Tuuli viuhuu nurkissa ja irtonaisia lehtiä leijailee ilmassa. Taitaa olla syksy tulossa, tuumii Eevert katsellessaan ikkunasta ulos. Aurinko kuitenkin pikkuisen pilkahtelee pilviverhon takaa, eikä sääkään enteile sadetta. Taitaa olla hyvä päivä piipahtaa kalamajalla laittelemassa sitä talvikuntoon.

Eevert pakkaa retkivälineitä ja pientä nikkarointiapua reppuun ja suunnistaa tutulle polulle joka vie joutuisasti miehen kalamajan maisemiin.

Vene näyttää olevan siististi paikoillaan rannan onnepuun tuntumassa. Jo kaukaa Eevert ihastelee puuta, sillä siinä ei juuri syksyn saapuminen ole vielä näkyvillä. Maassa sensijaan on paljonkin syysvärejä. Niitä ruskean ja punaisen sävyjä jotka niin kauniisti maalaavat maiseman joka vuosi uudestaan ja erilailla.

Eevert haistelee erämaan tuoksuja. Kostea maa henkii tuoksullaan luopumista ja vaipumista lepoon. Luonto lepää ajallaan, ollakseen taas voimissaan kevään tullen. Luomakunta, ihminen mukaan lukien tarvitsee oman rauhansa ja leponsa.

Ja nyt tarvitsee Eevert oman hetkensä. Vihellellen mies kaivelee reppuaan ja pohjalta viimein tavoittaakin kaipaamansa.

Nuotiomakkara on Eevertin perusretkiruoka. Mitenkäs sitä nyt kalamajallekaan ilman makkarapakettia. Mikään ei maistu mainiommalta kuin nuotiossa käristetty makkara, ehkä hieman kyljestä palanutkin ja päälle nuotiopannukahvit.

Näyttää olevan neljä makkaraa paketissa. Kyllä sillä hyvin päivän pärjää raavaampikin mies. Hetken Eevert malttaa katsella ympärilleen ja tuumailla syyshommien tarpeellisuutta, mutta pian kuuluu vajasta kirveen reipas kalkatus ja lohkeavan puun räsähdys. Tuossa tuokiossa onkin jo nuotio valmiina ja malttamattomasti mies odottaa hiilloksen syntymistä. On se vain nuotion risahtelu ja savun tuoksu melkoisen voimaa antavaa. Eevertin lempikatseltavia onkin liikkuva vesi, palava tuli ja nukkuva lapsi. No, vettä kalamajalla onkin ja tulikin. Lapset puuttuvat, mutta oikeastaan sellainen seikka ei juuri tällä hetkellä haittaa.

Makkarapaketti jää penkille hetkeksi odottelemaan. Eevert pistäytyy kalamajalla sisällä ja tarkastaa että kaikki on kunnossa. Edellisestä käynnistä onkin jo kulunut muutama viikko.

Sisällä on tuttu tuoksu ja näyttää olevan asiat kohdallaan. Kalamiehen sukat ja virttynyt paita on jäänyt narulle kuivumaan. Taitavat ollakin jo kuivat ja valmiina seuraavaan kalaretkeen. Kahvipannukin näyttää odottavan käyttäjäänsä. Eevert unohti kahvipaketin kotiin, vaan olisikohan mökkiin jääneessä pikkupaketissa vielä bööniä jäljellä. Toiveikkaana Eevert suuntaa kohti hyllyä ja ilokseen toteaa niiden riittävän makoisiin nuotiokahveihin. Ja näyttää tilkkanen ”kermaakin” olevan vielä pullon pohjalla. Syys- ja talvikelit voivat olla joskus yllättäviä ja niinpä Eevert on säilönyt kulkijoiden varalle pikkuisen tuimempaa kermaa lämmikkeeksi.

Eevert palaa ulos ja asettaa makkaran tikunnokkaan paistumaan. Hiljalleen paistunut makkara se on niin makoisaa.

Nuotiolla istuskellessa Eevertin katse kiertää puskissa ja pensaissa. Hehkuvaa oranssia näyttää löytyneen niidenkin oksistoon. Juuri tuo hehku on Eevertin mielestä kovin juhlavaa. Sellaista on vaikea vangita tauluun tai edes valokuvaan. Onneksi niitä voi taltioida muistikuvina tulevien päivien voimanantajaksi.

Näyttää pieni sienikin putkahtaneen nuotion läheisyyteen. Mahtaakohan siitä tulla isona korvasieni, tuumii Eevert katsellessaan sienen ryppyistä pintaa. Mikähän sieni sekin lienee?

Rannan kasvitkin ovat jo tiputtaneet lehtiään ja valmistautuvat lepoon.

 

Pian on Eevertin ensimmäinen retkimakkara valmis ja mies istahtaa nuotion ääreen sitä nauttimaan. Mikä on taas miehen ollessa. Kirpeän kuulas syys päivä, rannassa lipalttavat aallot, veneen pohjan rahina rantahiekalla, nuotiotulen ritinä, aromikas savun tuoksu ja syvä erämaan rauha…

____________________________________________________________________________

Kalamajan maisemointia on hieman yritetty edistää. Tälläkertaa luonnonantimilla. Vanhan kuivatetun kukkapuskan aarteista ja taannoisen metsäretken tuliaisista. Luonnonmateriaali asettuu hienosti maisemaan ja samalla sitten saattaa epäedulliseen valoon keinotekoisemmat materiaalit. Katsotaan minne mennään.

Pieni sieni oli pienen pieni tatti-lapsi jonka laitoin kuivumaan. Siitä tuli entistäkin pienempi ja löysi paikkansa kalamajan pihasta. Pikku haperokin näkyy jossakin kuvassa. Se tosin jäi hieman turhan isoksi mittakaavaa ajatellen, mutta onkos sillä sitten niin kovin väliä.

Makkarat ostin Saaran Nukkekodin kautta Huutonetistä. Vene on Eijalta.