Jouluviikko on edessä. Itselläni loma on jo alkanut ja on hyvää aikaa keskittyä jouluun ja sen mukanaan tuomiin asioihin. Tänä vuonna erityisesti olen muistellut takavuosien jouluja. Kuinka niitä on valmisteltu ja järjestetty, jotta olisi ainakin melkein täydellisesti kaikki. Ikä ehkä tuo lempeyttä siihenkin sisäiseen käskyttäjään. Nyt on enemmänkin päällä ajatus rauhasta ja levosta ja olennaiseen keskittymisestä.

Jouluviikko on monelle vuoden odotetuin – ja samalla kuormittavin – viikko. Ajatuksissa vilisee lista asioista, joiden pitäisi olla valmiina. Ei ihme, jos joulurauha tuntuu karkaavan juuri silloin, kun sen toivoisi saapuvan. Ei jaksa enää juhlia h-hetkenä. Senkin olen kokenut aikanaan ja lopulta nukuin varsinaisen juhlan ohi.

Entä jos höllentäisimme vaatimuksia täydellisestä joulusta? Entä jos rento joulun aika ei synnykään siitä, että kaikki on viimeisteltyä, vaan siitä, että jokin saa olla kesken – ja silti riittävää?

Täydellisen joulun perinne

Moni meistä kantaa mielikuvaa joulusta, joka on syntynyt lapsuuden muistoista, mainoksista ja perinteistä. Perinteitä halutaan luonnollisesti siirtää myös seuraaville sukupolville. Niissä on jotakin rakasta ja vaalittavaa kaiken kuormittavuuden lisäksi.

Tavoitejoulussa koti on rauhallinen, ihmiset hyväntuulisia ja kaikki sujuu ilman ristiriitoja. Todellisuus on usein toisenlainen: ihmiset ovat väsyneitä, tunteet herkässä ja arki seuraa mukana juhlaan. Joulu on myös herkästi mieltä kuormittavaa. Ehkä ei ole sitä perhettä, jonka kanssa juhlia joulua tai joulun aikaan liittyy muuta ikävää elämänkokemusta, joka putkahtaa herkkänä aikana pintaan. Joulu ei ole kaikille ilon ja rauhan aikaa. Täydellisyys mielen sopukoissa voi olla kaukana, vaikka sen merkkejä näkyvässä elämässä olisikin tarjolla.

Oman näköinen joulu

Olisiko joulu oman näköinen. Jotakin sellaista, jossa on tilaa olla, ihan vaan olla. Vaatimusten höllentäminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä joulua tai perheen yhteistä aikaa kohti. Se on pikemminkin itsemyötätuntoa ja sen viestimistä myös läheisille.

Jouluruoka on mietityttänyt paljon. Tänäkin vuonna. Joululaatikot kulkevat vuodesta toiseen mukana. Ja niistä toki nautitaan. Joka aterialla lusikallinen 😀 Joulun jälkeen laatikoiden lopuista valmistuu sitten juurespihvejä tms. muuta hyvää. Jos niitä kuluu se 2 lusikallista/henkilö, niin mitä tapahtuisi, jos jättäisikin laatikkoperinnettä vähemmäksi.

Lapsuuden jouluista muistan myös kinkut. Jouluksi paistettiin kinkku ja uudeksi vuodeksi toinen. Oikeesti, syötiin paljon kinkkua, ei kai sitä muuten olisi paisteltu niin paljon. Nykyjouluun ostan muutamia kinkkusiivuja kaupasta ja niistäkin voi osa jäädä syömättä ajallaan. Maailma muuttuu.

Mitä teillä syödään jouluna? Onko kattaus muuttunut elämän varrella?

Rento joulun aika syntyy tilasta, ei täyteydestä

Usein joulun stressi syntyy siitä, että kalenteri ja mieli ovat täynnä. Rento joulun aika taas tarvitsee tilaa: tyhjää hetkeä ilman ohjelmaa, lupaa levätä keskellä päivää, hiljaisuutta, jossa ei tarvitse olla viihdyttävä tai tehokas. Uskallusta olla hiljaa itsensä kanssa ja hiljaa yhdessä toisten kanssa.

Jospa kysyisimme itseltämme jouluviikolla: mitä voisin jättää pois, jotta jokin tärkeä mahtuisi tilalle? Arvaan, että usein vastaus liittyy rauhaan, läsnäoloon tai omaan jaksamiseen. Tärkeitä asioita kaikki. Ja niitä olennaisia ihmisen elämässä ja myös siinä joulun perimmäisessä sanomassa.

Kaikki tunteet kuuluvat jouluun

Joulu ei ole kaikille helppo. Se voi nostaa pintaan ikävää, yksinäisyyttä tai muistoja, jotka eivät ole kevyitä. Rento joulu ei vaadi jatkuvaa iloa. Se sallii myös hiljaisuuden, haikeuden ja sen, että olo on vain tavallinen. Ja se tavallinen taitaa olla ihmiselle usein se paras. Tavoitellaan helposti aina jotakin enemmän, odotukset ja kokemukset jäävät kohtaamatta. Se synnyttää pettymyksiä ja ne jäävät mielen pohjalle kytemään omia aikojaan. Joskus ne sammuvat lopulta, toisinaan saavat tuulta hiipuvaan hiillokseen ja leiskahtavat liekkiin. Herkkänä aikana tunnemme myös herkemmin asioita tai reagoimme tapahtumiin. Luonnollista ja inhimillistä sekin.

Kun lakkaa vaatimasta itseltään tietynlaista joulumieltä, joulu saa tulla sellaisena kuin se on.

Jouluviikon pieni muistilista

Olen itse erilaisten todo-listojen laatija. Mitä jos tekisi alkavalle jouluviikolle ihan uudenlaisen listan. Sellaisen, joka tuo tilaa ympärilleen. Tilaa olla ja aistia jotakin merkittävää.

• Tee yksi asia vähemmän kuin ajattelit.
• Salli keskeneräisyys.
• Pysähdy edes kerran päivässä.
• Muista, että sinun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin.

Ehkä rento joulun aika ei synny siitä, että kaikki on kohdallaan, vaan siitä, että suostumme olemaan itsekin vähän kesken. Ja juuri siinä keskeneräisyydessä joulu voi olla yllättävän hyvä.

Hyvää, lempeää jouluviikkoa.

Kuvat

Jouluviikko-postauksen kuvat ovat Eevert Taavitsaisen talosta. Eevert ja Suntio ovat nukkekotieni ainoat näkyvillä olevat asukkaat. Joulu on aina ollut Eevertille tärkeää aikaa ja mies on touhunnut, varsinkin nuorempana, kovasti kotikylänsä ihmisten hyväksi ja iloksi.

Aikaisemmin kirjoitettua

Miltä joulu näyttää

Blogihaaste 10 joulufaktaa

Aika nollata

Nyt on sinun vuorosi

Mitä teillä syödään jouluna? Onko kattaus muuttunut elämän varrella? Millaiset joulun perinteet elävät omassa joulussasi? Mistä olet luopunut elämän varrella?