Helmikuu on lyhyt ja kallis kuukausi. Jostain syystä monet laskut kerääntyvät helmikuulle maksuun. Paljon iloa ja kokemusta liittyy myös talviseen kuukauteen. Helmikuun kuvat kertovat elämästä, työstä ja ihmettelystä. Kuvahaasteen sain alunperin Via per Aspera ad Astra -blogin kautta. Kiitos siitä.
Lorulla rallatelllaan: Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä, kelkka on pullollaan iloista väkeä. Mäestä kotiin on mukava tulla, pöydällä odottaa laskiaispulla.
Itse en pulkkamäessä käynyt, mutta laskiaispulla tuli syötyä. Ihan hyvä ja makoisa se oli ja riittää varmasti seuraavan vuoden vastaavaan hetkeen. En ole erityisemmin laskiaispullan ystävä. Monet teemaleivonnaiset menevät minulta ohi. Ehkä en ole niihin vain tottunut.
Vaan nyt antaa Helmikuun kuvien kertoa tarinaansa
Aina ei mene kuin Strömsössä
Joskus eteen tulee tilanteita, että sitä koittaa olla kätevämpi kuin itse arvaakaan. Olen mestari keräämään erikoisia onnettomuuksia, joista on seurauksensa. Onneksi ei sentään vakavia sellaisia. Pahimmat vammat ovat syntyneet katkenneesta hampaasta ja löysistä nivelsiteistä. Olen hyvä lankemaan, vaikka ihan vaan paikalllani seisten 😀
No, nyt ei sellaisesta ollut kyse. Onnistuin mestarillisesti jättämään pääni auton oven väliin. Kuljettajan puolelta ulos ja oikealla(???) kädellä ovi kiinni, niin että pää oli vielä ohjaamossa. Ei se ovi vauhdilla tullut, mutta riittävällä massalla kuitenkin. Hetken aikaa oli tärähtänyt olo ja pian mustelma nousi poskipäähän. Melkeinhän tuo osui alueelle, johon usein levitellään jotakin varjostusta. Sai hyvin peitevärillä piiloon. Poskipää oli arka viikon verran.
Missä sinä olet onnistunut helmikuussa?
Juhlaksi elämä muuttui sielunsiskojen tapaamisessa
Olen käynyt aikanaan pitkän sielunhoidon erityiskoulutuksen (3v) osana omaa työtäni. Komen vuoden aikana porukka ja varsinkin oma pienryhmä tuli läheiseksi. Siinä tuli jaettua koko elämän kirjo ja samalla opittua niin paljon elämästä ja sen monimuotoisuudesta. Kurssi oli merkittävä myös siinä mielessä, että se antoi rohkeutta kohdata toinen silloinkin kun hän on sietämättömän elämäntilanteen keskellä. Henkilökohtainen keskusteluapu on yksi keskeinen osa omaa työtäni.
Kurssilla oli iso ryhmä kirkon alan toimijoita. Monta asiaa käsiteltiinkin kaikki yhdessä. Pienemmässä ryhmässä keskustelimme henkilökohtaisemmin. Pienryhmä hitsautui hyvin yhteen. Ja yhteys on säilynyt vuodesta toiseen.
Tällä tutulla pienryhmällä (kolme upeaa leidiä 🙂 ) on ollut tapana harvakseltaan tavata ja päivittää kuulumiset ja elämäntilanteet ja ennenkaikkea laittaa maailma kohdalleen. Koronaa ennen ollaan edellisen kerran oltu koolla. Juttua siis riitti. Oli oikein virkistynyt olo päivän päätteeksi.
Kokoontumispaikkana oli porvoolainen ravintola Rafaels Steak House jossa nautittiin erittäin maittava lounas samalla.
Olen perusluonteeltani melko introvertti eli viihdyn hyvin itseni kanssa ja omassa rauhassa. Introvertti nauttii kuitenkin myös toisten seurasta, vaikka ei aktiivisesti hankkiudukkaan seuroihin. Harva on pelkästään jotakin tiettyä käyttäytymismallia toteuttava persoonallisuus. Molempia puolia löytyy kaikista, vaikka hallitseva piirre olisikin painottunut johonkin tiettyyn suuntaan.
Tunnistatko itsessäsi jonkin hallitsevan luonteenpiirteen tai käyttäytymistavan?
Arkinen työ voi myös muuttua juhlaksi
Työssäni olen tällä hetkellä koordinaattori, joka käynnistää ja tukee hankkeita tai projekteja. Kiinnostavia kokonaisuuksia onkin tullut työpöydälle. Ihmisten auttaminen ja tukeminen tavalla tai toisella on kaikkien työpöytäni asioiden taustalla ja motivaattorina. Ihmisten hyvinvoinnin edistäminen on sydäntäni lähellä.
