Kurssikeskus Kinanen

Huhtikuun valoja ja varjoja

Huhtikuun valoja ja varjoja

Kesän kynnyksellä mennään jo! Huhtikuun valoja ja varjoja on katsaus kuukauden tapahtumiin. Koetun ja eletyn kautta rakentuu ymmärrys tähän päivään. Samalla tulee hieman tallennettua päiväkirjamaisesti asioita tukemaan myös omaa muistia. On siis aika katsoa hieman taaksepäin ja toisinaan vähän hymyilläkin omalle itselle.

Joulupukki

Uskotko sinä joulupukkiin? Minä uskon ja uskon myös että kannattaa ajoittain uskoa hyvinkin. Ja niin siinä kävi että tuo usko, kertomus, satu tai miksi sitä nyt kutsuukin, johdatti minut Joulupukin pakeille. Joulupukki ei päästänyt aikuisempiakaan vieraitaan helpolla. Jututti useamman minuutin ja koitti saada Juhan esittämään itselleen niin ajankohtaisen biisin, kuin Bara Bada Bastun. Tällä kertaa se jäi pukille vain haaveeksi 😀

Huhtikuun valoja ja varjoja
Pukin juttusilla

Ensimmäiset vieraansa Joulupukki otti tonttuväkensä kanssa vastaan Napapiirillä vuonna 1992. Pohjoisessa asuva tyttäreni on hyvää pataa pukin kanssa. Hän on toiminut ja toimii ajoittain myös tonttuna joka ohjaa kansainvälisiä vieraita pukin pakeille. Eli pukkihan kuuluu miltei sukuun 😀

Pääsiäisen ihme

Toisena valona voisin tuoda pääsiäisen yhteisen aterian. Perinteenä on ollut syödä yhteinen pääsiäisateria perheen voimin. Ollaan ja eletään hajallaan, joten kaikkia ei aina ole mahdollista saada samaan pöytään. Pohjoisen väki puuttui, mutta muuten saatiin lapset ja puolisot samaan pöytään. Porukkaa oli sen verran että pöytä piti siirtää olohuoneen puolelle. Hassultahan se näytti, mutta ei haitannut menoa.

Pääsiäiskattaus

Kattaukseen kuuluu aina myös värikkäät pikkulasit ja tarina niiden löytymisestä. Kiltisti väki kuuntelee ja nyt oli mukana myös ensikertalalisia. Lasit ovat peräisin Venetsiasta. Oltiin käymässä ja jo poistumassa paikalta kun oli ihan pakko saada värikäs lasisetti mukaan. Kädessä niitä sitten kuljeteltiin pitkin poikin. Hyvin ovat kestäneet. Tosin pääsevät vain harvoin kattauksiin mukaan.

Ikääntyminen

Huhtikuun varjoja oli nyt vähän vaikea hahmottaa. Ei mitään sellaista ole kuukauteen sisältynyt minkä voisi yksittäisenä asiana erityisesti muistaa.
Pohjoisen reissulla sain tavata tyttären mäyräkoiran. Se alkaa olla vahvasti elämänsä ehtoossa ja toki haikeutta tuo jo tullessaan. Luopuminen on aina ikävää ja tuo oman tuskansa, vaikka kuinka asian ymmästäisi.
Papparainen näkee ja kuulee huonosti. On välillä vähän eksiksissäkin. Päivät ovat erilaisia. Kipuja ei sinänsä ole havaittavissa ja sydän on todettu vahvaksi.

Pikkukoira

Vielä menee tassua toisen eteen vaikka vauhti onkin hidastunut.

Aikaisemmin kirjoitettua

Tammikuun valoja ja varjoja

Helmikuun valoja ja varjoja

Maaliskuun valoja ja varjoja

Nyt on sinun vuorosi

Miltä huhtikuu sinun elämässäsi näytti? Mistä muistat sen? Onko sinulle Joulupukki tuttu? Oletko käynyt Napapiirillä?

