Kurssikeskus Kinanen

kriitikko vai kannustaja

Kriitikko vai kannustaja

Asuuko sinussa kriitikko vai kannustaja? Mihin suuntaan ne sinua ohjaavat? Ajoittain jään miettimään kuinka me itsellemme puhumme. Mitä se vaikuttaa omaan kehitykseemme ja kuinka mahdollisesti sen mukana siirretään jotakin myös seuraaville sukupolville. Niin hyvässä kuin vähemmän rakentavassa mielessä. Poimin tähän joitakin näkökohtia oman ajatteluni ja elämänkokemukseni kautta. Tarpeeksi pitkään, kun on elänyt niin voi eritellä asioita ja elämänvaiheita. Ehkä myös oppia kokemastaan oman pohtimisen kautta.

Miten puhumme itsellemme

Kriittisyys omaan itseen, osaamisiin, ihmissuhteisiin ja toimintaan on varmasti jollakin tasolla meillä jokaisella olemassa. Arvioimme omaa suoritustamme tai menestymistämme ja sitä kautta löydetään ratkaisuja myös seuraaviin vastaaviin tilanteisiin. Ihminen on oppivainen ja parasta oppimista tapahtuu kokeilemalla. Yritys ja erehdys on ollut itselleni yksi selkeimmistä menetelmistä läpi elämän. Kriittisyys ja arvioiminen on vie eteenpäin ja ohjaa seuraavaan kokeiluun.

Mitä jos sisäinen kriitikko päsmäröi joka asiassa ja saa meidät hetkessä epäröimään omaa osaamistamme tai olemassaoloamme? Moni tunnistaakin sen, että olemme itsemme pahimpia kriitikoita. Melko huomaamatta tuo sisäinen kriitikko voi saada ylivallan ja se pääsee uskottelemaan meille asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Mitä pidempään se riehuu sitä pienemmäksi ja arvottomammaksi voimme itsemme kuvitella.

Omanarvontunto ja itsetunto

Omanarvontunto perustuu yksilön sisäiseen kokemukseen, että on hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Se on perusta, jonka varaan rakennetaan elämää. Se kestää vastoinkäymisiä ja ohjaa omien vahvuuksien kautta selviytymiseen vaikeista hetkistä tai elämän koettelemuksista. Itsetunto kehittyy terveen omanarvontunnon perustalle. Hyvä omanarvontunto ja itsetunto vakuuttavat sen, että olen riittävän hyvä, hyväksytty ja rakastettu ihan omana itsenäni. Silloin voi asettaa oman hyvinvointinsa rajat turvaamaan elämää. Kunnioitan itseäni ja toisia, on helppo hyväksyä erilaisuutta tai tehdä ratkaisuja, jotka tukevat omaa ja toisten hyvinvointia.

Silloin kun itsetunnon kehittyminen keskittyy ulkoisiin suorittamisiin hyväksynnän saavuttamiseksi, se voi kehittyä epäterveeseen suuntaan. Se näyttäytyy siinä, että on vaikea nähdä itseään arvokkaana tai hyväksyttynä. Ajatuksiin nousee ehtoja rakastetuksi tulemiselle. Jos olisin toisenlainen niin saavuttaisin sitä ja tätä. Itsensä arvosteleminen ja dissaaminen on yllättävänkin yleistä. Sisäinen kriitikko pyrkii sanelemaan niin vartalonmuotojen kuin koulun koetulosten lopputulemat ehtoina oman itsen olemassaololle. Kehopositiivisuudesta puhutaan nykyään paljon ja sillä puheella koetetaan hillitä ulkoista arvostelua ja määrittelyä siitä millainen on hyvä ihminen. Jos on itsetunnon kanssa ongelmia, niin nämä arvostelut iskevät entistäkin kovempaa ja runnovat sen vähänkin hyvän maan rakoon.

On siis merkittävää pysähtyä siihen, miten puhutaan omalle itselle. Onko sisälläni kriitikko vai kannustaja? Puhutko itsellesi lempeästi ja kannustavasti?

