Vuoden loppuun sopii hyvin joitakin ajatuksia siitä, kun on aika nollata. Nollata voi monenlaista elämästään. Kerätä yhteen tai päättää, antaa aikaa itselleen tai jollekin muulle. Levätä ja kerätä voimia. Aloittaa alusta tai puhtaalta pöydältä.
Tälläkertaa ehkä ihan itsekkäästi katson joulun kuvien myötä elettyä ja koettua vuotta. Joulun ja vuodenvaihteen vietämme lomalla pienessä mökissä. Mökki ei ole oma, mutta jo tutuksi tullut ja ihana paikka olla hiljaisuudessa ja luonnon helmassa. Todellisuudessa ympärillä on kylä. Emme ole juurikaan vierailujemme aikana nähnyt kylällä erityisemmin liikettä tai ääntä. Hyvin rauhallista seutua ja sen vuoksi hyvä paikka hiljentyä omien asioiden äärelle ja hoitaa itseään sillä mitä ihmeellinen ympäristö ja luonto tuo eteen.
Mitä vuosi on jättänyt jälkeensä
Vuosi sitten kirjoittelin, että eletään ihan uutta elämänvaihetta ja, että maailma on avoin. Se ei ole muuttunut. Maailma on edelleen avoin vaikka siihen on ehtinyt tulemaan monia muuttuneita tekijöitä. Vuosi sitten en edes aavistellut että olisi täysipäiväisessä työssä vielä ennen vuoden loppua. Keikkailuun olivat ajatukset hurjimmillaan ylettyneet 🙂
Vuoden aikana on ollut käsillä monia palasia ja vaihtoehtoja miten käyttää lisääntynyttä aikaa hyväkseen. Edellisessä postauksessani kerroinkin mitä tuli tehtyä. Opiskeluihin ja pienimuotoisen yritystoiminnan lisäksi palasin entisen työnantajani leipiin vielä määräajaksi. Ihmeesti ne palaset vain yhdistyvät kohdilleen. Olo ja elo on tyytyväinen. Näin on hyvä.
Kohtaamisia itsensä kanssa
Mökillä on aikaa katsella ympärilleen, vaikka hyytävä keli onkin pitänyt tiukasti neljän seinän sisällä ja takkatulen loimussa. Mökki on turvapaikka, jotakin jonka suojista rohkenee katsella elämää rauhallisin mielin. Siitäkin huolimatta, että maailma on rauhaton. Levottomuus voi hiipiä mieleen kuin varkain. Siksi koitankin ylläpitää omaa turvallisuuden tunnetta.
Pieni peuralauma on ilahduttanut aikaisemminkin lomalaisia. Ne kulkevat yhdessä, pitävät toisistaan huolta ja jakavat herkkunsa toisten kanssa. On turvallista pysytellä yhdessä.
Ihmisenä en koe olevani erityisen turvallisuushakuinen. Uudet asiat ja haasteet kiinnostavat, enkä pelkää aloittaa jotakin mistä en mitään tiedä tai joudun taistelemaan jonkin päämäärän vuoksi. Se mitä pidän tärkeänä ja kantavana elämänvoimana ovat läheiset ja rakkaus. Sellainen yhteenkuuluvuus joka kantaa vaikeinakin aikoina ja hetkinä jolloin on vaikea uskoa että aurinko nousee huomenna.
Harmaassa on sävyjä
Maailma on ollut koko jouluviikon harmaa ja sumuinen. Se on sitä ollut isolta osalta Suomea. Harmaata kun katselee riittävän pitkään niin huomaa että se ei olekaan yhtä ja samaa. Harmaassa on sävyjä, lukemattomia sävyjä, jotka elävät päivän mukana.
Harmaa päivä on kaunis. Oman elämän harmaat kaudet elävät muistoissa omanlaisinaan. Nyt kun katson taaksepäin niin niissä harmaimmissa hetkissä on kuitenkin olleet kaikki värien ainekset mukana. Silloin kun elää vaikeassa hetkessä, niitä ei huomaa tai niille ei saa elämässä tilaa siten kuin toivoisi. Harmaus ottaa huomaansa. Etäämmältä näkee niissäkin hetkissä arvon, joka on vaikuttamassa tänä päivänä niissä valinnoissa ja ajatteluissa jotka ovat sitä ominta. No, silti niitä elämän harmaita aikoja ei välttämättä halua elää uudelleen vaikka muistoissa löytyisikin jo jotakin hyvää ja kantavaa merkitystä niistä aloista. Elämä voittaa.
