Toukokuun valoja ja varjoja on katsaus kuukauden tapahtumiin. Toukokuu mennä vilahti ja yllättävän paljon siihen kerkesi mahtumaan. Tämä on yksi kuukausittaisesta mielen nostoista. Koetun ja eletyn kautta rakentuu ymmärrys tähän päivään. Samalla tulee hieman tallennettua päiväkirjamaisesti asioita tukemaan myös omaa muistia. On siis aika katsoa hieman taaksepäin ja toisinaan vähän hymyilläkin omalle itselle tai tällä kertaa erityisesti mukaville muistoille.
Porvoon reissu
Porvoo on aina mukava paikka vierailla. Tällä kertaa sinne suuntasi Tyttöjen retki. Sellaisella nimellä ollaan vuosia tehty jotakin mukavaa omien tyttärien kanssa. Kaikki ovat jo aikuisia, joten ihan päivittäin ei päästä näkemään.
Kirkon mäki tuli kierrettyä. Tällä kertaa emme poikenneet kirkkoon sisälle. Suuntasimme kävelykierroksen jälkeen Fryysarinrantaan syömään. Meille se oli uusi paikka. Nautittiin saaristolaisbuffetin antimia ja hyväksi todettiin. Jälkiruokana listalta sitten käpyjäätelöä ja pannacottaa. Jos käyt niin maista ihmeessä käpyjäätelöä! Ravintolaa voi suositella kyllä. Sillä on terassi aivan jokirannassa, joten pääsee ihailemaan jokea samalla.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli hieman kulttuuria. Pikku naisia -esitys oli tarjolla samalle päivälle, joten sinne siis. Nuorisoteatteri Wernerin esitys vei mennessään. Nuorilta hieno työ ja roolitus. Toivottavasti näytäntöjä on vielä tarjolla myöhemmin. En ollut aikaisemmin kuullut ko teatterista. Näistä nuorista vielä kuulemme 🙂
Näytäntö oli Porvoon Kulttuuritalon aulassa. Siellä oli kävijöiden iloksi palapeli. Ja sitähän piti tehdä ennen näytäntöä, väliajalla ja vielä hieman pois lähtiessä 
Valmiiksi ei tullut. Ollaan kaikki palapeli-ihmisiä.
Pikku lomanen
Tänä keväänä ollaan tehty aika nopeita päätöksiä pikkureissuista. On ollut jotenkin sopiva kevät sellaiseen. Tai sitten on vaan rennolla asenteella päätetty toteuttaa nopeasti asioita. Niin nytkin ja toukokuun loppupuolella tuli eletyksi lomanen joka tuntui paljon pidemmältä kuin todellisuudessa oli.
Retkikohteeksi tuli Suomen ja Tukholman saaristo. Siispä suunta Turkuun ja yötä vasten Tukholmaan ja samantien päivävuorolla takaisin. Maissa ei siis käyty ja taisin nukkua koko naapurimaan satamassa oloajan 😀
Menomatkalla poikettiin Kasvihuoneilmiöön. Onko tuttu paikka? Isoja ostoksia sieltä ei tule tehtyä, mutta ihan kannatuksen vuoksi jotain pientä lähtee aina mukaan. Paikka on jo itsessään elämys. Kanikonttori on sitten viime näkemän poistunut tilasta. Harmi minulle. Olisin mielelläni moikannut isoa kania tarhassaan.
Mukaan lähti hattu. Ihan rekvisiittatavaraa, mutta minusta niin hauska ja tyylikäs. Suunnittelin hankintavaiheessa, että haluan sellaisen kuvan, jossa olen laivan kannella hattu ja aurinkolasit päässä ja nautin jotain näyttävää drinkkiä. No sehän toteutui 🙂
Kasvihuoneilmiön jälkeen poikettiin tieltä ja käytiin katsastamassa vanha mänty. Rotomännyn iäksi on arvioitu päälle 200 vuotta. Sehän tarkoittaa että se on itänyt 1700-luvun lopulla noin suunnilleen. On käsittämätöntä ajatella sitä aikaa ja pientä männyntainta. Vau!
Toukokuussa on saanut retkeillä myös kaupungissa. Roihuvuoren kirsikkapuita käytiin ihailemassa jo perinteiseen tapaan. Hyvin kukkivat, vaikka talvemmalla oli vähän närää siitä miten puita on hoidettu ja huollettu. On se hyvä huomata että elämä jatkuu vaikka ei aina sen mukaan mitä viisaassa päässänsä ajattelisi.
Omalle parvekkeelle kaipasin myös silmien kautta nautittavaa kukkaloistoa. Ihana kirkas aniliininpunainen amppeli löytyikin nopeasti. Väri oli sellainen että pakko oli saada. Viime vuoden kukasta sai nauttia joulukuulle. Mitenhän tämän kanssa käy?
