Korundi on Lapin maaperässä esiintyvä, maailman toiseksi kovin mineraali. Korundeihin kuuluvat muun muassa rubiini ja safiiri. Mikä sopisikaan paremmin Rovaniemen taidemuseon nimeksi. Lapin Kamariorkesteri pitää myös majaa samassa tilassa.

Tila on kiinnostava heti alkuun. Se on vanhaan, vuonna 1933 valmistuneeseen postiautovarikkoon rakennettu. Sodan jälkeen varikkoa on laajennettu ja käytetyt tiilet kerättiin raunioista ympäri kaupunkia. Kiinteistö itsessään jo kantaa merkittävää historiaa muuriensa sisällä. Osaisivatpa tiilet tarinoida.

Olimme pienellä lomasella pohjoisessa, lähinnä tapaamassa tytärtä. Välimatkat ovat Suomessa pitkiä, niin lyhytkin piipahdus pitää suunnitella. Omia tavoitteita lapsen tapaamisen lisäksi oli tutustua paikalliseen kulttuuriantiin. Tähän tekstiin nyt sitten Korundi. Paikassa en ollut aikaisemmin käynyt, niin sekin lisäsi kiinnostusta. Imua nostatti vielä Reidar Särestöniemen näyttely. Niitä on nyt eri puolilla Suomea. Kannattaa käydä.
Korundiin ei ollut jonoa. Olen kuullut siitäkin että on saanut jonottaa pitkiäkin aikoja nähdäkseen työt. Nyt sai kaikessa rauhassa tutkia niin läheltä kuin kaukaakin näitä töitä.

Reidar Särestöniemi

Reidar Särestöniemi tunnetaan vahvoista lappiaiheisista tauluistaan. Väriä säästelemättä hän on tuonut vahvan kokemuksen niin luonnosta kuin ihmisitäkin keskellä elämää. Taiteilijana hän on ollut hyvin tuottoisa. Arvioilta 1500 työtä on hänen siveltimistään valmiiksi syntynyt.

Särestöniemi eli ja työskenteli enimmäkseen kotitilallaan Särestössä Kittilässä. Olen siellä joskus käynyt kauan sitten. Tutkiessani taiteilijan elämää sain huomata, että hän on kiertänyt maailman lähes joka kolkalta opiskellessaan oman osaamisensa ja ammattinsa saloja toisilta taiteilijoilta tai opinahjoista.

Sävysävyyn

Olin valinnut reissuun mukaan mekon siistimpiä tilaisuuksia varten. Tämä vierailu Korundiin  tietenkin oli sellainen. Mekossa hehkuvat monet värit ja se on minulle itselleni melko rohkea asu. Olenhan tummanpuhuva kaikessa vaatetuksessani. Vaan tuolla näyttelyssä olin melkeinpä tauluihin istuva tai sieltä suoraan reväisty värimaailmaltani 😀

Yksiöinen jää (Huurrekoivikko, 1969) niminen taulu ei kylve runsaissa väreissä. Se lähti mukaan etelään muistoksi. Lähinnä Eevertin kokoisena taideaarteena ja muistikirjana itselleni.

Eevert on kova taiteen keräilijä. Häneltä löytyy kaikkien suurten suomalaisten taiteilijoiden töitä kotoaan. Halonen ja Edelfeldt löytyvät ennestään, sekä suvun oman taiteilija-Kinasen varhaisempaa tuotantoa metsä- , järvi- ja vuorimaisemien muodossa.

Muuta nähtävää

Korundissa oli myös muita näyttelyitä, joita silmäilimme myös. Ihmetellen ja hämmästellen.

Hannah Hambergin teos Rääppiäiset, toisessa kerroksessa oli yksi pysäyttävistä teoksista ja jäi kierroksemme viimeiseksi jäljeksi verkkokalvoille. Korundi on antanut kokea monenlaista yhdellä kertaa.

Taiteilija Hamberg kertoo olevansa kyltymätön kirpputorien koluaja. Hän kantaa työhuoneelleen saaliita, jotka puhuttelevat värinsä, materiaalinsa tai muotonsa vuoksi – kuluneita muovilautasia, likaisia nukkeja, rikkinäisiä koriste-esineitä napeista alkaen.

Rääppiäiset-teoksessa kerätyt esineet muodostavat samaan aikaan näyttävän ja groteskin juhlapöydän tarjoilun loputtomine yksityiskohtineen. Teos on taiteilijan näkemys yltäkylläisistä, mutta pieleen menneistä syntymäpäiväjuhlista.

Monta tuttua asiaa sieltä löytyykin ja tarkkaan tutkimiseen olisi käytettävä runsaammin aikaa kuin mihin nyt oli mahdollista.

Aikaisemmin kirjoitettua

Songlines, Australian seitsemän sisarta

Luonnontieteellinen museo

Nyt on sinun vuorosi

Onko Korundi tuttu paikka? Oletko käynyt? Mitä silloin siellä koit?

Mikä on ollut koskettavaa sinulle, nähtynä tai kuultuna?