Harva tietää, että Eevertissä on hieman hevosmiehen verta. Nuorena sällinä hän ajoi kilpaakin Terttu- nimisellä tammalla. Taisi niiltä reissuilta jokunen palkinto-lusikkakin päätyä Taavitsaisille sotien jälkeen. Ne olivat vauhdikkaita kesiä ne. Talossa oli siihen aikaan useampia hevosia. Valta osa talon töissä, mutta sekaan mahtui hyvin lahjakas juoksija, joka sitten sai pitää talon edustustä yllä kaupungin ravi-kilpailuissa.

Hevostelu on pysynyt suvun nuorempien toimissa siitä pitäen jossakin määrin. Enempi harrastuksen omaisesti ja kouluratsastuksen piirissä. Hauskaa ja opettavaista kaikinpuolin.

Eevertin sukulaistyttö kääntyi eläkeläismiehen puoleen hoitohevosensa, Dooriksen asioissa. Sukulaistytön aika ei riittänyt hevosen hoitoon vaan hurmaava Dooris tuli hetkeksi Eevertin hoiviin. Mukavasti on aika kulunut hevosen hoidon merkeissä.

 

 

Tallia Taavitsaisen talossa ei enää ollut, joten hevosellehan piti tietenkin ryhtyä asuinsijaa laatimaan. Tallin rakentamisessa ja nikkaroinnissa oli onneksi Neito mukana ohjeistamassa, mitä kaikkea talliin kuuluu nykyisellään laittaa, jotta hevonen siellä hyvin voi.

 

 

Oma pilttuu tietenkin. Täytyyhän sitä olla oma paikka hevosellakin. Siellä sitten on turvallista valjastaa ja satuloida polle ratsastusretkeä varten.

 

 

Doriksen satula olikin komea! Paikallisen satulasepän (Neidon) tekemä. Käsittämättömän laadukasta työtä alusta loppuun saakka ja täysin mittojen mukaan tehty. Kyllä nyt kelpaa lähteä pidemmällekin ratsastusreissulle! Satulahuopakin näyttää olevan juhla-laatua kun niin kimaltelee tallin hämäryydessä.

 

 

Tallista löytyy iso tynnyrillinen kauroja ja pienempi vasullinen muuta tärkeää vitamiinirehua. Tarvikkeitakin on montaa sorttia. sukia ja pinteleitäkin koko hoitoarkku täyteen!  Hevosen jalat on hyvä pintelöidä ennen maastoon lähtemistä, ettei polle sitten satuttele itseään vinhassa laukassaan.

Pikkuinen ruusutuolikin on löytänyt tallista paikan. Siinä sitä kelpaa vaihtaa varusteita ja kiskoa saappaita jalkaan.

Ja saappaita tarvitaan muussakin kuin ratsastuksessa. Joka päivä pitää pilttuu puhdistaa.

 

 

Siinä hommassa onkin tarpeen kunnon harja ja kakkalapio. Palleroita onkin jo kerääntynyt melkoinen kasa tallin taakse tunkiolle.

 

 

Seinähyllylle on kerääntynyt kaikkea tarpeellista niin hevosen kuin tallinkin hoitamista ajatellen. Kaviokoukku ja harjat ovat tärkeitä sekä tietenkin kaviorasva. Sitä onkin iso purkillinen.

 

 

Tallissa on ikkuna ulos, mistä voi katsellaa naapuritalon laiduntavia hevosia. Hämärä talli kaipaa myös päiväsaikaan valoja. Seinällä on sähkövalo ja lisäksi löytyy myrskylyhty. Nykyisin kun saattaa välillä olla sähköt pois käytöstä niin on hyväkin että valoa saadaan muullakin keinoin.

 

 

Kokonaisuutena se näyttää tältä.

Nyttemmin Eevert on saattanut pollen takaisin sukulaistytön hoteisiin. Hän kun paremmin taitaa hevosjutut muutenkin. Talli kaipaa vielä paljon tarviketta. Olkoon siinä sukulaistytölle haastetta.

_________________________________________________

Satulan ja riimujen ohjeet Linjurin Tuominotkosta tai Veeran tallista. Satulan taituroi Neito ja riimut minä. Olipas pientä piipertämistä 😉 Loimen neuloi Neito.

Pahnat ovat joulupaketin niintä, varalamppuprintit lähtöisin Marialta, sähkövalo Neidon hajuvesipullosta, ruusutuoli jäänne kesäisestä kortista. Talliharja Siipan hammasharjasta (millä ihmeellä saatte niitä muokattua ja vuoltua?!?)  jne.

Lisäksi tallissa asuu tietenkin tallikissa ja tallihiiri. Ne olivat tällä kertaa niin ujoja etteivät uskaltautuneet kuvattaviksi.

Ja itse hevonen on joskus kauan sitten sukulaistyttö saanut isoäidiltään lahjaksi – hevostyttö kun on.