Raha, sen käyttäminen ja sen riittämättömyys on viime aikoina ollut paljon esillä. Maailmantilanne on johtanut siihen, että moni joutuu miettimään miten rahansa käyttää. Puhutaanko rahasta riittävästi vai onko se tullut esille jo liikaakin.
Tänään ajattelin kuitenkin puhua vähän lisää rahasta. Jos sitä on riittävästi, niin elettävä inflaatio ei niin olennaisesti vielä tee muutoksia arjesta selviytymiseen. Pienituloiset sen sijaan ovat kärvistelleet jo pidempään asian kanssa. Kaikki mahdolliset kulut tuntuvat nousseen viimeisen vuoden tai kahden aikana. Raha ja sen riittävyys voi sävyttää kaikkea mitä elämään liittyy. Niukkuutta on aina koettu jossakin määrin. Varsinaista puutetta tänä päivänä kokee jo suuri joukko, joka uutisointien mukaan jopa lisääntyy koko ajan. Päätepistettä odotellessa voidaan kehittää erilaisia selviytymisen keinoja. Jos tulot eivät lisäänny, niin menojen osalta tehdään erilaisia ratkaisuja. Osa varmasti hyviä ja tukevat elämää. Osa ratkaisuista voi olla oman hyvinvoinnin kannalta arveluttavia. No, rahaa emme voi taikoa lisää, ainakaan rehellisin keinoin. Jospa keskitytään tässä rahasta puhumisen asenteelliseen tai perittyyn puoleen.
Miten rahasta on puhuttu
Palautetaan ensiksi mieleen, miten rahasta on puhuttu esimerkiksi omassa lapsuudenkodissa. Puhuttiinko siitä, vai oliko sillä merkitystä arjessa?
Olen elänyt lapsuuteni ihan tavallisessa duunariperheessä. Rahaa ei koskaan ole ollut liikaa käytettävissä. Vaatteet tuli usein kierrätettynä tuttavilta ja niitä sitten käytettiin. Uusiin ei niin kovin usein ollut vaaraa.
Jostakin alakouluajalta muistan, kun äidin kanssa käytiin kunnan ylläpitämässä vaatevarastossa ja sain sieltä mukaani talvitakin. Se oli tumman vihreä, hieman verkamaista kangasta oleva takki. Se oli uusi. Rakastuin siihen ensinäkemältä. Se oli ihana lahja, jonka yllättäen sain. Pidin takkia paljon ja vielä silloinkin, kun se oli jäänyt jo pieneksi ja taskut repsottivat reunoistaan. Äitiä takki muistutti koko ajan syvän köyhyyden ajasta, eikä ymmärtänyt rakkauttani takkiin ollenkaan. Äiti kutsui sitä kaljasaavinpeitoksi. Ja se meitä sentään nauratti yhdessä. Rahahuolista sen sijaan en tiennyt mitään. Äiti ei halunnut rasittaa minua sillä tiedolla.
Teini- ja varhaisteiniaikoina rahasta puhuttiin enemmän. Sain kuukausirahaa, sen tarkoitus oli opettaa minua käyttämään rahaa niin, että saamani raha riittäisi koko kuukauden ajaksi. Ja hyvin se riitti, kun ei tiennyt vaihtoehdoista.
Rahan käyttämistä on opetettu pienestä saakka, mutta rahahuolia ei ole jaettu. Eikä ne tietysti lapselle kuulukaan. Monet asiat peritään kokemuksen kautta, vaikka niitä ei erikseen sanotettaisi.
Miten sinua on opetettu käyttämään rahaa?
Kuka on köyhä
Toinen kiinnostava mietinnän aihe on se, kuka on köyhä tai miten sellainen asia määritellään.
Wikipedian mukaan: Köyhyys on sosiaalipolitiikan käsite, jolla kuvataan ihmisen tai kokonaisten väestönosien taloudellista ja usein myös sosiaalista syrjäytymistä. Köyhyyteen voi liittyä esimerkiksi huonolaatuista tai riittämätöntä ravintoa, koulutusta tai terveydenhuoltoa sekä olemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin elinoloihin ja yhteiskuntaan.
