Tämä on taas sellainen päivä. Teet yhtä, vaihdat toiseen ja kolmanteen. Palaat takaisin ensimmäiseen, kun huomaat, että se jäi kesken. Päivä kiertää jatkuvaa kesken jättämisen kehää. Niin se vaan menee…

Taloon tai taloon liittyviin asioihin on jotakin pientä sillä täällä tapahtunut. Mitään logiikkaa tekemisillä ei juuri ole ollut. Siispä sunnuntain saldona säntäilyä.

Joku aika sitten Siippa kiinnitti taloon etuseinät. No, näyttäähän se talolta, tosin huonosti maalatulta näin lähietäisyydeltä. Aikaisemmin ei ullakkoikkunoiden ikkunapokien puuttuminenkaan haitannut, mutta nyt ne ihan huutavat puuseppää paikalle!

Sisälle ei juuri näe ja siihen on pikkuisen tottumista. Tykkäsin katsella sitä aamuisin kahvitellessani. Talon vieressä oli piha. Talvipiha lumiukkoineen. Ovet ja piha eivät sopineet yhteen. Piha oli ”rakennettu” prikulleen talon seinustoja nuollen ja nyt kun oven avasi niin aina pihakin siirtyi paikaltaan. Siispä piha sai lähteä. Vanhasta ei oikein uutta saanut kun alusta oli syystä tai toisesta käpristynyt. Siispä kyytiä sai myös kala-allas ja pari karppia. Täytynee tehdä uudet, ilman karppilammikkoa ei Eevertkään pärjää.

Pihan laadin irtonaiselle levylle, mutta toistaiseksi en kiinnittänyt mitään alustaansa. Nurmikon virkaakin pääsi hoitamaan jouluinen astiapyyhe. Melko karu vielä, mutta selvästi parempi kuin sinne tänne notkahdellut talvipiha. Lumet laitoin tarkasti talteen ja varastokaappiin tulevia lumikelejä odottamaan.

Jos minä hääräsin talon ulkopuolella, niin ei Eevertkään jouten ollut sisällä. Juuri saamansa ruori etsi paikkaansa merikapteenin kodissa. Viimein mies päätyi asentamaan sen takan yläpuolelle. Siinä sillä on hyvä ja keskeinen paikka. Pikkulaivankin purjehdus alkoi takan reunalta kohti unelmien ulapoita. Kyllä siinä on lemmikkikalallakin ihmettelemistä, kun ihan oikea laiva ilmestyi näköpiiriin!

Talossa kuului sen verran paukuttelua, että oli pakko kurkistella ikkunoista, että mitä siellä tapahtuu. Eevertin makuuhuone on näämmä saanut viimeinkin valon. Vihreä ”yllätys” lamppu päätyi olohuoneen kirjoituspöydälle ja siellä ollut valo siirtyi makuusoppeen sängyn vierelle. Nyt on kaikissa huoneissa jonkinlainen valo olemassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Paukuttelun syykin selvisi samalla kun kurkistelin ikkunoista. Eevert ähisi ja puhisi kiinnittäessään suojelusenkeli-taulua makuukamariinsa. Taulu on aikaa myöten kerennyt olemaan monessa tilassa. Kukahan on ollut aikanaan se taiteilija joka on alkuperäisen taulun maalannut? On melko paljon kopioitunut lasten sängynpäätyihin. Aikansa suojelusenkeli oli 1:1 kodissakin jopa vessan komistuksena. Siellä sitä kelpasi pysähtyä ja mietiskellä hieman henkevämpiäkin ajatuksia. Samaisessa vessassa oli myös muuta ”taidetta” katseltavaksi.

Nyt sentään taulu päässyt hieman perinteisempään ja arvokkaampaan ympäristöön.

Pientä puuhaa riitti myös kaikkien viikkojen aikana ympäriinsä levittäytyneiden askartelutarvikkeiden kokoamisessa ja siilaamisessa. Kumman paljon sitä onkin säästänyt ihan vaan sen vuoksi, että saattaa joskus tarvita 😉

Nyt on kaappikin järjestyksessä! Niin, ja heti kun sain sen järjestykseen ja suljettua oven, niin aloitin jo uutta säntäilyä ja kaivoin sieltä vähän sitä ja vähän tätä taas uudelleen esiin. No, nyt on ainakin kahvin paikka ja katsotaan sitä jatkoa sitten sen jälkeen.