Kuukausi on taas vierähtänyt ja syksy edennyt. Lokakuun valoja ja varjoja on katsaus menneisiin päiviin. Koetun ja eletyn reflektointi tekee välillä hyvää itselle. Samalla tulee kirjoitettua päiväkirjamaisesti asioita tukemaan myös omaa muistia. Monet koetut tuppaavat muuttumaan kun aikaa tulee väliin. On siis hyvä tuoreeltaan katsoa hieman taaksepäin ja toisinaan vähän hymyilläkin omalle itselle. Se on hyvä ominaisuus olla olemassa 😀
Iloa ja valoa lokakuussa
Aloitetaan hyvillä asioilla.
Työpaikalla oli terveyskysely. Kirjoitin siihen kaikki pikkuvaivani, mitä ikinä oli ja mitä olin ihmetellyt. Korvat olivat vuotaneet kirkasta nestettä vuoden verran. Neljä lääkäriä oli niihin katsonut, mutta ainoa mitä sain oli boorihappo tippoina korviin. Sattui niin maan perusteellisesti että en voinut käyttää. Toinen taakaksi koettu vaiva oli aivastelu ruokailun jälkeen. Kirjoitin siitä aikaisemmin oman artikkelin. Vaivaan ei ollut mikään konsti tepsinyt. Kolmas kiusallinen asia oli peräpukama, joka sekin oli jo täyttänyt vuoden. Alahainen verenpaineeni oli noussut noermaalitasolle. Ajattelin että vanhaksi tulee niin sekin nousee.
Työterveyshoitaja soitti ja katsoi tarpeelliseksi varata ajan lääkärille. Ja niin menin ihan uuteen paikkaan, uudelle lääkärille. Katsoi korvat ja määräsi antibiootti-tippoja. Arveli että aivastuskohtaukset ruokailun jälkeen voivat olla refluksia, vaikka närästystä ei ollutkaan. Ehdotti kokeilemaan Somacia. Peräpukamani kanssa lähdin toiseen paikkaan, jossa harvasanainen lääkäri kertoi että ei ole pukama. Oli anaalipolyyppi ja se napsastiin pois samalla käynnillä.
Korvat kuivuivat ja normalitoituivat tippojen avulla. Samalla kohonnut verenpaineeni laski sille omalle matalalle tasolleen. Tulehdus siis piti myös verenpainetta koholla. Aivastelukohtaikset ovat olennaisesti vähentyneet. Nyt on myös päiviä jolloin en aivasta kertaakaan. Ja mikä vielä kirsikkana kaiken päällä. Vessassa asiointi on taas oikein mukavaa.
Oli hyvä käynti ja vaikutti omaan hyvinvointiin todella paljon. Mietin vain että miksi näiden kanssa piti se vuosi tai vähän reilu kärsiä. Pikkuvaivoja toki kaikki.
Lokakuussa on taas löytynyt rytmiä arkeen. Uimahalli on tullut taas tutuksi tauon jälkeen. Kesällä käynnit hiipuivat luonnostaan kun tuli paljon muuta aktiviteettia elämään. Nyt syksyn edetessä on mukava piipahtaa hallille. Uintia ja vesijumppaa virtuaaliohjaajan kanssa
Meillä on uusi perheenjäsen – Dobby2. Robotti-imuri meillä on pitkälti huolehtinut kodin lattiapölyistä jo useamman vuoden. Yksi haaveeni oli että ennen kuin tämä nykyinen määräaikainen työpestini päättyy niin Dobby päivitetään uudempaan versioon. Ja siinä hän nyt on! Imurointi ja moppaus sujuu hyvin. Kaikissa tapauksissa niin Dobby kuin Dobby2 tekee enemmän kuin mitä itse ikinä viitsin tehdä.
Vanhempi malli etsii uutta kotia. Täysin toimiva ja vasta huollettu apuri, joka jaksaa touhuta täydellä latauksella tunnin verran.
Ja sitä lokakuun varjoa
Lokakuu on ollut sanansa mukaisesti märkää ja pimeää enenevässä määrin. Pääsin eräänä pimeänä ja sateisena iltana oikein kunnon rattiraivon kohteeksi.
Näkyvyys ei lähtökohtaisesti ollut kaikista paras, eikä kyllä sellainen kelikään missä mielelläni edes ajaa. Tulin risteykseen, olin kääntymässä oikealle ja olin väistämisvelvollinen. Vieressäni oli auto joka oli kääntymässä vasemmalle. Kun se lähti liikkeelle niin lähdin myös. Olin ennen lähtöä katsonut, että tie vapautuu.
Ja juuri kun olen kääntymässä niin takanani kuuluu hirmuista torven toitotusta. Ymmärsin heti, että olen väärässä kohdassa menossa. Toitotus vaan jatkuu takanani, vaikka alkuun ei mitään näy. Sitten kaveri keksii ruveta vilkuttamaan ajovaloja torvensa lisäksi. Vilkutuksista huolimatta takana malttinsa menettänyt autoilija ei keksinyt laittaa omia ajovalojaan päälle, vaan ajeli sysipimeässä vesisateessa seisontavaloilla.
Auto ajoi ääni- ja valomerkein perässäni kilometrin verran.
Sitten käännyin kotia kohti ja vähän jännitin, että ajaako se perässä vielä.
Virheeni tuli selväksi, mutta oli sen verran aggressiivinen kuski perässä, että oman turvallisuuteni vuoksi jatkoin vain eteenpäin, enkä pysähtynyt anteeksipyyntöihin.
Mitään kosketusta tuossa ei tapahtunut. Säikähdys nyt vain. Epäselväksi jäi, että porhalsiko auto tosiaan vasemmalta suoraan vai tuliko oikealta ja teki risteyksessä yllättävän uukkarin.
Muistaa taas vähän aikaa.
Aikaisemmin kirjoitettua
Heinä- ja elokuun valoja ja varjoja
Nyt on sinun vuorosi
Mitkä lokakuu toi sinun elämääsi? Mistä nautit pimeyden lisääntyessä? Mistä vuodenajasta nautit eniten?
Yksi vastaus
Onneksi sait avun vaivoihisi, helpottaa arkea huomattavasti!
Lokakuu oli jotenkin nopea ja helppo, ei vielä yltiöpimeää, ei loskaa, ei jatkuvaa sadetta. Työrintamalla sen verran haipakkaa, ettei ehtinyt murehtia loppusyksyn tuloa.
Olen täysin kesäihminen, mutta kunnon talvi tulee hyvänä kakkosena – sitä siis odottelen. Pimeyden lisääntyessä kaivelen kynttilät esiin, jatkan harrastamista ja ulkoilen valoisaan aikaan. 🙂