Köyhyys liittyy sekä vaikeuteen hankkia absoluuttisesti välttämättömiä hyödykkeitä että vaikeutta elää yleisesti ihmisarvoisena pidettyä elämää. Euroopan komission määritelmän mukaan köyhyys on sitä, ettei yksilöllä ole mahdollisuutta osallistua siihen elämäntapaan, jota hänen kotimaassaan pidetään hyväksyttävänä.
Kun puhutaan köyhyydestä, niin sillä tarkoitetaan yleisimmen taloudellista ja sosiaalista puutetta. Köyhäksi voidaan määritellä, jos käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 % kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta. Viime aikoina on puhuttu paljon myös siitä, että vaikka on töissä ei tulot tahdo riittää välttämättömimpiin tarpeisiin. Se on aika hälyttävä merkki, eikä myöskään houkuttele työn tekemiseen. Elämme hyvinvointivaltiossa, jossa kokemus saattaa olla se, että erilaisten tukien varassa pärjää paremmin kuin työelämässä. Nurinkurista, mutta monen kohdalla totta.
Omassa taloudessa olen saanut laskea välillä tarkasti mihin rahat sijoitetaan. Silti en ole itse mieltänyt itseäni köyhäksi, vaikka käytinkin samaa talvitakkia melkein 25 vuotta tai ulkomaanmatkoja ei ole tehty lasten kanssa. Tulot on vaan pitänyt suhteuttaa menoihin. Kahden lapsen yksinhuoltajana ja pieni palkkaisessa työssä olevana todellisuus on ollut välillä haastavaa. Silti siitä on selvitty ja perustarpeet on saatu tyydytettyä. On ollut koti ja ruokaa. Myöhemmin kun tulotaso on kohentunut, on menotaso pysynyt edelleen hyvin maltillisella tasolla. Mahdollisesti tiedostamatonta perimää huomaa siinäkin.
Kuka käyttää rahaa
Miten rahan käyttäminen näyttäytyy kotona tai kavereiden kanssa. Kuka maksaa? Perheessä ja parisuhteessa syntyy aina jonkinlainen tapa kulujen hoitamiseen. Se voi olla selkeästi sovittu menetelmä, jossa kumpikin osallistuu sovitulla tavalla yhteisen elämän ylläpitoon ja pitää sopimuksesta kiinni. Puhutaanko rahasta kotona muuten kuin kriisitilanteessa?
Toisinaan se voi olla myös jotakin muuta ja perustua muihin arvoihin. Toinen puoliso voi ansaita olennaisesti enemmän ja kantaa päävastuun yhteisistä kuluista. Millainen tahansa se kotitalouden järjestelmä onkaan, niin se edellyttää yhteistä keskustelua toimiakseen kaikkia tyydyttävällä tavalla. Raha-asiat ovat tunnetusti yksi suurimmista riitojen aiheista parisuhteissa. Siksi niistä kannattaa sopia ja puhua tilanteiden muututtua.
Entä kun ollaan kavereiden ja ystävien kanssa liikkeellä. Kuka silloin maksaa? Kaikki omansa, vai löytyykö joku, joka kerta toisensa jälkeen kuittaa kaikkien kulut? Onko olemassa jokin tapa toimia josta on tullut käytäntö? Onko se kaikille ok?

Puhutaanko rahasta ja tunteista
Rahan käyttö tuo paljon kysymyksiä tullessaan. Siihen liittyy myös paljon tunteita. Jos sitä on vähän saattaa häpeän ja ahdistuksen tunteet nousta esiin hyvinkin vahvasti. Riittämättömyyden tunteet voivat olla hyvin ankaria omaa itseä kohtaan, siitäkin huolimatta, että tiedostaisi että on oikeasti paljon enemmän kuin raha. Elämässä on paljon muuta rikkautta ja asioita jotka ovat hyvin tai ainakin ok.
Jos rahaa on tuhlattavaksi saakka, voi syntyä myös tunteita suuresta tyydytyksestä ja elämän huolettomuudesta syyllisyyteen, kun tiedostaa että kaikilla ei ole elämä taloudellisesti niin helppoa.
Ja jos rahaa on kertakaikkisesti liikaa käytössä, niin sille ei löydy sellaista merkitystä kuin mitä valtaosalla ihmisiä on. Mikään ei ole rahasta kiinni.
