Pasha ja ruusukaalit ovat herättäneet kiitettävästi hilpeyttä myös lähipiirissäni. Siispä ainoa mitä voi tehdä, on ryhtyä uuteen yritykseen askartelijan maineen pelastamiseksi. Runsaasti sain opastusta ja lisätietoa massoista ja niiden käsittelemisestä niin eri  kommenteista, kuin myös eri tekijöiden blogeissa surffailtuani.

Aamu alkoi aurinkoisesti ja vaikka olinkin jo päättänyt, että en (ainakaan) tänään koske massoihin, niin ei päässyt päivä edes puoleen, kun jo vähän piti yrittää uudelleen.

Sekoitin massan valmiiksi – ainakin lähelle – haluamaani väriä. Lisäilin sitä ja vähän tätä massaan saadakseni kuulautta (?). Minullahan ei sellaista ”läpikuultavaa” massaa ollut, vaan ihan perus Fimoja vain. Mutta yrittänyttä ei laiteta. (En kyllä tiedä mitä se tarkoittaa ?!?)

Ja jotain sain värkättyä valmiiksi saakka.

 

Uusi rypäleterttuhan se siinä köllöttelee. Ruusukaalirypäleitä ei lautaselta irti saa, mutta tokkopa tarvitseekaan. Ovatpahan muistuttamassa elämän yllättävyydestä myös tulevina vuosina. Pashankin jätän runsaan munaiseksi. Ensi vuonna uudelleen annoksen kanssa. No, sain astetta vaaleammaksi tämän tertun. Hennon kuulas alkukevään vihreä jäi seuraavan kerran tavoitteeksi 😀

 

 

Lopputulos ehkä enempi sinne päin kuin on ollut tarkoituskin, mutta tuotekehittelyyn taitaa mennä edelleen. Jos nyt sitten enää paljon massojen kanssa tehtailen. Ei tunnu olevan kovin taitolaji itselleni, mutta haasteista ei varmasti synny pulaa.

Rypäleiden jälkeen hieman koitin samaan uunilliseen saada muutakin, mutta niistä tuli bataatteja – eikä niistä sen enempää 😉

Massojen jälkeen oli vielä virtaa, joten siirryin suosiolla hieman helpommin työstettävään materiaaliin. Siispä saha pihalle ja puuhommiin. Sahasin sytykkeistä ja kahvitikousta ja balsan palasista kohtalaista säpälettä ja liiman voimalla kokosin kaksi kukkalaatikkoa kolhojen ullakon ikkunoiden peitoksi.

 

 

Puulaatikoiden ympärille mallailin ääriviivatarraa kuvaamaan metallikehikkoa ja peittämään suurimpia epätasaisuuksia itse laatikossa.

 

 

Jätin maalaamatta päältä enempää, joten hopeaisena hohtaa ainakin toistaiseksi laatikon tuet. Laatikon istutuksiin käytin erilaisia kukkia joita Eevertin puutarhuri oli tilannut Doloresilta kevätistutuksia varten.

 

 

Melkoinen kukkalosto syntyikin laatikoihin. Täytyy vain toivoa, että Eevert muistaa hoitaa niitä huomattavasti paremmin kuin mitä täällä 1:1 maailmassa tulee hoidettua.

 

 

Puutarha on vaihtanut paikkaa talon toiselle puolelle. Käynnös vain jäänyt muistuttamaan seinälle entistä aikaa. Eeverttilässä eletään muutoksen aikaa, niinkuin monessa muussakin paikassa. Sellaista se on – kevät.

Kukkalaatikoillakin on esikuvansa. Osaatko arvata minne Eevertin mieli niitä tehdessä vaelteli?

 

 

Ehkäpä jokupäivä kukkalaatikoita ja väriloistoa löytyy myös muista Eeverttilän ikkunoista.