Kurssikeskus Kinanen

Juonenkäänteitä ja kohtaloita. Kuvassa valokuvakansiossa oleva mustavalkoinen valokuva joka on repäisty osittain pois.

Juonenkäänteitä ja kohtaloita

Me kaikki kerromme elämästämme tarinaa. Elämäntarina on juonenkäänteitä ja kohtaloita täynnä. Toivottuja ja niitä, jotka vain annetaan eteen, kyselemättä ja tilaamatta.

 
Joskus tarina on toiveikas ja kantava. Joskus taas jokin vaikea kokemus, kriisi tai pitkäkestoinen haaste alkaa hallita kertomusta niin voimakkaasti, että muut sävyt jäävät sen varjoon.

Keskustelin eräänä päivänä ystäväni kanssa siitä miten omaa tarinaa voi käsitellä tai löytää siihen uusia käänteitä myös menneisyyden valintojen kautta. Puhuttiin narratiivisesta työskentelystä oman elämän tarinoiden pohdiskelussa.

Narratiivinen työskentely

Narratiivinen työskentely lähtee yksinkertaisesta ajatuksesta: ihminen ei ole yhtä kuin ongelmansa. Elämä on aina enemmän kuin se tarina, joka juuri nyt tuntuu voimakkaimmalta. Sen kautta voidaan nähdä oma matka tai polku toisesta näkökulmasta tai löytää jotakin uutta jota ei ole tullut ajatelleeksi. Oman elämäntarinan näkyväksi saattaminen voi olla hyvin terapeuttinen kokemus.

Käytin itse yhdenlaista narratiivista menetelmää aikanaan sielunhoidon kurssilla, jossa keskityin oman tarinani varhaisiin vaiheisiin. Osittain jopa ennen omaa syntymääni. Monet valinnat ja elämän käänteet voivat vaikuttaa myös tulevien sukupolvien valintoihin tai asenteisiin. Yhdenlaista perintöä jaetaan menneisyydestä. Kaikkea hyvää ja rakentavaa, mutta ehkä jotakin hämmentävääkin, josta emme saa kiinni.

Juonekäänteitä ja kohtaloita. Kuvassa vanhasta valokuvakansiosta puiten vanhan talon valokuva. Valokuva on repäisty osittain rikki.

Mitä tapahtuu, kun tarinaa tutkitaan yhdessä?

Narratiivisessa työskentelyssä pysähdytään tutkimaan omaa elämäntarinaa – ei arvioiden tai selittäen, vaan kuunnellen ja ihmetellen. Osittain myös etäältä katsomista, ulkopuolisen silmin havainnoimista ja esimerkiksi näkökulman siirtämistä.

Milloin tämä tarina alkoi? Miten se on vaikuttanut elämään? Mitä se on saanut sinut uskomaan itsestäsi?

Usein työskentely etenee lempeästi vaihe vaiheelta:

  • Nimetään asia tai ongelma, jota halutaan tarkastella.
  • Tutkitaan tarinan historiaa, vaikutuksia ja yhteyksiä.
  • Huomataan hetket, jolloin kaikki ei olekaan mennyt käsikirjoituksen mukaan.
  • Löydetään vaihtoehtoisia suuntia käsiteltävään tarinaan.
  • Rikastetaan ja vahvistetaan uutta löydettyä suuntaa omassa tarinassa.
  • Kyse ei ole menneisyyden muuttamisesta, vaan sen merkitysten avartamisesta.

Ongelma ei ole sinun identiteettisi

Oletko joskus määritellyt itseäsi ja uskotellut että olet sitä ja tätä, koska olet kokenut näin ja näin. Helposti kehitellään uskomuksia omasta itsestämme. Vähitellen nämä uskomukset muuttuvat totuudeksi omasta identiteetistä, vaikka eivät sitä ole. Omaan elämään on mahdollista vaikuttaa ja selättää itseä vahingoittavat ja hyvinvointia rapauttavat uskomukset. Luoda näkökulmia, suuntia sitä kohti mitä sydämessään tavoittelee. Voimme vaikuttaa omaan elämäämme kaikesta kokemastamme huolimatta. Löytää hyvää ja rakentavaa suuntaa.

Narratiivisen ajattelun yksi vapauttavimmista oivalluksista on ulkopuolistaminen.
Elämän kriisikohdista ei välty kukaan. Kaikkea tapahtuu ja se kaikki vaikuttaa tavalla tai toisella omaan itseen. Masennus, uupumus, sairaus, ero, pelko – ne voivat olla elämässä läsnä, mutta ne eivät ole sama asia kuin ihminen itse. Ne eivät määritä sitä mitä ihmisenä olemme. Kun asiaa tarkastellaan erillisenä ilmiönä, siihen syntyy etäisyyttä. Ja etäisyys mahdollistaa liikkeen. Joskus se on tiedostettua muutosta, usein myös tiedostamatonta myönteisten ajatusten vahvistamista.

Tähtihetket – pienet mutta ratkaisevat

Narratiivisessa työskentelyssä etsitään erityisesti hetkiä, jotka eivät sovi ongelman hallitsemaan tarinaan. Ehkä jaksoit nousta sängystä vaikeana aamuna. Ehkä sanoit ääneen jotain tärkeää. Ehkä pidit kiinni arvostasi, vaikka se oli hankalaa.

Nämä hetket ovat pieniä valonsäteitä, mutta juuri niistä alkaa uuden tarinan rakentuminen.

Ne kertovat, millainen ihminen olet myös vaikeuksien keskellä. Ne ovat selviytymisen välineitä ja vahvuuksia, joita sinulla tai minulla on käytettävissä. Joskus niitä on vaikea tunnistaa. Ne kuitenkin ovat olemassa.

