Lokakuu on jäänyt taakse. Ja on ollut todellakin repaleinen, niinkuin Miljoonasade siitä laulaa. En ole aikaisemmin siihen niin havahtunutkaan. Lokakuun kuvat kertovat syksyn taittumisesta arjessa, juhlassa ja Strömsössä. Tämä on osa blogihaastetta, joka on elänyt mahtavaa matkaansa tämän vuoden alusta. Haaste on peräisin In Via Per Aspera Ad Astra -blogista.
Arkikuva
Arkikuvaksi valitsin kuvan, jossa olen toimistohuoneessa. Huomionarvoista kuvassa on ensinnäkin se, että itselleni alkaa tosiarki siitä, kun pitää laittaa sukat jalkaan valoisan ja lämpimän kauden päätteeksi. Sukatonta aikaa vietän huhtikuusta lokakuuhun. Tänä vuonna sukat ovat tulleet jalkoihin 11.10.. Seuraava etappi on sitten kengät 😀 Lokakuussa niihinkin on jo totuteltava tosissaan.
Arkea on myös se, että vähitellen on siirretty tarvittavaa tietoa tai osaamista eteenpäin. Sen mitä ehtii ja tarvitsee. Paljon jää kesken niistä olennaisistakin. Seuraavat saavat sitten käyttää aikaansa puuttuvan osan täydentämiseen ja uuden luomiseen. Varsinaiset työpäivät vähenevät nyt vauhdilla.
Arki on oikeastaan tässä kohtaa luopumista ja luovuttamista. Ei elämästä luovuttamista, vaan enempi valtikan vaihtamista seuraavaan käteen. Sitä on ilo tehdä, vaikka on paljon haikeuttakin toki olemassa.
Juhlakuva
Lokakuun kuvat kertovat myös äärimmäisestä juhlasta ja hyvästä. Vietettiin lomaviikkoa tutussa mökissä, siitä kirjoitinkin pari viikkoa sitten teemalla Rentoutuminen tekee hyvää. Siellä oli sauna, joka lämpesi joka päivä. Hyvän saunan vuoksi kohdekin tuli valittua. Pehmeät, hellät ja hoitavat löylyt pitivät juhlaa yllä koko viikon.
Juhlaviikon huipentumana saatiin vielä lapsia mukaan lomaviikolle ja vietettiin yhdessä aikaa jouten ollen. Pientä retkeilyä lähialueella, muuttoa tekevien joutsenten ja hanhien seuraamista, sokerijuurikasaumojen ihmettelyä, yhdessä pelaamista ja yhdessä syömistä.
Päivät olivat upeita ja aurinkoisia enimmäkseen. Vesisadetta ei ollut, mutta yhtenä päivänä maailma oli herätessä kuin sadusta. Hentoinen lumikerros oli tehnyt maisemasta sadunomaisen kauniin.
Kaikki loppuu aikaan. Kotiinpaluun jälkeen olisi kaivannut lomaltapaluulomaa tasoittamaan arkeen paluuta.
Strömsö
Tämä olikin vaikeampi rasti Lokakuun kuvat kertovat osiossa. Ei mitään erityisen Strömsöä ollut tai tapahtunut kuukauden aikana. Valitsin tähän kuvaksi mökkiviikolta makuelämyksen, joka ei todellakaan vastannut mielikuvaani – mistään.
Monesti juomia valitessani teen sen pakkauksen mukaan. Ne eivät aina mene ihan putkeen. Nyt löysin kaupanhyllyltä mielestäni rouhean saunajuoman, joka oli sillä hetkellä kuvaamassa jotakin alkukantaista kokemustani raskaan kauden päättämisestä ja loman alkamisesta. Juomassa kiinnosti myös sen mausteet. Kaksi lempiasiaani – lime ja inkivääri. Siitähän ei silloin voi tulla mitään muuta kuin hyvää.
