Eevertin talouteen on viimein saatu kauan kaivattu televisio. Tähän saakka onkin Eevertin pitänyt mennä naapuriin katsomaan suosikki ohjelmiaan. Niin sitä tehtiin ennenvanhaankin. Koko seutukunta marssi siihen taloon missä ihmelaite oli olemassa. Siinä sitä sitten yhdessä katsottiin tärkeitä ohjelmia. Uutisten jälkeen miehet porukalla pistivät maailmaa järjestykseen. Tv-talon emäntää välillä harmitti kun piti tietenkin vieraille kahvia tarjota ja ehkä pientä syötävääkin.

Eevertin lapsuudenkotiin televisio tuli vuonna 1965. Mustavalkoinen puukehyksinen Luxor tv. Kyllä se oli hieno! Ihan piti silitellä kuvaruutua silloin kun äiti ei huomannut. Pieni poika joutui kovasti miettimään miten se kaikki mitä sieltä näkyi mahtui mitenkään puulaatikon sisään?!?

Näyttää olevan Eevertin yksi mieliohjelmista alkamassa parhaillaan. Eevert pitää kovasti dekkareiden lukemisesta ja nyt vanhemmiten myös katsomisesta. Monista hahmoista on tullut kuin ystäviä vaikka ei olekkaan koskaan tavannut.

Mikä sen mukavampaa onkaan kun päivän aherruksen jälkeen istahtaa mukavaan tuoliin ja heittäytyä maailmaan joka vie mennessään mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Hieman viimeaikoina Eevert on harmitellut kun monien sarjojen juonet toistavat samaa kaavaa. Murhaajakin tuppaa aina olemaa se ketä ensimmäisenä kuulustellaan.

Eevertin telkkari syntyi Siippalta saadun Englannintuliaisen kotelosta. Herrahenkilö oli käynyt reissullaan tunnetussa tavaratalossa ja ostanut hopeisen riipuksen vaimolleen. Sievä riipus olikin, ja löysi heti paikkansa kaulasta kotelon sijasta. Rasia sitten lähtikin oitis elämään omaa elämäänsä. Jonkun päivän ajan sitä katseltiin ja sitten olikin aika ryhtyä sitä muokkaamaan taloon sopivaksi.

Takapuolelle laitettiin lisäkaijutin shampanjapullon korkin suojakuoresta. Sellainen jäi eräältä reissulta ystävällisiltä kanssamatkustajilta, jotka arvelivat, että minulla olisi niille käyttöä. Kiitos Heidi ja Tiina. Kaijuttimen alle jääneessä kohdassa oli mahdottoman tiukkaan (huokoiseen pintaan) liimautunut hintalappu. Rikkomatta ei olisi saanut irti joten peittää piti. Jalat ovat mustaksi maalattua, määrämittaan sahattua valmista askartelu-jalkaa.

Virtajohdoksi kelpasi vanhojen kuulokkeiden liitoskohta. Hieman epävärma olen vielä päätyykö laitteeseen sittenkään pysyvästi, mutta mahdollisesti kyllä.

Etupuolelle jäi television merkiksi kauniisti kirjailtu Harrods. Sivukaijuttimet ovat korun osia ja sopivat mainiosti molemmin puolin laitetta.

Kanavanvaihtajat ja muut säätönupit ovat nappeja. Pinta on kyllä mitä hienointa nahkaa. Siitä Eevert onkin erityisen ylpeä.

Televisiossa on sisällä myös mahdollisuus taustavaloon, joten ohjelmat näkyvät oikein hyvin talossa. Harmittavasti tietenkin ruutu heijasteli muita valoja vaikka kuinka yritti olla tarkkana.