Tänään taitaa olla se päivä kun yritetään ja perehdytään tarkasti kohtaan erehdys. Iltojeni iloksi olen surffaillut toisten blogeissa ja ihastunut kerta toisensa jälkeen.

Jossakin blogissa oli oikein kuvien kanssa ohje kuinka pääsiäismunan sisusmunasta saa tehtyä helposti jä näppärästi pesuvadin. Eeverthän tarvitsee saunaan pesuvateja. Siispä riemu oli sydämessäni suunnaton kun kadulla pilkisteli räntälumen seassa kirkkaan keltainen pääsiäismunan sisusmuna. Ja ei kun talteen ja kiireenvillkkaan kotiin askartelemaan pesuvateja.

Ohjeessa kerrottiin että munasta leikataan pyöreät päädyt irti sopivalta kohdalta ja reunat ihan vaan siististi sulatellaan paistinpannussa, joka kannattaa suojata leivinpaperilla. Se muuten olikin oikein hyvä neuvo! Siispä blini-pannu esiin ja hommiin.

Helppoa kuin heinän teko!

Niinhän sitä luulisi.

Koetin hieman… ei muotoutunut, eikä sulanut… koetin hieman enemmän ja johan suli… ja sanoisin että kyllä sitten sulikin ja suli lisääkin… otin pois ja leikkasin reunat uudelleen ja palasin pannulle taas… ja sama juttu, ihan sutta! … miten ihmeessä tämä tehdään?

Ja juuri kun kuvittelin keksiväni juonen, niin munanpäät uhlaavat loppua ja pitää lopettaa… mutta ei ne  sittenkään, kaiken yrittämisen jälkeen… ainakaan pesuvadeilta näytä.

Sitteen hiomaan ja hinkkaamaan… josko tästä jotakin. Vaan ei ihan vielä kyllä näytä…

Laitoin kuitenkin pintaan emaliväriä. Ja kuvittelen, että ehkä siitä sitten tulisi sitten klommoinen vanha emalivati kuitenkin.

No, ehkä hyvällä mielikuvituksella!

Tekniikkaa täytyy harjoitella lisää. Harmi vain että en syö suklaamunia, joten joutuu vastaisuudessakin taltioimaan muiden pois heittämiä yllätysmunan sisuksia. Ehdottomasti kokeilemaan uudestaan sopivan materiaalin ilmestyessä uudelleen näköpiiriin. Suunta oli kuitenkin jokseenkin oikeanlainen.

Oppia ikä kaikki. Eikä aikaakaan mennyt muutamaa tuntia enempää!