Tänään oli retkipäivä. Tyttöjen retki – äidin ja kahden tyttären perinteinen yhteinen päivä. Lapset ovat jo aikuisia ja elelevät omillaan. Yhteiseksi iloksi löytyi sopiva aika yhdessäoloon.

Ajelimme Porvooseen – maailman kauneimpaan lähikaupunkiin. Porvoossa tulee käytyä silloin tällöin sopivan välimatkan ja idyllisen ympäristön vuoksi. Reissulla oli kolme naista ja kaksi koiraa.

 

 

Mukulakivikaduille olin varannut jälleen kerran väärät jalkineet ja tipsuttelussa meni aikaa kun piti jokaista askelta katsoa mihin osuu. Kunnialla selvittiin Vanhan Kaupungin kierros. Porvoon Tuomiokirkon kattopaanuja tietenkin ihailtiin ja hieman tutkittiin vanhan kirkon rakenne ratkaisuja sivusilmällä kirkkoa kierrettäessä.

 

Kirkolta laskeuduttiin Jokirantaan, joka antaa ehkä kirkon jälkeen tunnetuimman jokinäkymän Porvoosta. Kaunis se on. Syömään olimme tulossa, joten pienen kävelykierroksen jälkeen suuntasimme ravintolaan.

Ruoka Porvoossa on maittavaa ja taidokkaasti aseteltua. Vai mitä sanot tästä vuohenjuusto-mansikka salaatista?

 

 

Mainio salaatti löytyi ravintola Walgrensilta. Ravintolan valitsimme koska se toivottaa myös koira asiakkaat tervetuleiksi terassille. Voinpa mennä toistekin, vaikka koiria ei olisikaan mukana.

Porvoossahan ei voi käydä ellei piipahda kunnon lelukaupassa Riimikossa. Ja taidettiin tämän retken aikana piipahtaa siellä kahteenkin kertaan 😉 Yhdellä kerralla ei saanut tarpeeksi hankintoja tehdyksi 😀

Opettajatar-neiti löysi kaupasta paljon uusia opetusvälineitä itselleen. Nuorempi opiskelija-neiti kortteja.

Ja tietenkin minä katsastin ensin kaikki nukkekotitavarat. En siltä osastolta mitään kuitenkaan hankkinut, vaikka valikoimaa on vaikka kuinka. Sen sijaan löysin Eevertin Kappeliin kirkkomusiikkia. Olen suunnitellut Kappeliin myös ”urut” tai muuta musiikkia jos siellä vaikka erilaisia kirkonmenoja joskus on. Riimikossa oli juuri sopivaa välinettä kyseiseen tarkoitukseen.

 

 

Ja nyt sitten ei tarvitse enää muuta kuin keksiä miten ne asennetaan Kappeliin. Kivijalan alle? Vielä tekemättömän portaikon alle? Sisäseinään? Vai minne? Rakennus itsessään oli niin hyvä kaikukoppa että piti toistoa oikein ihmetellä kun kotona kokeiltiin. Tuttu häämarssikin olisi soittorasiana ollut, mutta jätin sen valikoimasta pois. Enempi kai ajatuksissani Kappeli on joulunajan juttuja varten. Silloin ”Maa on niin kaunis” sävelmä sopii oikein hyvin tilanteeseen.