Urkujen asentaminen on alkanut. Soitinta kokeiltiin hieman sinne ja hieman tänne. Kampea käänneltiin jokaisessa seinässä, katossa ja lattiassa. Loppujen lopuksi ei niin helposti asenteltava. Paras paikka soinnin ja kaikukopan vuoksi olisi lattian alla. Kappelin sokkeli (eikun krypta tietenkin) on avointa tilaa ja lopulta ryhdyin toimimaan sen mukaisesti.

No niihän se tietenkin oli että laitteet kammen takia pitää purkaa osiin jos mielii ne sokkeliin (ei kun kryptaan) piilottaa. Eihän sitä kampea muuten seinän läpi voi laittaa.

 

 

Kova työ olikin keksiä miten se hajotetaan. Jos joku meinaa kokeilla samaa, niin kannattaa heti alkuun ottaa VAIN nuo muoviset tulpat pois, jotka pitävät kampea paikoillaan 😀

 

 

Seuraava vaihe oli porata kampea varten reikä. Mahdollisimman ylös, että kampea voi pyörittää. Reikä syntyi helposti askarteluun tarkoitetulla pienoisporakoneella. Tein heti molemmille puolille reijät. Nooh, niinkuin kuvasta näkyy, niin sokkeli on matalampi kuin soitin.

Nooh, sehän ei ole ongelma koska aina voi tehdä lisäpohjan ja hieman korottaa sokkelia. Niinpä sitten laadin lisäpohjan ja korotuksen tein Uuden Vuoden rakettien tikuista. Hieno tuli. Ja sitten vain kiinnittämään soittorasiaa. Kuvaan nähden ylösalaisin.

Jaa – mutta sehän ei sitten ollut mitenkään mahdollista! Eihän sitä kampea, tai kampea kiinni pitäviä valkoisia tulppia voinut kiinnittää paikoilleen jos soittorasia olisi kiinnitetty toisin päin. Mahdoton tehtävä. Mikä siis neuvoksi?

Ehkäpä kiinnitän kuvan mukaisesti ja kampi ulos lisäsokkelin välistä. Oookei… näin tehdään. Vai tehdäänkö? Lisäsokkeli on ilman muuta liian matala, sillä kampea ei pysty pyörittämään. Osuu maahan. Ei toimi tämäkään suunnitelma.

 

 

No eihän auta kuin korottaa sokkelia vielä toisella rakettitikkukerroksella.  Sen jälkeen niin soittorasia kuin kampikin toimii moitteettomasti. Ehkä joissakin vanhoissa kirkoissa on hieman korkeampi kivijalka 😀 Onneksi sokkelinpäällistä on vielä jäljellä.

 

 

Soittorasian kiinnitys, kammen oikeellisuuden tarkistaminen ja perään uuden pohjan liimaaminen ja painon alle laittaminen. Kyllä tämä etenee. Sokkelia päällystellään sitten huomenna.

 

 

Sitten pitää tietenkin asennella Kappeli paikoilleen ja kokeilla toimiiko. Kammet asettuvat hyvin maastoon. Kummallekin seinustalle yksi. Järjestelyn vuoksi niitä sitten pyöritetään eri suuntiin saadakseen musiikkia kuuluville. Se ei vissiin haitanne juurikaan.

 

 

Uusista uruista innostuneena Suntio rientää paikalle ja kutsuu kaikkia iltahetkeen. Joku päivä ihan ääni näytteen kanssa myös lukijoille. Kunhan saadaan tekniikka paikalle 😉

 

Kirkon ovipääty sisältä ei ole vielä ollut näytillä ja keskeneräinen sekin on. Oviseinustalle on kerätty erilaista kirkollista hopeataidetta.

 

 

Hyvä Paimen vasemmalla ja Usko, Toivo, Rakkaus oikealla ovat rippilahjojani vuodelta 1973. Oven päällä oleva puuristi on alkuvoden löytöjäni. Mallailin sitä ensin alttarille, mutta se päätyi oven yläpuolelle niinkuin on monissa vuorisotkappeleissakin jotka toimivat myös tämän kappelin esikuvina. Ylimpänä on pieni hopeinen pinssi jossa on enkeli. Se on vanhan työpaikkani tunnus, joka löysi hyvän paikan Kappelissa. Ketju on peräisin koruista, ja Eevertille ankkuriketjulla on tietenkin aivan oma merkityksensä.