Nyt on hyvä hetki tarttua Omat suosikkini blogihaasteeseen. Haasteeseen on tarttunut jo aikaisemmin muutama blogi, joista innostuneena päätin itsekin hetkeksi pysähtyä omien suosikkieni äärelle. Tämä, niin kuin ei monikaan haaste päästä helpolla, vaikka alkuun voisi niin ajatella. Kiitos aikaisemmille innoittajille. Linkit löytyvät artikkelin loppupäästä. Käypä lukemassa myös ne ja tartu ihmeessä mukaan 🙂
Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi
Yksittäisen kirjan mainitseminen tuntuu vaikealta. Helposti löytyy kirjailijoita, joiden tuotannon olen lukenut läpeensä. Tässä kolme arvostamaani kirjailijaa.
Kalle Päätalo
Jäin kirjoihin kiinni elämäni ensimmäisellä kesälomalla. Sain parin viikon kesäloman työstäni ja päätin viettää sen itsekseni saarella onkien ja kirjoja lukien. Mukaan tuli Kalle Päätalon Viimeinen savotta. Sen jälkeen luin Päätalon silloisen tuotannon putkeen läpi. Kielen rikkaus ja rakkaus pohjoisen elämän kirjoon veivät mennessään.
Kaari Utrio
Olen aina pitänyt historiallisista kirjoista. Kaari Utrion tuotannon kanssa kävi samoin kuin Kallen kanssa. Yhdestä kirjasta se alkoi ja piti lukea kaikki läpi mitä on tarjolla ollut. Ensimmäinen lukukokemus on ollut Haukka, minun rakkaani. Sen jälkeen listan kanssa kaikki muut romaanit
Osa kiinnostuksesta kasvoi vielä, kun huomasin että on paljon kertomuksia jotka sijoittuvat lapsuuteni maisemiin Hämeeseen. Mielessään pääsi vaeltelemaan tutuille paikoille vuosisatojen taakse.
Agatha Christie
Sama tarina kuin edellisissä. Christien dekkarit löysin jo teininä ja lueskelin niitä säännöllisesti. Jossakin kohti olin lukenut kaikki suomeksi käännetyt teokset.
Dekkareista pidän muutenkin, vaikka niitä tulee katsottua nykyisellään enempi telkkarista.
Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle
Musiikki on vaikea laji. En juuri kuuntelemalla kuuntele mitään. Olenkohan omituinen? Nuorena kävin paljon tansseissa ja siihen liittyy musiikki. Tykkäsin kovasti humpista ja muista, joiden tahdissa tanssittiin. Hyvää liikuntaa kaikin puolin.
Mutta mikä saisi hyvälle tuulelle? Ehkä jokin reipas ja iloinen, jonka rytmi jää mieleen ja saa kehoon hieman liikettä, vaikka olisi auton ratissa. Menneen aikojen Macarena voisi olla sellainen.
Mikä on suosikkiruokasi
Näitäkin on varmasti paljon, kun ryhtyy miettimään.
Kala on aika ykkönen monesti. Olen oppinut sitä myös laittamaan. Niinkin perusruoka kuin kermainen lohikeitto on aina varma valinta. Helppo valmistaa itsekin. Voisin syödä viikon läpeensä kevyesti.
Kaalilaatikko tulee hyvänä kakkosena. Varsinkin se oman äidin laittama. Sen salaisuutta en ole pystynyt selvittämään, eikä se äitikään ole ollut moneen kymmeneen vuoteen opastamassa. Silti teen ja syön. Sitä ei muut meillä syökään. Teen siis ison annoksen ja pakastan pienempiin. Jostain syystä tämä ruoka paranee pakastimessa.
Kuka on esikuvasi tai idolisi ja mitä olet oppinut häneltä
Ekaluokan opettaja. Opettaja Ollila, oli kova juttu. Opin ainakin lukemaan silloin. En muista, että olisi tarvinnut osata lukea ennen koulun alkamista. Opettaja Ollila oli kaikki mitä silloin saattoi elämässä olla.
Oma äiti on ollut yksi esikuva. Äidin opettamaa on se, että tapahtuu elämässä mitä tahansa niin siitä kyllä selvitään, ennemmin tai myöhemmin, vaikka aina ei siten kuin mitä itse haluaisi. Anttilan naiset taipuu vaan ei taitu, oli hänen ilmaisujaan.