Sisäinen tapamme puhua itsellemme on myös herkästi periytyvää. Ajatellaanpa pientä lasta. Elämä on alussa ja hän imee koko ajan elämän perusasioita läheisistään ja heidän toimiensa kautta. Voimakkaan sisäisen kriitikon olemassaolo heijastuu tyytymättömyytenä omaan itseen, olosuhteisiin, ympäristöön ja työelämään. Usein se saa myös verbaalisia muotoja arjen keskusteluissa. Lapsi oppii helposti esimerkiksi oman vanhempansa tyytymättömyyden omaan kehoonsa ja toimii niiden mukaan kasvaessaan. Tai hän vertailee omaa kehoaan toisten kehoihin ja oppii arvostelemaan toisia, täyttääkseen itse jonkin hyväksynnän tason.

Aika karmivaa ja huolestuttavaa, mutta valitettavan totta. Varhaiset kokemukset ovat ohjaamassa henkistä kasvua. Teemaan liittyvänä artikkelina haluan nostaa tähän Trauma& Dissosiaatio artikkelin siitä miten koettu trauma voi vaikuttaa omanarvontunnon kehittymiseen.

Oikeasti kukaan ei halua tämänkaltaista perintöä jättää. Se tapahtuu huomaamatta. Sille voi toki tehdä itsekin jotakin. Jos omat keinot eivät tuo riittävää tulosta, niin aina voi hakea apua ja tukea läheisiltä tai muilta ammatillisilta auttajilta.

Riittävän hyvä ellei täydellinen

Kuoppaa haitalliset uskomukset

Peli ei ole menetetty, vaikka huomaisikin, että omanarvontunto tai itsetunto olisivat kolhuilla. Usein omaa itseä voi myös harjoituttaa ja kouluttaa hyväksymään itseään paremmin ja puhumaan itselle lempeämmin. Vähitellen haitalliset osat ja uskomukset voivat saada toisenlaista, hyväksyvää uskomusta vallalle. Tietty kriittisyys kuuluu varmasti myös ihmisen elinkaarelle nuoruudessa, kun etsitään muutenkin sitä mitä me todellisuudessa olemme. Usein on helpompaa olla itseään kohtaan kriittinen kuin löytää niitä hyviä ja arvokkaita asioita omasta itsestä.

Mitä tapahtuisi, jos joka ilta ja aamu puhuisin itselleni hyvää. Muuttuisiko päivän kulku jotenkin tai parantuisiko unen laatu. Millaisia vaikutuksia sillä olisi hyvinvointiimme tai ihmissuhteisiimme?

Mitä edellyttäisi se, että ymmärrän ja uskon, että olen riittävän hyvä ellen täydellinen itseni?

Arvostavasti ja lempeästi itselleen puhuminen on parasta mitä voit itselle tehdä. Anna sen vaikuttaa ja tehdä tehtävänsä. Vapautuminen omien haitallisten uskomuksien vallasta voi olla hyvinkin merkittävä kasvukokemus.

Kriitikko vai kannustaja – kumpi saa vallan

Mielessäni väikkyy viisi asiaa, jotka voivat olla tukemassa oman hyväksyvän sisäisen puheen vahvistamisessa. Alkukysymys oli kriitikko vai kannustaja? Kumpaa haluat ruokkia? Kannustajan rohkaisemiseksi tässä viisi asiaa, joita voit miettiä.

  • Tiedosta millaista sisäinen puheesi on. Mitä tunteita se herättää sinussa? Mitä haluat siinä muuttaa voidaksesi paremmin?
  • Tunnista omat vahvuutesi, se mistä innostut ja saat hyvän olon. Ruoki näitä löytöjäsi, ja pidä joka päivä hetki, jolloin kasvatat omaa hyvää kokemustasi ja oloasi.
  • Kiitä itseäsi asioista, jotka menivät hyvin ja myös asioista, jotka sujuivat vähemmän onnistuneesti. Niissäkin on jotakin johon voit olla tyytyväinen, ja joiden avulla voit oppia jotakin uutta.
  • Haasta itsesi ja mene kohti pelkojasi, joista olet tottunut saamaan sisäisen kriitikkosi heräämään. Kohtaa se tunnetila, tervehdi sitä ja lähetä eteenpäin. Et tarvitse tämän kanssa kriitikkoasi jatkossa.
  • Kohtele itseäsi lempeästi ja kannustavasti myös silloin kun olo on kurja ja epäonnistunut. Silloin sisäinen kriitikkosi melskaa sisälläsi ja se rauhoittuu, kun huomaa, että riehumisella ei ole vaikutusta sinuun.

