Tänään puhutaan jäljistä ja millainen jälki jää meihin elämämme kautta. Usein jäljen jäämisestä puhutaan silloin kun on koettu jotakin kipeää ja haavoittavaa. Hyvässä merkityksessä jää myös jälkiä ja ehkä haluan tänään keskittyä erityisesti siihen.
Työn jälki jää sydämeen
Olen tehnyt pitkän työuran lasten ja nuorten parissa. Kymmenet ikäluokat ovat olleet eri vaiheissa mukana työssäni. On koettu paljon iloja ja suruja yhdessä. Ammatinvalinta on aikanaan ollut jokseenkin helppoa. Kuljin oman äitini ohjaamana oppilaitokseen, josta oli mahdollista myös valmistua nuorisotyönohjaajan ammattiin. Oli luontevaa seurata sitä jälkeä. Olinhan toiminut kerhonohjaajana nuorena ja tiesin jo silloin jotakin kirkon työstä. Olennaista oli, että saa ja tekee työtä. Maailma oli erinäköinen.
Hetkeäkään en ole katunut. Työ nuorten kanssa on pitänyt vahvasti kiinni todellisuudessa. Lapset ja nuoret eivät hymistele, jos ei kiinnosta niin lähtevät pois ja se on sitten siinä. Kaikki vuodet nuorten kanssa on jättänyt jäljen. Hyvän jäljen, joka ei haalistu. Sellaisen jäljen joka ohjaa ajattelemaan asioita edelleen nuorten kannalta ja kautta. Se kulkee aina mukana, vaikka perustyössä en enää olekaan mukana.
Olen joskus kuvannut lasten ja nuorten auttamis-/tukemistyötä siksi tärkeäksi, että heillä on pisin matka kuljettavanaan tässä elämässä. On tärkeää, että he voivat hyvin ja saavat tarvittaessa riittävän tuen elämässään.
Puheita ja tekoja
Moniin toimintasuunnitelmiin jopa valtiollisilla tahoilla kirjataan nuortenhyvinvoinnin merkityksestä tavoitteita ja painopisteitä. Tällä hetkellä tuntuu, että hyvistä aikeista huolimatta monet päivänpolttavat leikkaukset kohdistuvat juurikin tähän kohderyhmään. Tulee pohjattoman surullinen olo, vaikka kuinka haluaa pysyä positiivisena muutosten keskellä. Lapset ja nuoret ovat huomispäivän aikuisia ja rakentavat yhteiskuntaa meidän jälkeemme. Olisi äärettömän tärkeää, että juuri heistä kannetaan yhteistä huolta ja tarjotaan tukea.
Jo pitkään on ollut esim. Nuorisobarometreissä ja tutkimuksissa esillä ilmiö siitä, että pääosa nuorista voi hyvin. Se osa, joka on voinut huonosti voi entistä huonommin. Pandemia ja Euroopan poliittinen tilanne ei suinkaan ole ollut parantamassa tilannetta. Viimeisimmässä (2024) selonteossa havaitaan, että nuorten tulevaisuususkossa on laskua edellisiin vuosiin verrattuna.
Tulevaisuususkon lisäksi Nuorisobarometrien yleisimmässä kysymyksessä eli elämäntyytyväisyydessä on havaittu laskua. Nuorten tulevaisuususkon horjuminen on havainto, johon täytyy reagoida. On tärkeää ryhtyä konkreettisiin toimiin nuorten tulevaisuususkon palauttamiseksi ja luoda toivoa kriisien lietsomisen sijaan. Tarvitaan myös pitkäjänteisempää, hallituskaudet ylittävää suunnitelmaa nuorten hyvinvointityölle.
Elämä jättää jäljen
Jälkiä syntyy myös elämästä itse kullekin. Elämästä voi jäädä hyvä jälki. Hyvä jäljen olen kohdannut myös sellaisten ihmisten kanssa keskustellessa, joilla elämä on ollut kriisistä toiseen ajautumisessa. Tuntuu kuin jokainen koettelemus olisi tuonut lisää viisautta ja selviytymiskeinoja, vaikka olisin ajatellut sen tuottavan jotakin aivan muuta.
Mietin, mikä vaikuttaa siihen, miten koemme elämän vaikeat hetket. Lannistummeko vai saammeko jostain käsittämättömästä syystä lisää energiaa ratkaista ongelmat. Onko siinä jotakin perittyä vai tuleeko tapamme kohdata asioita jostakin pidemmältä perimästämme.
Jokatapauksessa toiset jatkavat elämää kriisin jälkeen, toinen taas ei pääse kokemastaan yli vuosikymmentenkään jälkeen.
Ihmiset, jotka löytävät kokemukselleen merkityksen tai tarkoituksen – olipa se kasvu, toisten auttaminen tai uuden suunnan löytäminen – voivat toipua nopeammin. Katkeruus taas usein liittyy kokemukseen siitä, että menetykselle ei löydy oikeutusta tai hyvitystä.