Olen viimeistä vuotta työelämässä, jonka jälkeen säännöllinen palkkatyö jaa taakse ja voin keskittyä tekemään jotakin muuta ihmisten auttamiseksi. Tämä blogi ja sivusto on pohjustamassa uusia tuulia ja mahdollisuuksia vuoden 2024 eteenpäin. Kiitos kun olet mukana tuuppaamassa eteenpäin 🙂
Mutta siis se arki. Olen aikaisemmin kertonut Waste&Feast ketjusta ja hyvää tekevästä ravintolatoiminnasta. Ketjussa on tällä hetkellä kolme isompaa ravintolaa ja saman verran pienempiä edullisia ruokapaikkoja. Yhteistä näille kaikille on että niissä hyödynnetään kauppojen ja teollisuuden ylijäämää, tarjotaan työtä tai työkokeilua heikossa työmarkkinatilanteessa oleville ja tuotetaan edullista lounasta alueella kaikille ihmisille. Syömällä näissä ravintoloissa tekee yhdellä kertaa paljon hyvää ja saa vielä vatsansa täyteen.
Nyt tuli eteen hieno mahdollisuus lisätä yksi isompi (5 päivää viikossa avoinna oleva) ravintola joukkoon! Yksi projekti lisää arkeen. Waste&Feast avautuu kevään aikana! Nyt vain toimeksi ja tekemään valmistelevia töitä toiminnan käynnistämiseksi. Ihan arjenjuhlaa vaikka kalenteri täyttyykin tehokkasti tämän päätöksen jälkeen.
Edelliset kuukauden kuvat kertovat
Kuvahaasteeseen tarttujia on muitakin
Tapahtumarikas kuukausi
Helmikuun kuvat kertovat kuinka tapahtumarikas monella tavalla kuukausi oli. Poikkeavia asioita täynnä. Elämä ei ole jäänyt tylsäksi, vaikka niitä laskuja kertyikin yli tarpeen tänäkin vuonna.
Millainen helmikuu sinulla on ollut? Mikä jää mieleen? Mistä olet kiitollinen?
12 Responses
Tuo waste ja feast on kyllä hieno konsepti! Saisi levitä laajemminkin! Ja auts sinun ja auton painiottelulle.. taisi auto nyt voittaa 1-0.
Oikein mukavaa maaliskuuta!
Kiitos Tiina. Auto tuppaa voittamaan aina 😀 Onneksi vain pieniä vaurioita tällä kerralla. Waste&Feast on niin hyvää tekevää ravintolatoimintaa katsoo sitten mistä päin tahansa. Hyvää maaliskuuta sinulle.
Kiva, kun sinäkin lähdit tähän mukaan! Naurahdin tuota pään jäämistä auton oven väliin (anteeksi siitä), mietin, että mulle voisi käydä just noin…
Mukavaa maaliskuuta!
Minna
Joskus sattuu ja tapahtuu kun koittaa olla kätevä. Mustelmaa pahempaa siitä ei syntynyt kuitenkaan. Hyvää ja iloista maaliskuuta sinulle.
Ihmisten tapaaminen ruuan äärelllä on aina ihan parasta. Minunkin helmikuuhun mahtui herkullisia hetkiä niin puolison kanssa kuin ystävänkin seurassa eräässä ravintolassa, jonka testaamista olin odotellut kauan!
Ruoka yhdistää 🙂 Minullekin on sattunut helmikuulle useampia yhteisiä aterioita hyvässä seurassa. Tekee hyvää arjen keskellä.
Hienoa, että olet mukana haasteessa! Siitä on tosi kivaa saada vertaistukea 💕
Hauskaa muuten, että introvertteja pidetään yksinäisinä susina, vaikka se ei olekaan niin. Introvertti viettää mieluummin aikaa hyvin pienessä porukassa, jossa vuorovaikutus on tiiviimpää ja syvällisempää, eli tavalla vaalii ystävyydessä ja ihmissuhteissa laatua määrän sijaan. Introvertti on myös hyvä ystävä ja luotettava pomo.
Uudet projektit ovat aina inspiroivia. Onnea sinulle uuteen alkuun!
Kiitos 🙂
Tunnistan hyvän tuon mitä kerrot introverteistä. Erakkoja ja ihmispakoilijoita he taitavat hyvin harvoin olla. En minä ainakaan, vaikka piirteitä itsessäni hyvin tunnistan.
Uudet projektit innostavat, vaikka ne tulisivat työpöydälle bonustöinä. Varmasti raportoin täälläkin vaiheista myöhemmin. Rakas lapsihan se ketju on 😀
Paljon oli kiitollisuuden aiheita helmikuussakin, niin kuin esim. leuto kausi, jolloin kului vähemmän sähköä 🙂
Se onkin merkittävää näinä aikoina. Moni on joutunut odottamaan jännityksen sekaisin tunnelmin sähkölaskuaan nyt. Onneksi on ollut leuto talvi. Nyt vähän enemmän pakkasta kautta maan, mutta ei liene pitkä kausi tämäkään.
Kiitollisuuden aiheita on hyvä löytää ympäriltään 🙂
Minä sain tämän haasteen myös, olen vain niin huono näissä haasteissa. Aina joko loppuu kesken tai sitten en muista edes aloittaa 🙂
Näin käy helposti. Silloin voi ajatella että tämä ei ollut nyt tässä kohden minun juttuni ja jatkaa vain eteenpäin oman suunnitelmansa mukaan. Kaikkeen ei tarvitsekaan tarttua, muuten toteuttaa vain haasteita ja voi sen oman blogin kärki hävitä muuhun suorittamiseen.