Pari viikkoa sitten pääsimme tutustumaan Songlines, Australian seitsemän sisarta -näyttelyyn Tampereen Vapriikissa. En tiennyt kyseisestä näyttelystä yhtään mitään. Ehkä juuri siksi koin sen hyvin vaikuttavaksi niin teostensa kuin esittelyidenkin vuoksi. Näyttely on olemassa Tampereella vielä maaliskuun loppuun saakka. Eli hyvin on aikaa vielä käydä katsomassa ja kokemassa.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Australian kansallismuseon kanssa. Maailman vanhin elävä kulttuuri levittäytyy museokävijän eteen taideteosten, esineiden ja erilaisten videotallenteiden välityksellä. Songlines, Australian seitsemän sisarta, haluaa jakaa oman perimätietonsa ja tarinansa jälkipolville oman kulttuurinsa elinvoiman säilyttämiseksi. Australian alkuperäiskansojen vanhimmat ovat toimineet aktiivisina luojina tämän kokonaisuuden kokoamisessa.
Näyttelyn eteneminen
Näyttely etenee niin kutsutuiden songline-laululinjojen mukaan läpi mantereen. Ne ovat Australian mantereen syntykertomuksia. Laululinjat muodostavat yhtenäisen tarinan, piirretyn kartan maastosta ja kertovat, miten esi-isät loivat kunkin pinnanmuodon. Miten he opettivat käyttämään kunkin alueen antimia elämään ja antoivat yhteisöille käyttäytymissääntöjä. He tai ne olivat opettajia.
Päätä huimasi tieto, että näiden tarinoiden mukana perehdytään Australian aboriginaalien 60 000 vuotta vanhaan kulttuuriin, tapoihin ja perinteeseen. Olo oli äkkiä pieni. Voiko niin pitkälle laskeakaan?
Perustalla on ajatus maailmasta, luonnosta ja ihmisestä yhdessä. Miten maa antaa ja ottaa, miten ollaan osana elämän kiertokulkua. Tarinat kertovat myös miehen ja naisen rooleista.
Kertomuksen ydinajatus
Australian seitsemän sisarta ovat esiäitejä, jotka laskeutuvat taivaalta maan päälle. He kohtaavat ilkeän isähahmon ja noidan Wati Nyirun, joka haluaa sisarista vanhimman vaimokseen. Koska sisaret ja noita ovat läheistä sukua toisilleen, he eivät voi avioitua. Wati Nyiru ei kuitenkaan luovuta halustaan, vaan jahtaa pakenevia naisia läpi Australian mantereen. Takaa-ajosta syntyy laululinjoja, joita näyttely kuvaa havainnollisesti teosten, esineiden ja videoiden välityksellä.
Lopulta sisaret pelastautuvat pakenemalla taivaalle, jossa heistä muodostuu Seulasten tähtikuvio. Noita taas päätyy taivaalle Orionin tähtikuvioksi. Ovat siis edelleen nähtävissä tähtikirkkaana yönä.
Seitsemän sisaren tarina näyttäytyy monen muunkin maan mytologiassa, vaikka se minulle oli täysin uutta ja ennen kokematonta. Vaikutuin videotallenteista, joissa vanhimmat kertoivat omin sanoin eri paikoilla kertomuksen vaiheita.
Songlines -näyttelyn kuraattorit kävivät Tampereella näyttelyn avautuessa. Olisi ollut kunnia päästä heti alkuun tutustumaan näyttelyyn. Tosin parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Kiitos kaikille toteuttajille jotka ovat tämän mahdollistaneet.
Aboriginaalit Australiassa -STT
Tässä näyttelyssä esillä olevat Australian läntisen ja keskisen aavikon kansat Martu, Anangu Pitjantjatjara Yankunytjatjara ja Ngaanyatjarra, pystyivät elämään perinteistä elämää 1950–70-luvuille asti. Heidän kulttuurinen tietämyksensä vaikuttaa nykyisin vahvasti maan kansalliseen identiteettiin. Aboriginaalit elivät pienissä perheyhteisöissä, mutta kuuluivat laajempaan sukuverkostoon. He vaihtoivat asuinpaikkaa omalla alueellaan vuodenkiertoa noudattaen. Kuivassa ja kuumassa ympäristössä ihmiset asuivat lähellä vedensaantipaikkoja. Vesikuopat ovat asukkaille tärkeitä vielä nykyäänkin, ja ihmiset samaistuvat maansa vedenottamoihin kuin perhe koteihinsa.
