Viikonlopun aikana on valmisteltu kappeliin ikkunoita.

Ja onhan niitä saatu tehtyä. Ja kiinnitettyä, joten siinä sitten ovat. Ja sillä hyvä.

 

 

Materiaaliksi valikoitui liivatelehdet. Lienee ihan passelia noin vanhaan rakennukseen. Kaupasta meinasin alkuun haalia erilaisia tai paremminkin eri valmistajien levyjä, mutta toisin kävi, sillä valikoimaa oli tasan yksi laatu. Siitä sitten valmistamaan sivuseinille ikkunoita. Rakennus on huomattavasti mukavamman näköinen kun on lasit ikkuna-aukoissa.

 

 

Ikkuna-aukot ovat saman kokoisia, mutta vain teoriassa 😀 Siispä jokaista pokaa sitten mitattiin ja soviteltiin ja leikattiin sopivan kokoiseksi. Ja sitten kun oli liimattu kiinni huomasin, että ihan poskellaanhan ne ovat. Tilannetta koitin parannella fiksaamalla reunoja. Tällä puolella on vielä ”saumaukset” mukapeittämässä virheitä reunoilla. Toiselta puolelta otin ne jo pois.

Mietin seuraavaa siirtoa 😉

 

 

Sisänäkymä tällähetkellä tämmöinen. Tiilestä syntyi pikkuinen ikkunalauta. Se on ok ja hyvä. Pokat kaipaavat vielä jotakin hienosäätöä. Se on sitten huomisen juttu.

 

 

Ovi on avoinna ja suntiokin toivottamassa tervetulleeksi ilta hetkeen. Ei sitä tarvitse vielä valmista ja täydellistä olla. Hyvän hetken voi viettää vaillinaisessakin ympäristössä. Se on sitä elämää ja sen rikkautta.

 

Iltavirtenä tänään monelle tuttu viisu. Taitaa olla Pekka Simojoen käsialaa.

 

Olet valveilla (Matti ja Teppo- versiona – sopii näin tätikansalaiselle :D)

Illan rauha hiipii maahan meluisaan,
väsyneet se hiljaa peittää teltallaan.
Taivas on kuin käsi suren Jumalan,
yllä kaiken melskeen yllä maailman.
Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla.
Herra öin ja päivin kiitän sinua, sillä tiedän että olet valveilla.