Pikkuinen lomanen on parhaillaan menossa ja on samalla myös hyvää aikaa hieman harrastella. Monta projektia on ollut meneillään kevään aikana, kaikki kuitenkin iloisesti rempallaan. Aloitetaan yhtä ja jatketaan toista, mutta kolmatta ei saateta loppuun.

Vaan nyt jotakin on saatu värkkäilytä ja samalla on tullut kerättyä kosolti kysymyksiä ja ihmetyksen aiheita.

Eeverttilän pääsiäisherkkuihin, mämmin ohella kuuluu pasha. Ei kuitenkaan aivan perinteen mukainen, vaan taitaa mies sen värkätä enempi rahkaherkuksi jonka kanssa nautitaan runsaasti hedelmiä. Siispä sellaisen valmistamiseen. Jo aikaa sitten itse pasha sai muotonsa ja värinsä. Väriä sekoittelinkin yhden illan ja mikään ei tuntunut olevan juuri sitä kermanvaaleaa jota mielestäni olisi pitänyt saada aikaseksi. Lopulta tyydyin saamaani vaihtoehtoon ja herkkukeko sai ties kuinka monennen pinnan itselleen.

Pashan kaveriksi tarvittiin hedelmiä. Viinirypäleet ovat Eeverttilässä ehdottomasti pashan kylkeen kuuluneet. Rypäle-terttu syntyikin kohtalaisen helposti. Ja värikin, hyvin hento vaaleanvihreä oli alta aikayksikön saatu pintaan. Ainoa mutka matkassa oli se kun harrastelin pihalla ja sisällä käydessäni tuulenpuuska vei koko tertun mennessään. Sitä ei sitten omin voimin löytynytkään ja piti komentaa Siippakin rypäleitä etsmään. Onnkesi löytyivät 🙂

 

 

Mattapintaiseen työhön piti saada hieman mehevyyttä. Laitoin Fimo liquidia ja uuniin. Ja mitä otinkaan sieltä pois! Pasha oli muuttunut kirkkaan keltaiseksi ja rypäleetkin muistuttivat enempi ruusukaaleja. No, pitää Eevert onneksi niistäkin.

Siis, hyvät konkarit, mitä teen hassusti kun värit muuttuvat ihan toisiksi kuin ennen uuniin menoa? Vai pitäisikö massa olla valmiiksi värillistä? Nämähän olivat valkoista massaa jonka maalasin päälle. Ja tämähän ei toki ollut ensimmäinen kokeiluni kyseisen aineen kanssa.

No yhtä kaikki. Pashaa ruusukaalilla, silvu plee!

 

 

Pääsiäismunatkin ovat olleet Eevertillä työn alla. Perinteisesti Eevert on antanut sukulaislapsilleen ihan itse maalaamansa munan. Siispä jo hyvissä ajoin Eevert on ottanut välineet esiin ja hissuksiin valmistanut pääsiäisyllätystään.

 

 

Munat sekä kori on massasta pyöriteltyjä. Mittatikkua ei ole, mutta muna taitaa olla siinä tulitikun pään – ehkä hieman reilu – tuntumassa kooltaan. Näiden kanssa oli hauskaa, vaikka varsinaisia Faberge-luomuksia olekkaan.

 

 

Eevertin uusi pikkuystävä näyttää olevan oikein kiinnostunut makeasta pöydästä. Näyttää siellä olevan puoliksi syöty suklaamunakin ja makoisia pääsiäsirakeitakin tarjolla. Taitavat olla Jatan herkkupuodin löytöjä.

Rairuohokin kasvaa hyvää vauhtia lautasella. Kissat kuulema pitävät ruohostakin. Eevertin ruoho taitaa kyllä olla värjättyä hiekkaa, joten varsinaista tuoreruokaelämystä siitä ei kattikaan saa.

Jotta tämä harrastelu saisi hieman professionaalisen tuntuman niin olen tullut hankkineeksi askartelulasit. Ihan totta.

Käyttämäni lukulasit terävöityvät mielestäni kauempana, kuin mikä olisi minulle luonnollinen näpertelyetäisyys. Siispä Siipan perässä lasikauppaan ja selittämään että tarvitaan tarkkaan työhön ihan omat silmälasit.

Huimaa, ehkä niistä aikaa myöten sitten tulee lukulasit, sillä näkö kai harvemmin kuitenkaan paranee iän myötä.

 

 

Ja loppuun laitan vielä kuvan tuosta käyttämästäni Fimosta, josko jollakulla olisi jotakin vinkkiä ko. aineen suhteen.

 

Ja blogiin on tullut viestejä tähän mennessä 915