Alkuperäisväestöön kuuluvia australialaisia on nykyisin yli 800 000, yli 3 prosenttia väestöstä, ja heidän osuutensa kasvaa voimakkaasti. Noin 40 prosenttia Australian maa-alasta on lainsäädännön tai tuomioistuinten käsittelyn kautta tunnustettu aboriginaalien maaksi, mutta maaoikeudet ovat usein rajallisia. Kaikki tämän näyttelyn kuraattoriryhmän jäsenet ovat perinteisiä maanomistajia (caretaker).
Kymmenisen vuotta sitten yhteisönvanhimmat aavikkoalueella ottivat yhteyttä Australian kansallismuseoon, sillä he olivat huolissaan perimätiedon katoamisesta, ympäristön muuttumisesta ja kansojensa sosiaalisista ongelmista. Museon ja aboriginaalien yhteistyönä käynnistettiin laaja yhteisöjen voimaannuttamisprojekti. Sen kuluessa kuljettiin uudestaan uniajan seitsemän sisaren reitit halki Australian.
STT – lainaus
Näyttelyn antia
Noita muutti sisaret puiksi.
Vesikuopat olivat monissa töissä keskeisessä asemassa. Isompia ja pienempiä. Vesi on elämän lähde ja mahdollistaja 🙂
Katsomisen arvoista
Kannattaa käydä katsomassa pari tallennetta ainakin täältä KLIK
Aikaisemmin kirjoitettua katsomisen arvoisista kohteista
Nyt on sinun vuorosi
Oletko käynyt katsomassa näyttelyn? Mitä se sinussa herätti? Mitä kulttuurikohdetta ehdottaisit minulle seuraavaksi?
8 Responses
Mielenkiintoista, en voi sanoa liikaa Australian aboriginaaleista tietäväni. Tärkeä asia, että perimätietoa ylläpidetään. Viimeksi olen tainnut Helsingissä järjestettyjä näyttelyitä kiertää ja viikonlopulle olisi suunnitelmissa mennä katsomaan Tove Janssonin näyttely Hamiin.
Alkuperäiskansoista on vähän tietoa. Tuon näyttelyn kertojista on osa elänyt vielä heimonsa mukaista elämää 70-luvulla. Ihastuin ikihyviksi heidän kertomuksistaan ja kokemuksistaan.
Hamissa pitäisikin poiketa. Aika vähän tulee kotikaupungin kulttuurianteja tutkittua.
Onpa mielenkiintoisen oloinen näyttely, en ole itse tätä kokenut. Pitäisi muutenkin piipahdella enemmän näyttelyissä – siinä voisi olla täkesi vuodeksi hyvä tavoite.
Olen samaa mieltä siitä, että pitäisi eneemmän hyödyntää kaikkia näyttelyitä ja kulttuurisia anteja. Niistä saa aina paljon. Jotenkin on vaan hidas lähtemään 😀
Todella mielenkiintoista. Austraalian alkuperäisväestö on minulla aika pimennossa, niin kuin on muutoinkin kyseinen maa. Tällaista kulttuuriperintöä on hyvä vaalia.
Todella ohueksi on jäänyt minullakin näiden alkuperäisväestöjen tuntemus. Varmaan juuri siksi näyttely kosketti niin syvältä.
Ihanaa kun jaoit vähän oppimaasi ja kokemaasi! 🙂 Mun kulttuurin harrastaminen on ihan jäänyt kaiken muun jalkoihin. 🙁
Olipa mielenkiintoinen tarina! En itse ole perehtynyt Australian ja Tyyneen valtameren maiden tarustoon. Muiden maiden kulttuuri kiehtoo minua monella tavalla, koska se avartaa myös oman kulttuurin ymmärtämisen.