Taloudenhallinnan kulmakiviä ei välttämättä olekaan se kuinka paljon rahaa on käytettävissä, vaan minkälaisia tunnetiloja se herättää.
Millaisia tunteita sinulla herää, kun ajattelet rahaa, käytät rahaa tai laitat sitä säästöön?
Millainen kuluttaja olet
Kulutustottumukset ovat erilaisia ja ne muuttuvat ajan ja elämäntilanteiden mukana. Kaikkinainen varallisuus elämässä voi muuttua totaalisesti. Siitä materiaalisesti köyhästä tulla rikas tai päinvastoin. Joitakin kuukausia sitten kerroin yllättyneeni omista kulutustottumuksistani artikkelissa Kulutustottumukset yllättivät.
Välillä pääsee yllättämään itsensä 😀
Miten sinä olet huomannut kulutustottumuksiesi muutoksen elämän eri vaiheissa? Mikä siihen on vaikuttanut eniten? Nyt on sinun vuorosi. Puhutaanko rahasta yhdessä.
Kirjavinkki
Unna Lehtipuu – Timanttipesula
12 Responses
Äitini taitaa vieläkin kutsua takkejaan kaljasaavinpeitoiksi. Vaikka ei olisi enää tarvis, ovat nykyään ihan kaupasta. Lapsena oli rahaa vähän, siihen tottui, ruokaa oli aina kuitenkin. Opiskeluaikana raha oli aina loppu. Pienet työt ja hanttihommat tuli otettua vastaan. Toisaalta töitä tekemällä tienasi ja raha arjen ja unelmien helpottajana on ollut tärkeä asia elämässä. Se stressi rahan riittämisestä on kuluttavaa. Kaikki energia ja ajatukset menevät lopulta siihen. Jatkuva työura ilman sairaslomia sun muita on osaltaan taannut jatkuvan tulon itselle, josta jää säästöön nykyään. Huolettaa vähän kieltämättä miten opettaa lapsille rahan arvon, kun niin paljon helpommin uusia vaatteita ja tavaraa heille tippuu. Mutta eiköhän sekin selkiä pikku hiljaa.
Tutun kuuloisia vaiheita 🙂 Töihin on saanut tosiaan mennä heti kun on ollut mahdollisuus. Ehkä myös sen kautta on tullut sitä oppia ja kokemusta siitä mitä se raha on ja kuinka sitä parhaiten voisi käyttää. Ei aina ole onnistunut, mutta jokainen kokemus on opettanut osansa tulevaisuutta ajatellen.
Rahasta puhutaan yllättävän vähän ja aiheeseen edelleen kuuluu paljon stigmaa ja häpeää. Sekin on aivan älytöntä, että hyvinvointivaltiossa työssä käyvä ihminen joutuu venyttämään pennejä. Minusta raha-asioiden oppimisen pitäisi kuulua jopa kouluaineisiin (https://viaperasperaadastra.com/2021/04/21/rahapuhetta-jos-hopealusikka-ei-kuulunut-aitiyspakkaukseen/). Näin aiheessa pääsisi oikeasti eteenpäin.
Kiitos linkkivinkistä. Lisäsin sen mukaan. Sopii hyvin tähän sarjaan 🙂
Raha on vaikea asia puhua avoimesti. Siihen liittyy usein niin paljon tunnetta, joka vaikeuttaa siihen suhtautumista riippumatta siihen onko sitä liian vähän tai liikaa.
Hyvä ja ajattelisen aihetta antava postaus, kiitos!
Elin yksinhuoltajaäidin kanssa lapsuuteni, ja vaikka äiti teki välillä kahtakin työtä, rahat saattoivat olla tiukassa. Äiti (me) on kuitenkin aina pärjännyt, ja saimme säästöön joka vuosi sellaisen summan, että pääsimme kerran vuodessa lomailemaan. Meillä oli käypä asunto, jossa molemmille oli omat huoneensa, vaatteeni olivat ajan mukaiset ja auto pystyttiin hankkimaan. Emme olleet köyhiä, mutta välillä elettiin niukasti. Olen itse tehnyt pasljon työtä sen eteen (ja teen edelleen), että pystyn huolehtimaan itsestäni ja perheestäni ja pystyn esimerkiksi välillä hankkimaan jotain, josta olen haaveillut. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja teen sivutöitä saadakseni säästöön rahaa.