Mikä on paras lomakohde missä olet käynyt
Viihdyn lomillani luonnossa kulkien ja katsellen. Suomen lapin kiersin työaikanani ristiin rastiin eri ryhmien kanssa ja vietin myös lomiani paljon vaellusreiteillä. Myöhemmin olen löytänyt Alpit ja siellä viihdyn hyvin ja nautin olostani. Ei siis mikään yksittäinen kohde vaan ympäristö, josta kokee saavansa niin paljon.
Poluilla kuljeskeleminen tuo myös keholle haastetta. Askel on vuosien myötä hidastunut, mutta vielä löytyy tuossa viistossa maastossa polkuja, jotka sopivat vanhemmallekin. Ensi kesänä jälleen suuntana Itävalta, nyt lähempänä Italian rajaa. Tulee ehkä tutustuttua Dolomiitteihin lähemmin.
Mikä on kaikkien aikojen lempielokuvasi
Jos kysyttäisiin lapsiltani niin se olisi varmaan Pikkupojat. Joku siinä heitä viehätti ja sitä katsottiin nonstoppina varmaan kuukausia, jonka jälkeen elokuva mystisesti katosi. Tai siihen tuli äänitettyä jotakin muuta päälle. Lapsiraukat. Kylmä kohtalo.
Omia suosikkeja elokuvasaralla voisi olla komisario Palmu-elokuvat. Ne olen katsonut varmasti useimmin kuin mitään muita yksittäisiä elokuvia. Aina on hyvä ottaa Palmu-viikonloppu 😀 Pitäisikin katsoa taas uudelleen. Palmuissa on jotakin rentoa, hyvää huumoria ja minusta mielettömiä rooleja kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mika Waltarin tekstit ylipäätään ovat hyviä niin kirjana kuin elokuvanakin. Viimeinen Palmu-sarjan Vodkaa, komisario Palmu, on ihan eri tuotantoa, mutta menee aina jonon jatkona. Varmaankin siksi että Viktor Klimenko on siinä mukana. Klimenko oli teiniaikainen lähialueen asuja, jota välillä vähän härnättiin. Komeakin. Piti käydä soittelemassa ovikelloa, että pääsi näkemään. Itse toki piilossa katselemassa.
Mikä on suosikkivuodenaikasi ja mitä rakastat siinä eniten
Ehdottomasti kesä. Sen varmaan tiesitkin. Olen heinäkuun lapsi ja rakastan aurinkoa ja lämpöä. Herään eloon keväällä ja vaivun horrokseen marraskuun tietämillä.
Kesä antaa niin paljon. Valoa ja lämpöä, sekä runsasta satoa puutarhassa. Puutarhan tai paremminkin nykyisin parvekepuutarhan hoitaminen on yksi rakkaista harrastuksistani.
Mikä TV-sarja on vienyt sinut täysin mukanaan
Tämä on helppo. Se tapahtui kerrasta ja kesken imuroinnin. Ja vielä kauan sitten. Kyseistä sarjaa en enää katso, mutta sen parissa meni useampi vuosi. Sarja on Emmerdale. Laitoin joskus viime vuosituhannella aamulla television päälle. Otin samaan aikaan imuria esille ja piti imuroida pieni asuntomme. Hetken kerkesin imurin kanssa heilumaan, kun sarja alkoi. En tiennyt mikä se oli, mutta kiinnostus iski heti. Katsoin tuon itselleni ensimmäisen jakson imurin letku käsissäni. Ryhdyin sitten vasta tutkimaan mitä katoin. Ei ollut tietokonetta, millä sen olisi nopeasti ratkaissut. Sarja tuli silloin aamuisin.
Mikä on suosikkiliikkeesi kuntosalilla
Nyt on tainnut hetki heilahtaa viimeisestä salikäynnistä. Hups. No, se ei ole ollut koskaan suosikkipaikkojani, vaikka välillä olenkin käynyt treenailemassa. Käsi ja selkälihaksiin keskittyvät liikkeet ovat olleet mieluisimpia. Suosikkeja ei taida olla mikään, vaikka kuinka tiedän, että pitäisi ikääntyvänä pitää erityistä huolta lihaskunnosta.
Mikä on kaikkien aikojen paras lahja minkä olet saanut
Ehkä en osaa nimetä parasta, mutta ainakin yhden sellaisen, jonka merkitys on muuttunut äärestä laitaan omassa päässäni.
