Nyt on aika sukeltaa kohtaan helmikuun opit ja flopit. Tämä on uusi ja vuoden kestävä itsereflektointiin perustuva sarja. Mennään kevyellä otteella ja osataan myös itselle nauraa. Pysähtyminen on se olennaisin asia. Elämä solahtelee vinhaa vauhtia ohi ja on hyvä välillä vähän katsella hitaammin. Tässä sarjassa taaksepäin ja löytää ne opit ja flopit 🙂
Ensin opit
Olen hurmioitunut hapanjuureen. Olen vuosia miettinyt sellaisen tekemistä, mutta en koskaan ryhtynyt. Nyt oli somen kautta ihania ihmisiä, jotka kertoivat omasta prosessistaan, niin rohkaistuin mukaan.
Viikon verran kypsyttelin ja hellästi hoivasin juurtani. Se kupli hienosti ja tuoksui hapahkolle, ihan niin kuin kuuluukin. Vihdoin leivoin leipää. Ensimmäinen ei vielä sytyttänyt, mutta niin kerrottiinkin. Juurella menee aikaa ennen kuin lähtee toimimaan oletetulla tavalla. Toisella kerralla sain jo mitä maistuvampaa leipää aikaiseksi. Koko juuriseikkailu löytyy ruokablogistani: Minulla on unelma.
Mitä opin:
Ryhtymiskynnyksen ylittäminen kannattaa. Se on usein se hankalin kohta missä tahansa tekemisessä. Omaa ryhtymisrajoittuneisuuttani ravistelen myös rohkeasti jatkossa.
Helmikuussa on ollut mitä kauneimpia päiviä. Taivaan sinisyys on välillä niin syvää, että se hivelee silmiä pohjia myöten. Maailma on kaunis, vaikka välillä sitä epäileekin vahvasti.
Tuttavapariskunnan kanssa käytiin lohisopalla Kahvila Kampelassa. Sieltä saa mitä mainiointa soppaa ja sitä on aina tarjolla. Ja kun hyvää tekee niin ei paljon muuta tarvitsekkaan. Jutustelu kavereiden kanssa oli virkistävää, vaikka maailma oli niin jäässä, että maastoon ei juuri ollut asiaa.
Mitä opin:
Yhdessä syöminen ja ulkona – siis ulkoilmassa syöminen – saa sen ruuan aina maistumaan mitä mainioimmalta. Ja kun on tarjolla vielä hyvää seuraa, niin voiko olla mitään parempaa. Maailman parantaminen ja niidennäiden jorinoiminen on hyvin rentouttavaa.
Ja sitten flopit
Tai oikeastaan vain yksi floppi osuu tälle jaksolle ja sekin liittyy ruokaan 😀
Päivä oli vähintäänkin yhtä kaunis kuin lohisoppapäivä. Sain huikean innovaation, että teen laskiaispullaa ja se mennään sitten syömään rantaan ulos. Termoskahvit mukaan ja hieno kevätretki kasassa. Siispä aamusta leipomaan! Pullan päätin rakennella rannalla vasta valmiiksi saakka. Ainekset vain mukaan.
No rannalle päästiin, pulla koottiin ja kahvikin juotiin ja sitten kiireesti autoon lämmittelemään. Aurinkoinen ja huikean kaunis sää sisältä katsoen varsin kutsuva. Ikkunoiden takaa ei kuitenkaan tullut käsitystä melkoisen kylmästä tuulesta, joka vie hetkessä auringostakin kaiken lämmittävän tipotiehensä. Oli siis varsinainen jäätymisretki, koska en todellakaan pukeutunut kelin vaatimalla tavalla. Pullan kokoaminen sai kädet jäätymään niin että oli tunne siitä kun kynnet irtoavat sormista.
Koko loppupäivä meni itseään sulatellessa. Saunassa.
Mutta hieno kuva tuli 🙂 Eikö vain ;D Mitä sitä ei ihminen somekuvansa eteen tekisi.
Mitä opin:
Talvella pukeudutaan eikä lähdetä kevyellä villaviitalla seikkailemaan, vaikka se näyttäisi kuvissa kuinka hyvältä. Asumoka parhaimmillaan. Huoh.
Tässä tällä kertaa helmikuun opit ja flopit. Mitähän seuraava kuukausi tuo tullessaan. Jännityksellä odotan.
Aikaisemmat artikkelit
Nyt on sinun vuorosi
Mitä jäi mieleen helmikuusta? Mikä innoitti tai sai sinut hymyilemään? Oletko käynyt jäätymisretkellä?
6 Responses
Ihanat opit, upeat leivät ja yhdessä syömisen oivallus – se on ihan totta, että ruoan syöminen yhteisen pöydän ääressä tuo hyvän mielen tullessaan.
Kiitos 🙂 Ja näin on, kaikenlainen jakaminen toisten kanssa tuottaa moninkertaisesti hyvää. Ja varsinkin ruoka 😀
Joo, tuo jäätymisretki kuulosti ihan mun jutuilta! Lämmintä pitäisi muistaa laittaa aina päälle. Helmikuussa hymyilytti sukulointireissu ja juniorini omatoimisuus – hänen touhut hymyilyttää päivittäin.
Jäätymisretkiä tulee välillä eteen. Ihme kun niistä ei aina edes opi mitään ;D
Lapset ovat mahtavia ihan vain olemalla. Miten paljon voikaan ammentaa iloa heidän kanssaan.
Sen olen huomannut, että itsekin pukeudun usein kalenterin eikä sään mukaan 😁. Useimmiten unohdan sateevarjon. Moni muukin moka on sattunut vuosien varrella kun en osannut ottaa sääoloja huomioon.
Samaa tunnun tekevän ja se sitten kostautuu moninaisilla tavoilla 😀 Olen muutenkin huono pukeutuja, joten mitä sitä enempi hifistelemään säätilojen mukaan.
No, sentään jotain välillä oppiikin kun oikein saa kärsiä omista valinnoistaan.