Viikolla Siippa lähti työmatkalle. Lähtiessään kertoi, että sillä välin tulee postissa paketti. ”Ota se sitten vastaan” muistutti vielä lähtöhetkillä. Päivät kuluivat ja joka päivä Siippa kysyi: Onko paketti jo tullut. Joka päivä jouduin vastaamaan, että ei – mitään pakettia ei ole tullut.

Lopulta työmatka päättyi ja Siippakin kotiutui. Vähän ennen kotia tuli miehen mieleen paketti. Jälleen jouduin kertomaan – ei pakettia.

Kotipihaan päästyä piti tietenkin katsoa postilaatikkoon. Ja arvatkaapa mitä? Siellä oli pakettikortti. Siippa siltä seisomalta lähti postiin hakemaan pakettia.

Siispä, paketti tuli. Kauan kaivattu ja odotettu. Kuulema ihan Ameriikasta saakka!

Varovaisesti paketti aukaisiin. Paljon oli paperia sisällä. Paperien kätköistä hiljalleen paljastui pieniä, ei vaan pienenpieniä esineitä. Kovin merellisiä.

Tarkemmin katsottua siellä oli Eevertille mitä muistorikkaimpia tarvikkeita. Mitähän kaikkea näiden pohjalta vielä syntyykään?

Ruori ja kompassi. Lienevätköhän ne peruja Eevertin luotsaamista laivoista? Kompassi on halkaisijaltaan 5 mm ja toimii oikeasti! Hetken aikaa sen kanssa pyörähtelin keittiössä ja seurasin pikkusen kompassin liikkeitä.

Kipparinlakkikin paketista löytyi. Se taitaa olla pieni Eevertille, mutta mitä ilmeisimmin vähintäänkin kaukomaan satamasta ostettu muisto se on. Eevertin tuntien on tainnut ostohetkellä hieman mukaviakin jutella myyjättären kanssa. Muisto hattu, ilman muuta. Vähän niinkuin se isoisän vastaava.

Kaksi komeaa purjelaivaakin paljastui mystisen ja odotetun paketin sisältä. Pienemmän paatin purjeet ovat ohuenohutta silkkipaperia. Miten ihmeessä ne on rypistymättä saatu paikoilleen? Ja pysymään ehjänä?

Nämä purjelaivat päätyvät Taavitsaisen taloon koriste-esineiksi eripuolille. Takan päälle saattaa pienempi ainakin ensiksi asettua.

Vihreä pöytälamppu, lienee se mikä on Siipan huomion herättänyt. Malli on vanha ja perinteinen. Värikin vihreä, juuri sellainen kuin pitääkin. Olen napsinut erinäisiä valokuvia vastaavista lampuista. Pitkulaisista ja pyöreistä malleista. Tarkoituksena joskus saattaa sellainen valaisin Eevertin työpöydälle. No nyt sellainen sitten on taloon tullut ja tyytyväisenä Eevert sen olohuoneen kirjoituspöydälle asetteli. Sytytti valon ja ihasteli. Kyllä se oli juuri sellainen kuin hän oli haaveillutkin. Isosän pöydällä sellainen oli. Siihen ei lapset saaneet koskea. Minne lie sekin lamppu kadonnut vuosien myötä.

Siinä se nyt sitten on.

Ja sellainen oli Siipan ameriikanlaatikko. Siippa harrastaa myös 🙂 Ja missä ja miten,  niin täällä.

Ei ne Siipat taida ollakkaan missään autotalli.comissa, vaan jossain ihan muualla.