Eräänä jouluna sain lahjaksi munankeittimen. Täysi turhake mielestäni. Oltiin mökillä, joten pitihän sillä munia keittää. Ajattelin että voisin sen unohtaa sinne sitten kotiin lähdettäessä. Vuokramökki. Vaan, miten kävi. Siitä tuli yksi merkittävimmistä keittiökoneistani. Olen keitettyjen kananmunien ystävä ja niitä on välillä syöty joka päivä.
Ja jos keskitytään elämän antamiin lahjoihin, niin suunnattoman kiitollinen olen kahdesta ihanasta tyttärestäni. He ovat jo aikuisia ja omissa elämissään, mutta se äitinä oleminen on edelleen olemassa. Yhdessä tehdään vieläkin asioita, vaikka kilometrejä onkin välillämme. Aina on iso ilo, kun kokoonnutaan yhteen.
Omat suosikkini -blogihaaste muissa blogeissa
Aikaisemmin kirjoitettua
Itseäni parhaiten kuvaavat asiat
Nyt on sinun vuorosi
Pidätkö blogihaasteista? Mihin haluaisit haastaa muut blogaajat? Mitä sinulla nousee mieleen kun mietit omia suosikkini blogihaastetta? Kerro yksi 🙂
6 Responses
Ihana, että tartuit tähän haasteeseen! Oli ilo lukea vastauksiasi!
Aika moneen kohtaan voin myös samaistua.
Itsekin olen kesän lapsi ja rakastan kesää yli kaiken. Pidän paljon dekkareista ja Agatha Christien tuotannosta olen lukenut miltei kaiken, kolmella eri kielillä kaiken lisäksi. Englanniksi se oli tylsin tosin 😁.
En itsekään kuuntele musiikkia tarkoituksella vaan aina jonkun muun homman taustametelinä.
Rakastan lohta ja vuoria. Itselleni merkittävin vuoristo on Tatra. Siellä on viety aika monia lomia.
On eriäväisyyksiäkin. Oma äitini on hyvä esimerkki siitä, miten asiat ei kannata tehdä 😅. Ja ala-asteen opettaja inhosi minut toden teolla ja piti aika tyhmänä, koska minulla oli usein oma mielipide asioista (ei olisi saanut olla silloin). Meidän kouluun päästäkseen piti osata lukea, laskea ja muutamaa sanaa englantia.
Ja totta se on: paras lahja, mitä elämäni on antanut minulle, on mahdollisuus kokea äitiyttä.
Yllättävää että Agatha Christiet ovat olleet tylsempiä englanniksi 😀
Tämä oli hauska haaste ja siksikin mukava tarttua. Aina näistä oppii kanssabloggaajista jotakin uutta ihmisinä.
Kielitaito on ihan huikea pääoma. Arvostan sitä suuresti. Voi niin paljon enemmän saada irti maailmalta jos ei tarvitse kielen kanssa jännittää. Itse pärjään kyllä englannilla tarvittaessa. Omaa arkuutta siinä varmaan suurin osa. Tässä taustalla on kyllä myös englannin opettaja joka teki aikanaan selväksi että minusta ei ole vieraalla kielellä puhujaksi. Uskoin tietenkin kun kerran opettaja sanoi. Myöhemmin olen saanut huomata, että meitä on ollut useampia jotka perivät siltä luokalta arkuuden kielen käyttämiseen.
Suomen kieli on yksi maailman vaikeimpia. Vaikeampia ovat vain liettua, venäjä ja japani. Jos osaat suomea, niin varmasti mikä vain muukin kieli taipuu 😁
Kiitos rohkaisevista sanoista 😁 Se sujuukin kyllä melko hyvin jo.
Olipa mukava lukea vastauksiasi! Itse olen suuri blogihaasteiden ystävä. Niitä on kiva kirjoittaa ja niitä on kiva lukea. Kaikki uppoaa. 🙂
Kiitos 🙂 Haasteista oppii paljon, niin itsestään kuin toisitakin. Jotkut haasteet ovat niin hauskoja että jää vielä kirjoittamisen tai lukemisen jälkeen miettimään asioita. Ihan arkisia ja niitä mikä tekee minusta juuri minut ja sinusta sinut 🙂