Kesälomalla on aikaa lukea kirjaa. Olen viime vuosina ollut huono lukija ja olen enemmän kuunnellut kirjoja. Kuunteluakin melko vähän. Pidän kirjoista ja niitä aina hypistelen kaupassa ohi mennessä. Hieman ristiriitaista. Olen pitänyt sentään rutiinista kiinni niin että kesälomalla on ihan fyysinen kirja kädessä ja keskityn lukemiseen. Tässä artikkelissa esittelen tämän kesän kirjat. Ja tosiaan, niitä on kaksi. Kumpikin teos on ollut lukemattomien kirjojeni hyllyssä jo pidempään.

Kivitasku – Anni Kytömäki

Kirja kuljettaa kolmea eri aikakauden tarinaa sisällään.

Kirja alkaa kertomuksella Helenasta vuonna 1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. Nuori Helena viettää kesän yksinään vanhassa mökissä Mustasaaressa. Kesän täyttää tutkimusmatkailijan kirja, joka kertoo Pääsiäissaaresta ja Helena haaveilee seikkailuista ja valmistautuu omaan tutkimusmatkaansa Pääsiäissaarille, mukanaan vanhojen kirjoitusten ratkaisut, jotka olivat jääneet tutkimusmatkailijalta vielä selvittämättä. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka ja johdattaa Helenan suljettujen ovien taakse.

Vuonna 1849 kirja avaa melko synkän maisemän lukijalle. Sergei on uneksinut vallankumouksesta ja nuoren innon täyttämänä on kirjoittanut ja julkaissut voimakkaita ajatuksiaan. Sergei on vangittu.  Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää. Viime hetkellä tulee muutos tulevaisuuteen.

Lähimpänä tätä aikaa eletään vuonna 2012. Veka on menossa osastohoitoon sydänvaivojensa takia. Sitä Veka viimeksi toivoo tai haluaa. Hän päättää toimia toisin ja antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on vanha mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, Veka ajattelee. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja pian Veka huomaa, että suvun vanha mökki ja sen ympäristö avaa näkymät kauan menneisyyteen.

Kolme kohtaloa, jotka lopulta liittyvät toisiinsa. Kirja on hieno sukupolviromaani, joka vei minut nopeasti omaan maailmaansa. Taidokkaasti kirjoitettu kertomus piti hyvin pihdeissään ihan loppuun saakka. Pala palalta kokonaisuus selkeni. Hyvä oli taas huomata, että mikään elämässä ei ole itsestäänselvyyttä, vaan asiat linkittyvät toisiinsa. Teoksessa rinnastuvat koskettavalla tavalla kallioperä ja ihmisen aivot, oma peruskalliomme.

Ajoittain piti tutkia Googlen ihmeellisen maailman kautta historiallisia kohtia. Löysin paljon uutta, josta en ole tiennyt mitään tai en ainakaan paljoa.

Ehdottomasti kannattaa ottaa lukulistalle Kivitasku. Anni Kytömäen edellinen kirja Kultarinta (julkaistu 2014) on lukematta, mutta päätyy varmasti lukulistalleni tämän kokemuksen myötä.

Filippa – Kristiina Vuori

Historiallinen kirja tämäkin ja kertoo Flemingin suvun vaiheista 1500 luvun jälkipuoliskolla. Filippa on perheen nuorin ja ainoa tytär. Hän on kasvanut kahden vanhemman veljen varjossa. Filippan isä kuolee yllättäen välivaltaisesti ja se jättää jälkensä Filippan mieleen. Veljeksistä Klausilla on varsin hallitseva ote Filippaan läpi elämän. Omaa elämäänsä Filippa ei hallitse. 1500-luvun lain mukaan Klaus, vanhimana veljenä, on sisarensa holhooja ja päättää tämän tulevaisuudesta.

Filippa on historiallinen henkilö ja hänestä on löydettävissä erilaisia asiakirjamerkintöjä. Yksi kiinnostavimmista on testamentti eli jälkisäädös, jossa hän jättää omaisuutensa kuninkaalle ja veljentyttärelleen. Klaus Fleming ohitetaan täysin sisarensa omaisuudesta. Miksi näin on tapahtunut, se toki kiinnostaa ja on kiinnostanut myös Kristiina Vuorta sanoittamaan tämän kertomuksen.

Filippan elinaikana Flemingit olivat tunnettu ja vaikutusvaltainen suku. Heidän hallissaan olivat Suomessa sekä Suitian että Kuitian suuret kartanot. Nämä isoveljet jakoivat keskenään isän kuoleman jälkeen ja Filippalle jäi sisaren osuus, eli puolta vaatimattomampi Yläneen kartano. Hyvin nuorena Filippa päätti asettua kartanoonsa ja ryhtyi hoitamaan sitä. Yläneen kartanon karja on pian satapäinen ja tilalla kasvatetaan myös arvostettuja friisiläisratsuja.

Kartanollaan Yläneellä Filippa on herratar, jota tottelevat lukuisat palvelijat ja lampuodit. Filippa kohtelee työväkeään hyvin. Tilan hoitaminen sujuu ja sitä myös Klaus käyttää hyväkseen sotaretkillään ja joukkojensa hyvinvoinnin ylläpidossa.

Kirja on sujuvaa tekstiä ja sitä on helppo lukea. Lukuisat oudot vanhan suomen sanat lähtevät elämään ja saa myös sitä kautta laajennettua omaa sanavarastoaan.

Tämä kirja jäi ehkä hieman varjoon ensimmäisen kesäkirjan luettuani. Järjestyksenä toisinpäin olisi ollut mielekkäämpi minulle.

Hyvä kirja ja olen aikaisemminkin lukenut Kristiina Vuoren historiallisia kirjoja. Jostain syystä menneisyys kiinnostaa ihan jo kansallisen identiteetin muodostumisen vuoksi. Kaksi isoa mahtia on taistellut pienen Suomen hallinnasta.

Aikaisemmin kirjoitettua

Kesäkirjat ja lukihäiriö

Nyt on sinun vuorosi

Mitä sinä olet lukenut kesällä? Minkä tyyppinen kirjallisuus sinua kiehtoo? Mitä suosittelet?