Kriisistä toipuminen vaatii usein lempeyttä itseä kohtaan – se on vaikeaa, jos sisäinen ääni on kriittinen tai häpeän sävyttämä. Kukaan ei valitse tulla katkeraksi tai jäädä jumiin koettuun kriisiin. Usein kyse on siitä, ettei ole ollut työkaluja tai mahdollisuutta kohdata sitä toisin. Syntyy katkeruutta. Katkeruus on ehkä epätoivon viimeinen muoto – yritys pitää kiinni siitä, mitä menetettiin.
Toiset ovat luonnostaan enemmän taipuvaisia märehtimään, toiset taas etsivät aktiivisesti ratkaisuja. Se ei tee toisesta ”parempaa”, mutta vaikuttaa toipumisprosessin kulkuun.
Muualla kirjoittamaani
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Millainen jälki sinulla on sydämessäsi? Mikä hyvä tulee esille toistuvasti? Millainen jälki jää sinusta?
Tunnetko itsessäsi märehtijan tai ratkaisijan?
6 Responses
Nuorison hyvinvointi ja usko tulevaisuuteen ovat äärimmäisen tärkeitä maan kehitykselle. Nämä ovat asiat, joista ei saa leikata missään tapauksessa. Leikkaukset myös rajoittavat merkittävästi mahdollisuuksia puuttua nuorten pahoinvointiin.
Tämä nuorten sukupolvi on melkein kuin sotalapsia. Koronan aiheuttama trauma alkaa näkyä heidän suhtautumisessa tulevaisuuteen. Karanteenin ja etäkoulun suora vaikutus sekä hallituksen ammattitaidoton toiminta pandemian aikana, joka heikensi muutenkin huteraa suomalaista yritysilmapiiriä ja näkyy nyt konkurssien aaltona, verottaa nyt tulevaisuuden näkymiä. Mielestäni leikkaustuokio on väärä strategia tässä tapauksessa, eikä maailmassa ole yhtään esimerkkiä, jossa säästökuuri olisi auttanut maata ulos talouskriisistä. On olemassa muita, huomattavasti tehokkaampia keinoa parantaa talouden tilaa, kuten yrittämistä edistävät lakimuutokset, strategisten alojen subventointi, valtion arvopapereiden myynti yms.
Elämme kyllä sellaisia aikoja jotka eivät voi olla jättämättä huolestuttavia jälkiä nuorisomme. Epävakaa maailmantilanne luo väistämättä epävarmuutta myös oman tulevaisuuden ajatteluun. Ei voi muuta kuin toivoa parasta ja keskittyä siihen olennaiseen ja henkilökohtaiseen tukeen. Se että onko sitä tukea kaikkien saatavilla onkin toinen ja tällä hetkellä myös poliittinen juttu.
Toivon ylläpitäminen on tärkeää kaikille ikäluokille.
Aivan ihana postausaihe ja postaus! On hienosti sanottu, että kaikki vuodet nuorten kanssa ovat jättäneet jäljen – voisin oikeastaan sanoa melkein saman, mutta kokemukseni ei ole ihan yhtä vahva kuin sinun. Oikeastaan kaikki työ jättää jäljen. Itselläni tutkimus-, opetus- ja hanketyö vuosien ajan on jättänyt jäljen, jättää yhä. Siinä samassa vahvimman jäljen elämästä jättävät varmasti perhe, lapset, puolison kanssa koettu yhteinen liki 30 vuotta.
Kysyt, mikä hyvä tulee esiin toistuvasti, ja minä voisin vastata, että positiivinen elämänasenne. Se kantaa pitkälle, se jättää vahvan jäljen. Ja olen ehdottomasti ratkaisija isolla R:llä. 😉
Kiitos 🙂 Positiivisen elämänasenteen voimalla pääsee vaikeidenkin aikojen yli. Sitä puolta ruokin myös itsessäni, enkä jaksa kaikesta huolestua liikaa. Riittää se määränsä kullakin kertaa.
Työ jättää onneksi myös niitä hyviä ja rohkaisevia jälkiä meihin.
Itse kun tekee nuorten kanssa kentällä töitä, niin näkee läheltä sen epätoivon mikä isolla osalla nuorista on. Tulevaisuus on täysin utopiaa. Meillä työntekijöillä on myös sellianen taistelumoodi päällä, kun yritetään parantaa nuorten tilannetta. Ollut todella raskasta henkisesti tämän hallituksen aikana…
Kyllä, kaikkia nykyhallituksen päätöksiä ei voi ymmärtää mitenkään. Huoli syntyy monen kohdalla. Onneksi meitä ja teitä nuorisotyöntekijöitä on olemassa luomassa hyviä ja onnistuneita kokemuksia nuorille. Usko omaan itseen ja pärjäävyyteen tuo ehkä kipenen rokeutta katsoa myös tulevaisuuteen luottavaisimmin mielin.