Artikkelivalinta teemasta

Vilma oli yksinäinen jo lapsena

Aikaisemmin kirjoitettua

Puhallus vai punnerrus

5 vinkkiä parempaan itsensä hyväksymiseen

Kolme näkökulmaa jotka vaikuttavat huomiseen

Millainen selviytyjä olen

Nyt on sinun vuorosi

Tunnistatko oman kriitikkosi ja kannustajasi? Millaisia keinoja sinulla on ollut sisäisen kannustajan vahvistamiseen? Mistä nautit ja iloitset elämässäsi tänään?

Jaa artikkeli someen:

6 Responses

  1. Olen ajan myötä, iän karttuessa oppinut puhumaan itselleni kauniisti ja arvostavasti. Ei se aina vieläkään onnistu, mutta yritys on hyvä ja suunta oikea. Joskus pohdin, kun taputtelen itseäni päähän, että saanko tehdä niin? Saako itsestään ja tekemisistään olla ylpeä ja saako onnistumisia esimerkiksi tuoda esille?

    1. On ehkä jotenkin ihmiseen sisäänrakennettu asenne se että itseltään pitää vaatia vielä vähän enemmän kuin tarpeeksi. Siitä on hyvä päästä vaikka se usein teettää töitä itsensä kanssa. Olla tyytyväinen ja kertoa se itselleen ja luottaa että näin on hyvä ja paras. Niin tärkeää.

    1. Mikähän siinä onkaan että liian usein se pahin kriitikko on oma sisäinen kriitikko. Joskus pitää opettaa sitä sisäistä ääntä ja tapaa kohtelemaan omaa itseään lempeämmin.

    1. Se kriitikko tuppaa olemaan usein melko hanakasti ilmaisemassa itseään. Kun sen tunnistaa niin löytyy keinoja hillitäkin sitä jonkin verran. Ja siihen taas liittyy se että uskommeko että osaamme, taidamme tai olemme riittäviä sisäisen kriitikon kuiskauksista huolimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

On Key

Katso myös

Huhtikuun valoja ja varjoja

Huhtikuun valoja ja varjoja

Kesän kynnyksellä mennään jo! Huhtikuun valoja ja varjoja on katsaus kuukauden tapahtumiin. Koetun ja eletyn kautta rakentuu ymmärrys tähän päivään. Samalla tulee hieman tallennettua päiväkirjamaisesti

Jälki jää. Kuvassa graffiti jossa on silmä keskellä.

Jälki jää

Tänään puhutaan jäljistä ja millainen jälki jää meihin elämämme kautta. Usein jäljen jäämisestä puhutaan silloin kun on koettu jotakin kipeää ja haavoittavaa. Hyvässä merkityksessä jää

Nainen Korundissa Särestönimen näyttelyssä

Korundi

Korundi on Lapin maaperässä esiintyvä, maailman toiseksi kovin mineraali. Korundeihin kuuluvat muun muassa rubiini ja safiiri. Mikä sopisikaan paremmin Rovaniemen taidemuseon nimeksi. Lapin Kamariorkesteri pitää myös

Hyvää ja rauhaisaa pääsiäisen aikaa. Kuvassa pääsiäismunia korissa.

Hyvää ja rauhaisaa pääsiäisen aikaa

Hyvää ja rauhaisaa pääsiäisen aikaa sinulle. Tiedätkö mistä nimi Pääsiäinen juontuu? Piti vähän tutkia ja löytyi tämmöinen avaava kuvaus: Monissa kielissä pääsiäisen nimi tulee heprean

Maaliskuun valoja ja varjoja

Kevään kuukaudet etenevät vauhdilla. Maaliskuun valoja ja varjoja on katsaus kuukauden tapahtumiin. Koetun ja eletyn kautta rakentuu ymmärrys tähän päivään. Samalla tulee hieman tallennettua päiväkirjamaisesti