Aloitetaanpa uusi sarja, joka kestää läpi vuoden 2024. Viime vuoden osallistuin muiden bloggaajien kanssa katsastamaan edellistä kuukautta kolmesta näkökulmasta. Koin taaksepäin katsomisen hyväksi tavaksi pysähtyä olennaisten asioiden äärelle. Blogihaastetta ei nyt ole, mutta jatkan omalta osaltani tässä aloittamalla tammikuun opit ja flopit sarjan.
Elämä vilistää nopeasti ja ajoittain havahtuu siihen, että on mennyt virran mukana kuin huomaamatta. Arjen asiat, työ, harrastukset tai kodin asiat hoituvat rutiinilla ja muu aistiminen voi jäädä vähemmälle. Tässä sarjassa herättelen erityisesti aisteja, tuntemuksia ja muuten mielelle hyvää tekeviä asioita. Se harmittavampi puoli pidetään myös mukana, sillä hyvästä on tosi vaikea nauttia, jos sillä ei ole vertailukohtaa.
Kyseessä on ehkä eräänlaista itsereflektointia eli miten oman kokemuksen arvioiminen vaikuttaa elämäntaitojen ja tiedon oppimiseen. Jokainen tilanne tai tapahtuma antaa lisää tietoa siitä millainen ihmisenä on ja miten reagoi johonkin. Välillä ihan yllätykseksi itselleen. Mistään kovin syvällisestä ei tässä ole kysymys. Enemmän havaintoja asioista joita katsoo taaksepäin.
Floppina ruoka
Rakastan ruokaa ja sen laittamista. Hyvä ruoka on mitä mahtavinta itsensä hoitamista. Rakastan myös eksoottisia keittiöitä. Aasian aromikaat ruuat ovat erityisisä suosikkejani ja mielessäni kuljen herkästi muistoissa Thaimaan peltipöytäisten paikallisten ravintoiden makumaailmaan. Olen koittanut tehdä monet kerrat oikeanmakuista ruokaa siinä juurikaan onnistumatta. No ihan tyytyväinen olen moneen ollut. Kova halu on oppia lisää ja saada se viimeinenkin makukokemus omaan keittiöön.
Aasialaisia kauppoja koluan välillä. Nyt ovat kovasti kutsuneet pakastealtaan kalat. Kiinnostavia otuksia ja koska kalaruokaa syödään pari kertaa viikossa, niin päätin kokeilla jotakin uutta. Kotiin tuli pakastettu tilapia.
Viljelty kala ja tarkemmin tutkittuna ei edes kovin suositeltava käyttää. Kertakäyttöön tämä jääkin, sillä sain siitä hyvälläkin ohjeella keskimäärin pohjamudalta maistuvan appeen rakennettua. Ateria toki syötiin, mutta toista kertaa ei tule kokeiluun.
Mitä opin: Pysyttele joissakin asioissa ihan omassa pilttuussasi. Ei tarvitse olla kukaan muu tai omata kenenkään toisen taitoja. Omissa on riittävästi.

Taimitarhan opit
Moni tietääkin, että olen innokas kotipuutarhuri. Taimitarhassa on juuri näihin aikoihin kova kuhina, kun chilintaimet kurottelevat aurinkoon ja lämpöön. Hyvällä mallilla kaikki alkavalla kasvukaudella. Myöhemmin keväällä mukaan tulevat sitten muut puutarhan kasvatit. Chilien elämää voi seurata myös harrasteblogini Chilin kosketus kautta.
Keväällä siemenen herääminen ja sen kehittyminen kasviksi on mielestäni yksi maailman ihmeellisimmistä asioista. Miten niin paljon viisautta voi kätkeytyä niin pieneen siemeneen. Lumoudun joka vuosi uudelleen.
Mitä opin: Elämän kunnioittaminen sen kaikissa muodoissaan on tärkeää. Ihmisen kaikki viisaus ja ymmärrys ei riitä edes pienen siemenen viisauteen. Asettuu jälleen omaan mittasuhteeseensa tässä maailmassa. Suuri kunnioitus siemenelle.

Oppina myös jäätaidetta
Tammikuun alun kovat pakkaset houkuttelivat jääaskarteluihin. Jäälyhtyjä syntyi useampia ja yksi lampetti, josta erityisesti pidin ja jaksoin katsella erilaisissa valoissa. Sydämenmuotoiseen kakkuvuokaan laitoin vettä sekä muutaman kanervan oksan jäätymään. Leipävuokasta sai kätevän jalustan kokonaisuudelle. Parvekkeen pöytäkoristeena sydänlampetti kesti kauemmin kuin jäälyhdyt. Joskus ihan ihmettelee, kuinka jonkun asian katseleminen tekee niin kokonaisvaltaisesti hyvää.
Mitä opin: Moni asia on katoavaista. Muistot jäävät elämään. Elämässä on asioita jotka tuntuvat vain katoavan käsistä. Se on hyväksyttävä ja antaa vapaus mennä.

