Kesäkausi on jo väkisinkin kääntynyt syksyyn. On aika katsoa mitä syyskuun kuvat kertovat elämästä ja tapahtumista. Tämä sarja on blogihaaste, jonka otin vastaan vuoden alussa. Tätä on ollut mukava tehdä. On niin hyvä pysähtyä ja katsoa mitä tämä kuukausi piti sisällään tai millaisia tunnelmia sinne liittyi. Vuoden ajan on ollut tarkoitus pysähtyä kuvien kautta juhlaa, arkea ja sitä kun kaikki ei mene kuin Strömsössä. Ja nyt syyskuun kuvat kertovat oman tarinansa. Haaste on peräisin In Via Per Aspera Ad Astra -blogista
Arkea
Syyskuun arkea sävytti tauti. Meillä on yskitty koko kuukausi ja vielä saadaan sitä iloa lokakuun tarpeisiinkin. En tiedä mikä virus tai pöpö tämä on, sitkeä se ainakin on 😀
Mies yski ensin kolme viikkoa ja sen jälkeen löysin keuhkotuntemuksia myös itselläni. Edellinen yskä on tainnut olla vuosituhannen alussa. En juuri imuroi hengityselinsairauksia. Koronakin meni ihan ilman mitään siihen liittyvää.
Osasin yskiä tehokkaasti ja kovaa ensimmäiset päivät. Harmi vaan, että nekin rykimiset menivät enemmän äänihuuliin kuin keuhkoihin, jonne yritin sitä fokusta saada. Olin sitten ilman ääntä kolme päivää kun ne ärsyyntyivät kunnolla. Nyt on enää tunkkainen olo keuhkoissa ja pari yskänpuuskaa päivässä. Kai tämä tästä.
Strömsössä
Tunnustan olevani yksityisautoilija. Osaan kyllä liikkua julkisilla ja se sujuu myös ihan hyvin. No, nyt tuli taas eteen tilanne, että se auto huiteli ihan muualla Suomessa ja minä käytin omiin menoihini joukkoliikennettä.
Lähdin töistä kotiin tavoitteena päästä metrolla kotiinpäin. Metroasemalla oli kovin paljon ihmisiä ja mietinkin, että onpa täällä näin ruuhka-aikaan porukkaa paljon. Metro tuli ja menin siihen. Pian kävi ilmi että metro sahaa kahden aseman väliä edes takasin ja taas edes takaisin. Kuulin että ilmeisesti jotakin on tapahtunut jossakin ja metrot eivät pääse liikkeelle normaalisti. No, ihmiset pääsivät ainakin kahden aseman väliä kulkemaan. Mitään ilmoituksia tai kuulutuksia ei tilanteesta tullut.
Lopulta poistuin paikalta ja lähdin etsimään bussia jolla voisi päästä lähemmäs kotia. Sellaistahan ei suoraan ollut edes olemassa. Päädyin Malmille ja sieltä täpötäysissä busseissa (moni muukin suuntasi itään Malmin kautta) lopulta kohti koti-Vuosaarta. Normaalisti 40 min matka kotiin kesti kaikkien mutkien jälkeen 1,5 h. Olin aivan uupunut matkan jälkeen. Myöhemmin uutisoitiin että metron raiteilla oli sattunut onnettomuus ja ihminen osallisena. Surullista.
Juhlaa
Tämä oli kuukauden vaikein rasti. Olen ollut koko kuukauden niin väsynyt, että oikein mitään erityistä ei ole edes tehty. Lapset kävivät syömässä ja se on juhlaa aina. Siitä olikin pitkä aika, ennen kesälomia kun oltiin viimeksi nähty. Mukavaa oli ja juhlistettiin ruokaa ihan kuohuviinilläkin. Taltiointeja siitä hetkestä ei tehty. Jäi vain muistiin mukava ja melko kesäinen iltapäivä/ilta kotiparvekkeella.
