No niin, nyt on sitten tehty hankinta.

Ostin sahan.

Kun halvalla sain.

Olin toki katsellut pieniä pöytäkuviosahoja, vaikka varsinaista käyttöä olisikin vähän. Kauppaan ovat jääneet kun järestään maksoivat päälle 200€. Se ehkä se olisi ollutkin hieman yliampuvaa pikku väkerrysteni suhteen.

Nyt kaupassa eteen tuli huomattavasti edullisempi vaihtoehto joka naulitsi minut kesken lanttujen punnitsemisen. Menin kuitenkin ohi ja jatkoin ostoksia muina miehinä. Palasin ihan huomaamattani takaisin ja kiertelin laatikkoa. Jatkoin ostoksia. Unohdin jotakin ja ei kun takaisin käytävää pitkin. Pysähdyin sahan kohdalle ja kokeilin painoa. Ei mahdottomasti painanut. Laitoin takaisin ja hain ostoslistastani puuttuvan tuotteen. Jatkoin kohti kassoja jälleen sahan kautta ja punnitsin sitä käsissäni uudelleen. Jatkoin kassalle. Kassalta palasin takaisin ja vietin hiljaisen hetken sahan luona.

Lastasin sahan kärryyn ja nopein askelin kohti kassaa. Pikainen maksaminen ja autolle. Lastasin ostokset ja sahan autoon. Ja sitten vasta uskalsin hengittää. Sydämen sykkeen himan tasaannuttua käynnistin auton ja ajoin kotiin.

Olin ostanut sahan.

Mitenkähän tämän Siipalle kertoisin? Meillähän ei ole askarteluhuonetta tai tilaa missä voisi sahailla.

Paitsi kesällä pihalla.

Tietenkin purin laitteen laatikosta ja asentelin sitä ja tätä kiinni. Kiristelin ja ihmettelin. Onhan se iso kuitenkin, vaikka kyllä paljon pienempi kuin paketissa.

Kyljessä mahdottomasti varoitusmerkkejä ja ohjeita. Kun käytetään tarvitaan kuulosuojaimia, silmäsuojaimia, hengityssuojaimia ja täytyy varoa että saha ei poikkase sormia.

Mitä ihmettä olen mennyt hankkimaan. Tokkopa uskaltaa edes kokeilla!?!

Ehkä sen voi myydä eteenpäin, jos joku uskaltaa käyttää.

Asentelin kuitenkin kaikki loppuun tarkasti ohjekirjan mukaan. Rohkeana naisena päätin kokeilla kuinka kauheeta ääntä se pitää ja laitoin töpselin seinään. Etuosassa on kaksi nappia. Punainen ja vihreä. Päättelin, että vihreä käynnistää ja punainen pysäyttää.

Painoin vihreää nappia.

Laitteesta kuului herkkä hyrinä. Kokeilin korviani. Ei, minulla ei ollut kuulosuojaimia. Kokeilin vielä sahausta spaatelin verran. Hyvin toimi ja siisti leikkausjälki tuli. Ehkä minä sittenkin voin aloittaa harjoittelut heti keväämmällä lumien sulettua pihalla. 😀

Nyt vain etsimään malleja ja ideoita. Vaneriahan minulla on pilvin pimein, sillä vanhana lehtisahaajana sitä on kyllä varastossa yllinkyllin. Sitä on vain tullut niin vanhaksi, että ranteet eivät oikein tykkää nylkyttämisestä, joten koneellinen apu ehkä hieman virkistää puutyöpuolen osaa itsessäni.

Siipan ensimmäinen kysymys: Saako siihen varaosia?

Minä: ???

Siipan toinen kysymys: Mitähän minä voisin sillä tehdä?

Minä: :D, ei huolta. Meillä on uusi hyväksytty perheenjäsen.

Tulispa jo kesä.