Maailma on jäässä
Jääteema on säitten lämpenemisen jälkeen siirtynyt maanpinnalle. Koko asuinseutuni tuntuu olevan jäässä ja ulos ei ole asiaa ilman nastakenkiä. Akrobatiaa ja kehonhallinnan harjoituksia saa tehtyä jo ihan vaan roskapussin vientireissulla. Lauhat kelit ovat sulattaneet lumen ja nopea sahaava pakkanen siellä väleissä työstää kovan jäisen maailman. Jossain välissä kylvetty sepeli killittelee jään alla antamatta mitään turvaa kulkijalle.
Monet kanssaeläjät ovat kaatuneet niin että on tullut isompia ja pienempiä vammoja. Itse olen kova lankeamaan ja hirvittää kyllä liikkua ulkona tällä hetkellä. Onneksi on kevätkelit jo pian saavuttamassa koti-Suomen.
Nyt on sinun vuorosi
Millaiset ovat sinun tammikuun opit ja flopit? Missä sielusi ja mielesi on levännyt tammikuussa? Mistä olet saanut iloa ja energiaa? Mitä sinä olet oppinut?
10 Responses
Kaunis jäinen sydänlampetti! Jäätä on ollut paljon jalan allakin ja tää luonnon jääshow tosiaan vielä jatkuu. Mutta tammikuussa mieleni lepäsi lomamaisemissa ja kaukana kotoa. Niin mukavaa kuin maailmalla olikin, niin kotona on aina paras. Osaa taas arvostaa tiettyjä asioita, jotka toisinaan muuttuvat itsestäänselvyyksiksi arjen keskellä.
Jääshow tosiaan jatkuu, vaikka jääteoksia ei taida enää saadakaan tehtyä. Täytyy tarkasti katsoa mitä laittaa jalkaan kun lähtee liikkeelle.
Lomamuistoissa lekottelen itsekin välillä. Pientä irtaantumista arjesta 🙂
Kaunis jääsydän! Mä vielä toivon lunta ja kunnolla talvista maisemaa hetkeksi. Viime kuussa ihaninta olikin luonto ja maisemien ihailu, vaikka välillä oli kyllä liian kylmää. Valokuvaaminen ulkona jäi vähiin, vaikka oli niin kaunista, kun mun kamera ei tykää niin kylmästä kelistä. Vähän lämpimämpi luminen talvikeli siis vielä toiveissa😊
Parhaillaan taitaa sitä lunta tulla lisää, ainakin täällä päin. Lumi on kyllä kaunista ja siistii aina maiseman. Silmä lepää. Jäätä on tällähetkellä vielä maailma täynnä, vaikka ei enää koristeina. Nastoilla saa liikkua jos haluaa pystyssä pysyä.
Täss on tosi hyvä idea! Koitan itsekin tarttua siihen, jos vaan aikaa riittää. Toukokuulle asti olen aika lailla kiinni työtehtävistä. Olen samaa miletä, että eletystä elämästä kannattaa ottaa opiksi. Myös se on hyvä, että reflektoinnille on varattu tietty aika ja tila, silloin se ei jää pyörimään päähän. Kirjoitettuna se myös jää paremmin muistiin 😊
Mitä floppeihin tulee, niin yrittänyttä ei laiteta.
Sydänjää sulatti sydämeni! Ihana kuva!
Tartu vaan 🙂
Sydänjää ihastutti pitkän aikaa ennenkuin suli. Vaihtuvat päivän sävyt ja valot toi siitä aina uusia kauniita puolia esiin. Pitää tehdä jatkossakin parveketaidetta.
Mun floppi on ollut se, kun kaaduin ja löin pääni pahasti. Ei se itse kaatuminen, sille nyt ei mitään voi, mutta sen jälkeinen aika. Onnistuin nimittäin saamaan pitkittyneen aivotärähdyksen ja sen kanssa menikin sitten useampi viikko. Vieläkin on pää hellänä, mutta vähitellen paranemaan päin.
Voi, kaatumisissa voi välillä olla pitkiä toipumisaikoja. Toivottavasti voit jo paremmin. Pään lyöminen on aina seurattava tapahtuma. Olen itse lahjakas kaatumaan ja vanhemmiten huomaakin kuinka toipuminen kestää aina vähän pidempään.
Nyt vasta huomasin tämän postauksen! Olen vähän myöhässä, mutta vastaan silti:
Tammikuun (ja koko talven) parhautta on ollut kunnon talvi. Talvinen keli, lumi, pakkanen. Tammikuun oppini voisi olla se, että omia unelmiaan todella kannattaa tavoitella – ne saattavat käydä toteen. Floppi taas oli varmasti se, että selkä meni ihan sykkyrälle liukkaissa keleissä, pitäisi hankkia hyvät nastakengät. Ehkä sittenkin.
Nyt on ollut ennätysliukas alkuvuosi. Itse sinnittelin pystyssä pitkään, mutta lopulta se lankeemus kävi. Ei onneksi pahasti. Nastat ovat enemmän kuin tarpeen jalan alle.