Meillä on rakennettu kovasti taloja lähistöllä. Kolme isoa möhkälettä on noussut horisonttia peittämään kesän aikana. Olen niin harmitellut kun merinäköala on mennyt. No ainakin tästä kuvasta huomaa että vielä on ikkunasta vähän näkymää satamaan. Oli huikea aurongonnousu yhtenä aamuna. Sekin tuntui juhlalta kun ne muutamat hetket sitä sain ihailla.
Syyskuun kuvat kertovat tällä kertaa pieniä hetkiä arjesta. Tosiaan väsymys ja yskiminen on sävyttänyt niin koko kuukautta, että varmasti moni asia on jäänyt huomiotta. Ja niitä kuvia ei ole juuri tullut otettua. Sinänsä erikoista, koska aika paljon napsin kameran kännykällä arkea.
Aikaisemmin julkaistua
Muita haasteen vastaanottajia
Mitkä ovat olleet sinun syyskuusi huippuhetket?
Nyt on sinun vuorosi. Mikä on jäänyt mieleen syyskuusta. Kommentit ovat aina mukavia, laita ihmeessä omasi mukaan. Vastaan kyllä kaikkiin 🙂
10 Responses
Ihme viruksia liikkeellä! Yskä osaa olla tosi uuvuttava. Itse köhin kesällä jokusen viikon ja olin ihan loppu siihen. Toivottavasti lokakuu vie pöpöt nyt mennessään teiltä.
Ikävää, kun maisemat menee, mutta ihana tuo auringonnousu! Rakennustahti on vissiin kova vielä jossain päin. Täällä meillä päin ei rakenneta mitään, tai siltä ainakin tuntuu. Oma syyskuu meni pääasiallisesti kauniista säistä nauttiessa! Ja nyt niitä muistellessa, jotain rännäntapaista nimittäin tippuu juuri taivaalta.
Viruksista samaa mieltä. Monelaista on ollut täälläkin liikkeellä, oireissa jotakin samaa mutta ei sitten kuitenkaan. Väsymys ja uupumus kuin koronan jälkeen, mutta ei näkynyt testeissä sitä ollenkaan.
Parempaa jatkoa odotellessa 😀
Syyskuu meni ihan mukavasti ruskaa ihaillessa, mikä ei kylläkään tänä vuonna ollut täällä niin loistokas kuin viime vuonna. Toivottavasti yskä lähtee pian kokonaan!
Ruska-aika on aina niin lumoava 🙂 Pidän räiskyvistä väreistä syksyn kuulaassa kelissä.
Yskän kanssa ollaan jo voiton puolella. Kovin on sitkeää laatua. Hissuksiin mennään.
Onneksi syyskuun taudit taitavat olla jo kokonaan selätetty. Meillä mies sairasti koronan, me muut selvisimme – ihme juttu! Oma syyskuuni oli jollakin tapaa seesteinen ja ihana, oli vielä niin lämminkin. Nyt lokakuussa on todella syksyistä…
Kummasti noi taudit ja virukset valikoivat välillä. Vain yksi sairastaa vaikka lähekkäin asutaan ja ollaan kokoajan.
Se on totta, kipeänä elämä ei oikein maistu eikä jää mieleen. Yskä on sellainen vaiva, jota saa häätää keinoja säästämättä ja pitkään. Pikaista paranemista teille!
Täällä päin ruutua eletty kiireistä arkea, mutta onneksi pahemmilta taudeilta ollaan säästytty.
Kiitos Nadine 🙂 Lokakuu on ollut jo paljon parempi tautitilanteeltaan. Joskus jotkut taudit vaan ottavat aikaa jos pääsevät jylläämään kehossa.
Iloa ja valoa sinulle uusiin elämän näkymiin.
Syyskuun huippuhetkiä on minulla liittynyt työhön. Kun alkoi kerhot ja mitä kaikkea kivaa on kerhoissa ehditty tehdä yms.
Tunnistan myös. Toiminta kun pääsee alakamman niin tietää ja palautuu mieleen että miksi juuri tätä työtä teen.