Minna
Kiitos 🙂
Niukastakin saa paljon hyvää ja tavoiteltavaa. Olen myös elänyt kahden lapsen kanssa itsekseni. Tiukkaa on ollut, mutta se aika on tuonut myös paljon hyvää ja pientä perhettämme yhdistävää rikkautta tullessaan.
Olen hyvinkin minimalistinen rahankäytössäni materian suhteen, mutta panostan mielelläni ruokaan. Toisaalta muistan nuoruudestani hyvin sen, kuinka ruuastakin piti tinkiä.
Onneksi opin hyvät taloustaidot kotoa ja rahankäyttäminen on ollut hyvin hallussa, vaikka olen aina ollut pienituloinen.
Tällä hetkellä ärsyynnyn lehtien jutuista, joissa köyhyyttä esitellään sellaisten ihmisten kautta, jotka ovat oikeasti varsin hyvätuloisia. Viimeksi eilen luin pariskunnasta, joiden nettotulot olivat 4500€/kk ja heillä ei muka ollut varaa mihinkään. Silti he käyttivät rahaa hyvin huolettomasti monenlaisiin asioihin ja säästöönkin jäi reippaasti. Tuollaiset jutut ovat loukkaavia niitä kohtaan, jotka oikeasti joutuvat miettimään onko rahaa ruokaan.
Hyvää ja rikasta elämää voi viettää pienilläkin tuloilla. Menojen ja tulojen suhde on olennainen.
Hyvätuloisia köyhiä tuntuu olevan yhä enemmän yhteiskunnassamme. Ehkä juuri kuvaamasi kaltaisia, jolloin tuljen ja menojen suhdetta ei ole sen kummemmin mietitty tai suunniteltu olemassa olevan tilanteen mukaisesti. Syntyy ehkä harha omasta taloudesta ja sen hoitamisesta.
Voisin kutsua suhdettani rahaan tällä hetkellä seesteiseksi. Tiedän, minkä verran tarvitsen rahaa kuukausittain elääkseni itselleni riittävän mukavasti – ja se summa on saavutettavissa Suomessa matalapalkkaisilla töillä. On hyvä tienata vähän enemmän ja kerryttää säästöjäkin, mutta samalla on turvallista tietää, että hyvään elämään riittää lopulta aika pieni summa.
Olet niin oikeassa. Riittävää on se, millä tulee toimeen ja on tyytyväinen niihin valintoihin joita tekee. Tarpeita ei tarvitse saavuttaa heti, säästäminen johonkin tuo kohteelle toisenlaista arvoa kuin se, että ei tarvitsisi miettiä mitään sen saavuttaakseen.
Ei meillä kotona rahasta juurikaan puhuttua, lähinnä vain koulunkäynnistä ja työstä, eli opin, että työn kautta saan palkkaa ja voin sitten päättää itse miten sen käytän. Noh, olen ollut 20 vuotta työmarkkinoiden ulkopuolella ja tuohon aikaan kuuluu niin kouluttautumisia, lapsia yms. Kaksi ammattia löytyy. Itse en kuitenkaan ole koskaan kokenut olevani köyhä, vaikka rahaa on ollut hyvin vähän. Olen silti elänyt hyvin rikasta elämää ja antanut sen myös lapsilleni. Edelleen, vaikka käyn töissä ja tienaan ihan hyvin, niin kaikki lähtee muusta kuin rahasta. On valtava määrä asioita, joihin ei rahaa tarvita. Itse päätin alkaa katsella laatikon ulkopuolelle.
Elämä on niin paljon enemmän kuin raha. Silti se voi näytellä joskus merkittävää osaa elämässä, vaikka arvot olisivat muualla.
Työn merkitys on myös muuttumassa. Tunnistan myös sen että oli tärkeää saada työtä ja sitten tehdä sitä, miettimättä sen enempää. Tänä päivänä elämällä on muitakin sisältöjä kuin perinteisen palkkatyön tekeminen. Ja hyvä niin. Samalla ymmärretään että elämässä on ehkä uudenlaisia arvoja olemassa.