Uuden tarinan kirjoittaminen

Kun huomio siirretään omiin vahvuuksiin, arvoihin ja merkityksellisiin kokemuksiin, elämä alkaa näyttäytyä rikkaampana ja moniulotteisempana. Löydetään uusia mahdollisuuksia ja polkuja, joille astua. Löytyy rohkeutta lähteä liikkeelle. Kohti omaa hyvää elämää.
Uusi tarina ei kiellä kipua – mutta se ei anna kivun määritellä kaikkea. Se on kertomus ihmisestä, joka toimii, valitsee, selviytyy, oppii ja merkityksellistää. Se on tarina rohkeudesta ja uskalluksesta.

Millaista tarinaa sinä kirjoittaisit? Millaisia juonenkäänteitä ja kohtaloita löydät omasta tarinastasi?

Mahdollisuus päästä mukaan!

Ystäväni Katjan kanssa pääsee tutkimaan omaa tarinaansa rauhallisesti ja ohjatusti. Löytää uusia sävyjä elämään 🙂

Se on mahdollisuus pysähtyä, sanoittaa kokemuksia ja ehkä nähdä oma elämä uudesta kulmasta. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon helpotusta tuo jo pelkkä kokemus siitä, että omaa tarinaa kuunnellaan arvostaen. Ja kuinka voimaannuttavaa on huomata, että elämässä on enemmän vaihtoehtoja kuin aluksi näytti.

Juonekäänteitä ja kohtaloita. Kuvassa Katja Lehtolan Ihminen tavattavissa elämäntarina työskentelyn mainos ja Katjan yhteystiedot.
Katja Lehtola

Soita tai laita Katjalle viestiä.
Voit löytää jotakin uutta ja innostavaa oman tarinasi kautta.

Elämäntarina on täynnä juonen käänteitä ja kohtaloita

Ajattelen usein, että ihmisessä on aina enemmän tarinoita kuin se, jonka hän juuri nyt kertoo itsestään. Narratiivinen työskentely on kutsu etsiä niitä muita kertomuksia – hiljaisia, vahvoja, toiveikkaita. Tarinoita, joissa ihminen ei ole pelkästään selviytyjä, vaan myös oman elämänsä kirjoittaja.

Joskus uuden luvun alku on niinkin yksinkertainen asia kuin se, että joku kysyy: Kertoisitko lisää? Ja jää kuuntelemaan.

Aikaisemmin kirjoitettua

Tsemppi-valmennukset alkavat

Elämäntaitomentori on tukena arjessa

Kriitikko vai kannustaja

Sinun hyvä elämä -ohjelma

Nyt on sinun vuorosi

Millaista tarinaa sinä kirjoitat omasta elämästäsi? Onko narratiivinen työskentely sinulle tuttua? Millaista muutosta toivoisit elämääsi? Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?

Jaa artikkeli someen:

4 Responses

  1. En halua määritellä itseäni, haluan olla vapaa kaikista määrittelyistä. Mutta toki erilaiset elämäntilanteet muovaavat meitä, tai pitäisi ainakin vähintään oppia asioita erilaisista tapahtumista. Mutta ei, en määrittele itseäni, mutta kerron tarinoita vaatteista 🙂

    1. Sinulla onkin aivan ainutlaatuinen vaatteiden kautta tarinointi. Jokainen työsi sisältää jo oman tarinansa. Vaiheen tai sävyn elämästä joka elää mukanasi.

  2. Narratiivinen työskentely ei ole lainkaan tuttua, mutta kuulostaa siltä, että se auttaa elämän solmukohtien ymmärtämisessä ja eteenpäin kulkemisessa. Ulkoapäin katselu tekee varmasti hyvää. Sitä kun on niin lähellä omaa elämäänsä, että muuttuu varsin sokeaksi joihinkin asioihin, tai uskoo jotain mikä ei välttämättä pidä paikkaansa omalla kohdalla. Eihän se haittaisi lainkaan, jos ymmärtäisi itseään ja valintojaan paremmin.

    1. Niinpä, helposti syntyy uskomuksia omasta itsestä, jotka eivät välttämättä ole ihan tottakaan. Yli- tai aliarvioidaan omaa osaamista tai olemista. Enemmän jälkimmäistä, kun ollaan niin vaatimatonta porukkaa 🙂
      Oman itsen tutkiminen voi olla seikkailu. Havahtuu siihen, että ai, minulla on tämmöinekin puoli itsessäni. Voi läytää vaikka mitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

On Key

Katso myös

Aikaa on. Kuvassa puun oksa, jossa aukeamaisillaan oleva lehden silmu.

Aikaa on

Moni tietää, että olen uudessa elämäntilanteessa, jossa aikaa on. Sitä aikaa on yhtäkkiä paljon. Ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Päivät eivät täyty valmiiksi, eikä kukaan

Maaliskuun pienet suuret hetket

Maaliskuun pienet suuret hetket ovat tämän vuotisen kuukausisarjan kolmas osa. Sarja alkoi hetkestä, jolloin oli halu pysähtyä ja katsoa elämää lähempää – ei suoritteena, vaan

Kuvassa portaikko jossa näkymä useaan kerrokseen.

Kaikella on aikansa

Oikea-aikaisuus tai kaikella on aikansa, ovat ajatuksia, joita olen pohtinut juuri tässä kohtaa. Olen toiminut määräaikaisessa tehtävässä viimeiset 1,5 vuotta. Sitä ennen olin eläköitynyt samalta

Nainen peukalo pystyssä. Taustalla parkourhalli.

Seniorparkour

Tiedätkö mikä on innostanut ja ihmetyttänyt alkuvuonna? Seniorparkour on tullut osaksi arkeani ja se on ollut yllättävän innostavaa. Seniorparkourin löysin jo useita vuosia sitten ruotsinkielisestä