistavasti. Kylien nuoriso kierteli jakamassa vesipulloja niin paraatilaisille kuin yleisöllekin. Hyvin meni kaupaksi, sillä seisoskeleminen paikallaan on raskasta. Virvoke on paikallaan vaikka olisikin viileä keli.

 

 

 

Miesten kantamat tussarit olivat oikeita ja niillä myös ammuttiin useampaan otteeseen kunnialaukauksia samoin kuin läheiseltä kukkulalta tykinlaukauksia. Ilmassa oli vahvasti isänmaallista tunnelmaa!

Pitkä juhla päättyi ja oli aika marssia eteenpäin. Eevertin kotikylän Schmirnin joukkue kiinnosti erityisesti.

 

 

Komppaniat poistuivat hyvässä järjestyksessä kentältä. Ja Eevert tietenkin jonon jatkona nenä samaan suuntaan kuin muullakin väellä. Aamujuhlallisuudet olivatkin vain osa suurempaa juhlaa. Kylän laululavan tuntumaan oli pystytetty iso juhlateltta jonne istumapaikkojakin oli saatu varmaan pari tuhatta. Kaikki kansa kokoontui teltalle jatkamaan juhlaa. Kotisuomessa mennään messun jälkeen kirkkokahveille, mutta täällä mentiinkin suoraan kirkkokaljalle.

 

 

Torvisoitto jatkui teltalla ja pian oli tunnelma katossa – sanan mukaisesti. Juhlaväki nautti tehokkaasti valmistellun lounaan perhekunnittain iloisissa merkeissä. Juhla on mitä suuremmassa määrin sosiaalinen, sukupolvet ylittävä, kylien yhtenäisyyttä korostava kotiseututapahtuma. Oli ilo olla mukana.

Eevertkin sai osansa maukkaasta tarjoilusta perus-itävaltalaiseen tyyliin. Puolikas kana, iso sämpylä ja tuoppi olutta. Sillä sitä jaksaa varmasti koko päivän!

 

 

Melko mutkattomia olivat muutkin telttakeittiön juhla-ateriat. Eevertin matkaseuralainen nautti hapankaalia ja makkaraa.

 

 

Hienoa sulkahattua ja komeaa pukua Eevert hieman jäi kaipaamaan. Olisihan se mukava omalla kotikylälläkin hieman marssia juhlapäivinä ilahduttaen vähintäänkin naisväkeä.