Aika nollata ja aika katsoa eteenpäin
No, ihan noin ei tainnut Saarnaaja sanoa, mutta ehkä sinne päin. Kaikella on määräaikansa, joka asialla auringon alla.
Saarnaajan Aika on – teksti on ollut monesti mielessä elämäni aikana. Muistutus siitä että mikään ei ole ikuista vaan kaikella on alku ja loppu.
Viikko on itselläni ollut sellainen pikkuvikainen. Jossain kohti harmitti kun aina on joku paikka kipeänä tai arkana. Ensin jalka ja pari yötä meni sen kanssa temppuillessa. Sitten käsi. Yhtäkkiä käsi ei noussut ylös, ei kääntynyt sivulle, ei tehnyt yhtään mitään kivutta. Pari päivää ja pitkää yötä meni sen kanssa. Kolmas vaiva on vuotava korva. Sitä on ilmennyt ajoittain, mutta nyt joulukuussa harvase viikko. Jotakin valuu korvakäytävästä. Ei satu, mutta toki kutittaa. Ja kun valuu niin se tuo tullessaan arkaa ihoa korvakaytävässä ja taas sattuu. Jos joku tietää mistä on kyse, niin saa kertoa 😀
Aikansa on olla pikkuvikainen. Toivottavasti kun kääntää katseen tulevaan niin pikkuviat eivät palaa. Ehkä niilläkin on tarkoituksensa. Alkuun ajattelin että nyt kun on mökillä ja kaukana isommista virikkeistä ja tekemättömistä töistä niin olisi aikaa kirjoitella vaikka blogia. Ei kyennyt. Tarvittiin etäisyyttä myös tähän asiaan. Aika nollata ja jos ei sitä itse hoksaa niin kroppa kyllä pistää hoksaamaan. Niinhän se menee.
Aika on pysähtyä
Tänään kun tätä kirjoitan, on saanut nauttia kauniista auringonpaisteesta. Niin ihmeellinen valoilmiö kun on ollut pilvien peitossa pitkään. Lämpöä se ei tuonut tullessaan, vaan melko pureva tuuli käy järveltä. Harmaat sumukelit pitivät ilman lämpimänä ja ensimmäisessä kuvassa ollut kaunis jäämosaiikki on mennyttä. Silläkin oli määräaikansa.
Lomalla olen nauttinut suunnattomasti tämän mökin saunasta. Se on parhaimpia joita olen koskaan käyttänyt. Niinpä se lämpiääkin lähes joka päivä. Puiden asettaminen kiukaan alle ja niiden sytyttäminen on lähes pyhä kokemus. Siinä tallettaa kaikilla aisteilla itseensä niin tuoksut, äänet kuin ympäristönkin. Näihin on hyvä palata mielessä aina kun tarvitsee pikku lomasta. Yksi huokaus ja yksi henkäys tuo mieleen paljon hyvää ja kantavaa. Ehkä mökki ja sauna täällä ovat niitä mielenpesiä, joihin tulee palattua.
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä kertaa.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mihin sinun mielesi palaa herkästi? Millainen on mielesi voimapaikka? Millaisia sävyjä elämässäsi juuri nyt elät?
4 Responses
Vaikeita kysymyksiä. Oma elämäni on pitkälti väritöntä arkea tällä hetkellä. Mutta tässä tapauksessa se on enemmän asenne-kysymys: voin itse vaikuttaa siihen, mitä värejä omaan elämääni kuuluu. Toki on huolia, läheisistä ja omiakin, mutta silti uskon, että kaikki järjestyy.
Tsemppejä sinulle!
Ja se arki on aina sitä parasta kaiken keskellä 🙂 Värejä ei aina huomaa läheltä, niitä erottaa usein vasta ajan päästä. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi.
Viime vuoden lopussa tuli pohdittua vuoden tapahtumia ja olihan siellä kaikenlaista mitä ei vuotta aikaisemmin olisi arvannut. Tasainen, hyvä fiilis jatkuu ja tällä hetkellä mielen täyttää erilaiset meren siniset sävyt. Ei melankolisessa mielessä, vaan enempi kevyen rauhallisella tavalla. Lomallani saattaa olla jotain tekemistä nykyisen värimaailmani kanssa..
Tasainen ja seesteinen on kyllä parhautta elämässä. Mukavaa lomaa Tiina 🙂