Jäähdytin juoman huolella ja kun oli aika ottaa se esille niin edelleen hyvin rouheasti ja teatraalisesti tein tölkin avauksen. Se oli hieman erilainen kuin vaikka sen Jallupullon avaaminen, mutta ei mennä nyt siihen. Ja sitten maistamaan. Muutama sekunti meni siihen kun sain todettua itselleni, että nyt ei mennyt tämän tädin mielikuvien mukaisesti tämä valinta. En maistanut mitään hyvää tai kiinnostavaa. Omaan suuhuni tämä ei osunut. Mokaansahan ei aina heti halua myöntää, joten siemailin sitä vähän kerrallaan. Juomassa ei ollut jälkeäkään inkivääristä tai limestä, mitä odotin. Lopulta juoma jäi ulos penkille ja siirryin aina niin raikkaaseen veteen.
Seuraavana päivänä ja samoissa merkeissä löysin avonaisen purkin siitä mihin sen jätin. Maistoin. Ja mitä kummaa! Nyt siinä maistui niin lime kuin inkiväärikin. Oikeastaan se oli ihan kelvollista kun oli vuorokauden tuulettunut ja kai siitä oli jotakin haihtunutkin siinä ulkona. Join sen loppuun, mutta en tule toista kertaa ostamaan. Jonkun toisen suuhun se varmasti sopii paremmin.
Ja ei mitään hajua siitä mistä tähän tuotteeseen on sana Muuli tullut. Liittyykö muuli ja jallu jotenkin yhteen? Jos joku tietää niin saa valaista.
Muualla kirjoitettua lokakuun kuvista
Tähän on tultu
Via Per Aspera Ad Astra
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mikä sinulle on jäänyt lokakuusta päällimmäisenä mieleen? Missä onnistuit ja mistä nautit? Mikä teki siitä juhlaa tai ehkä kaikkea muuta?
8 Responses
Lokakuu oli ihan oiva kuukausi, meilläkin pieni lomanpoikanen ja tavan arkea. Oma sukaton aikani on lähinnä kesäkuukaudet, ihan parasta aikaa kun saa olla jalat vapaina. Nyt tämä jatkuva pukeminen saa vähän ikävöimään kevyempien vaatteiden aikaa…
Pukeminen on minulla ainakin yhtä hankalaa kuin aikanaan lapsilla. Ei tykkää ei. Onneksi meillä on kuitenkin neljä vuodenaikaa, niin pääsee taas jonkin ajan päästä nauttimaan keväästä ja kevyemmistä vaatetuksista.
Mukavaa marraskuuta sinulle.
Minulle lokakuu oli varsin mukava ja se meni nopeasti! Nyt on marraskuu, ja kaikkialla on liian harmaata. Tulisi äkkiä talvi.
Minusta oli ihana lukea, että kuljet sukitta huhtikuusta lokakuuhun – niin minäkin! Joskus saatan lopettaa paljasjalkakauden jo syyskuussa, mutta tänä vuonna syksy oli lämmin ja selvisin sukitta.
Minna
Kiitos 🙂 Sukitta on kyllä parasta. Lapsena viihdyin paljon paljain jaloin. Kuuma asfaltti jakojen alla oli ehkä parasta mitä tiesin. Nykyisin ei tule kaupungissa enää mieleenkään kulkea paljain jaloin. Sukattomuus on riittävä ilo 🙂
Mulla ei täysin sukatonta aikaa olekaan. Vaikka olis kuinka hiki muuten, niin jaloissa ei. Ja nyt on jo tietenkin kahdet päällekkäin😆
Ihanan erilaisia olemme ja se on rikkautta. Monestihan se on niin, että jos jalat ovat lämpimässä niin on koko kroppa.
Parhaiten muistan lokakuun alun Kädentaitojen yö, jonka järjestimme nuorille meidän tilalla. Koko yö tehtiin erilaisia käsitöitä, oli mielettömän hauskaa ja nuoret pyysi tätä lisää.
Vau, varmasti on ollut hauskaa ja mukavaa. Ymmärrän hyvin että nuoret ovat innoissaan uusimassa kokemuksen. Käsillä tekeminen ja tuotoksen valmiiksi saaminen on niin hyvää tuottava kokemus monelle tasolla.