Lemminkäisen temppeli
Jonkun kerran on tie vienyt ihmettelmään geologisesti kiinnostavaa aluetta Sipoossa. Monia tarinoita ja vaiheita on sisältynyt tähän mystiseen alueeseen. Sehän on tietysti Lemminkäisen temppeli, joka sijaitsee Kyypelinvuorella.
Maa-alueen on tuonut esiin mystikko ja taiteilija Ior Bock, jonka vanhempi väki muistaa Suomenlinnan linnoitusalueen tarinoivana oppaana. Olen Bockin kierroksilla ollut itsekin useamman kerran. Bock tarinoi myös oman sukunsa tarinaa saagan muodossa. Löytyy kirjakin, jos mystiikka kiinnostaa.
Lemminkäisen temppeli on Bockin perheen saagassa kuvattu maanalainen temppeli, jonka suuaukko sijaitsee saagan mukaan Sipoon Gumbostrandissa Ior Bockin Kyypelivuoreksi kutsuman kallion alla.
Paikka on helposti löydettävissä ja on aivan tien laidassa.
Nyt paikassa oli paljon vettä, joskus aikaisemmin olen päässyt luolan alkupäähän saakka kurkistelemaan.
Bockin mukaan temppelin suuaukko on suljettu vuonna 987, kun kristinusko saapui Uudellemaalle ja pakanalliset perinteet piti piilottaa. Vuosina 1987–1999 suoritettujen kaivuutöiden aikana kallion alle on avattu noin 50 metriä pitkä tunneli, mutta temppeliä ei ole löydetty. Saaga innoittaa monia edelleen ja tänä päivänä se on itävaltalaisen yhtiön nimissä oleva alue. Ei ole tietoa mitä he aikovat alueella tehdä.
Kiinnostava paikka joka tapauksessa on. Valtavia siirtolohkareita, joiden väleistä voi löytää onkaloita ja luolan tapaisia. Pääluola – temppelin sisäänkäynti – on veden varassa. On ollut joskus melkoista rytinää kun nämä lohkareet ovat paikoilleen asettuneet.
Obeliskin muotoinen kivi luolan ovenpäällä on kiinnostava jo itsesessään. Sitä kutsutaan aurinkokiveksi. Kuvasta on havaittavissa, kuinka sen yläosassa on eri kivilajia, joka näyttää auringolta harmaan graniitin ympäröimänä.
Ja vähän sitä varjoa
Nyt on taas sivusto pystyssä, mutta kerkesi olemaan pari viikkoa poissa pelistä taas kerran. Aina se harmittaa kun kohdalle sattuu. Onneksi minulla ei ole tässä elämä tai toimeentulo pelkästään kiinni. Toivotaan pitkää selkeää kautta nyt jatkoon. Tekniikka on ja it-tms on.
Vaan ei anneta sen haitata enempää vaan nautitaan mukavista päivistä välillä ihan irti koko verkkoelämästä. Sekin tekee hyvää.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Millainen olisi sinun Toukokuun valoja ja varjoja kirjoituksesi? Mitä sinulle toukokuu toi elämään? Mistä ilahduit?
Missä paikassa tai kaupungissa vieraile toistamiseen? Mikä kiehtoo tai viihdyttää?
Oletko käynyt Lemminkäisen temppelillä? Oletko kuunnellut Ior Bockin tarnointia? Kiinnostaako mystiset asiat? Onko aarre olemassa?
4 Responses
Sellaiset (lähes) ex-tempore retket ja matkat ovat ihania. Silloin ei kerkeä kasaantua mitään paineita. Toukokuu on jo varsin kiva aika retkellä myös täällä pohjoisessa. Ja Pohjola onkin täynnä mystiikkaa.
Nettisivujen ongelmat ovat inhottavia. Onneksi sait blogisi palautetta ruutuun. Näin meillä lukijoilla ilon hetket sen parissa jatkuvat.
Kiitos Nadine 🙂
Tämä kevät on ollut sellainen äkkilähtöjen kevät ja kesän alku. Ei mitään isoa ja mahtavaa vaan pieniä ja hetkeen sopivia. Aina niistä on nauttinut paljon. Pitää ottaa tavaksi.
Sivujen kanssa tai paremminkin tekniikan kanssa on aina omat haasteensa. Toisaalta pieni verkkopaasto tekee välillä hyvää.
Onpa kivoja reissuja teillä ollut! Kotimaassa on paljon nähtävää. Toukokuu oli ihan hyvä kuu, ainut vain, että se tuntuu aina menevän vauhdilla ohi. Mitään ihmeitä ei tullut tehtyä, mutta kesäkuun alkuun vanha tuttu Imatran kierros tuli tehtyä. Kaunis paikka, jossa viihtyy aina.
Imatra on mukava paikka ja sinne palaa mielellään. Joitakin kertoja on tullut poikettua sielläkin. Ensimmäiset kerrat lapsena ja siitä kai jäänyt ne koskettavimmat muistot vaikkapa koskesta jota silloin sai ihmetellä.