Jaa artikkeli someen:

6 Responses

  1. Ei ole tullut Napapiirillä käytyä. Mielelläni joulupukin siellä tapaisin. Mukavalta kuulostaa ja näyttää sinun huhtikuu. Tuntuu, että huhtikuu hujahti aika nopsaan. Täällä työt alkavat tiivistyä ja kevään valo tuo lisää virtaa. Ja huonosti nukuttuja öitä juniorin kanssa. Se valo, joka aina jostain raosta valostaa koko makkarin. Noh, tätähän se on aina. Kiva kun toukokuukin on jo pitkällä. Kesää odottelen.

    1. Kevät menee kyllä vauhdilla. On ollut paljon vapaita niin se rikkoo mukavasti arkirutiineja.
      Joulupukilla kannattaa poiketa. Nyt ei ollut paljon turisteja niin ei tarvinnut jonotella juurikaan. Suosittu paikka se on niin lapsille kuin aikuisillekin. Kammarin seinillä on kuvat monista valtionpäämiehistä tai muista julkisuuden henkilöistä jotka ovat pukin pakeilla käyneet 🙂
      Valon lisääntyminen tuo minullekin lisää virtaa. Niin kesän lapsi olen. Mukavaa kesän odotusta sinulle ja perheellesi.

  2. Huhtikuu on kuukausista (kamalin) ankarin, paljastavin ja mitä kaikkea, vaikka huhtikuu sinänsä ei mitään ikävää eteen tuonutkaan. Kaikki on vain liian keskeneräistä. Onneksi pääsimme toukokuuhun.

    1. Kyllä näin on 🙂 Toukokuu avaa ja näytää luonnon heräämisen ihan tosissaan. Huhtikuu oli tänä vuonna tosi sekainen niin kalenterin kuin oman elämänkin näkökulmasta. Kaikki tosiaan kesken ja hämmenystä täynnä 😀

    1. Ei taida pukki keretä lomailemaan. Paljon vieraita käy läheltä ja maailman ääriltä ja kaikki haluavat tavata pukin 🙂
      Yhteisistä hetkistä nauttii aina vaan enemmän mitä vanhemmaksi tulee 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

On Key

Katso myös

Nainen juo kuksasta kaakaota. Takan oleva aurinko valottaa kuvan.

Helmikuun pienet suuret hetket

Helmikuun pienet suuret hetket ovat tämän vuotisen kuukausisarjan toinen osa. Sarja syntyi tarpeesta pysähtyä ja katsoa elämää lähempää – ei suoritteena, vaan koettuna. Kirjoitan näistä

Kevään uutisia

Tähän kohtaan on hyvä kirjoittaa kevään uutisia. Katsoa mitä se tuo tai on jo tuonut tullessaan ja samalla markkinoida muutamia mahdollisuuksia, joita on tarjolla tänä

Juonenkäänteitä ja kohtaloita. Kuvassa valokuvakansiossa oleva mustavalkoinen valokuva joka on repäisty osittain pois.

Juonenkäänteitä ja kohtaloita

Me kaikki kerromme elämästämme tarinaa. Elämäntarina on juonenkäänteitä ja kohtaloita täynnä. Toivottuja ja niitä, jotka vain annetaan eteen, kyselemättä ja tilaamatta.  Joskus tarina on toiveikas

Missä olit silloin -blogihaaste. Kuvassa nainen auronkolaseilla ja karvaisilla korvaläpillä talvisessa maisemassa.

Missä olit silloin -blogihaaste

Bongasin hauskan blogihaasteen ”Missä olit silloin -blogihaaste” Via Per Asper Ad Astra -blogista. Mietin että olisipa hauska liittyä haasteeseen. Jouduin kuitenkin toteamaan, että enhän minä

Tammikuun pieniä suuria hetkiä. Pimeä katuvalojen valaisema tie. Kuva on epätarkka.

Tammikuun pienet suuret hetket

Tässä kohtaa olen uuden äärellä. Tammikuun pienet suuret hetket aloittavat tämän vuoden itsereflektioon perustuvan sarjan. Tämä kuukausisarja syntyi tarpeesta pysähtyä ja katsoa elämää lähempää –