Tällä viikolla nostan esiin viisi mukavaa kesämuistoa, joihin tulee varmaan palattua vielä pimeinä syksyn iltoina. Tässä kohtaa eletään syyskuun puoltaväliä ja monin paikoin on vielä suloisen lämmin. Kesäihmisenä nautin siitä ihan surutta. Lämpö on syyskuussa erilaista kuin toukokuussa vaikka puhuttaisiin samoista lämpöasteista. Onko keho jo tottunut lämpimään vai onko sittenkin keho jo odottamassa syksyn viileitä ja kuulaita päiviä. Keho toimii omalla tavallaan. Se myös säilöö muistoja ja siksikin poimin tähän kirjoitukseen muutaman myös kehon muistiin jääneen kokemuksen viimeisen kolmen kuukauden ajalta.
Haagan Alppiruusupuisto
Haagan rodopuisto on tullut tutuksi jo monena vuonna. Hieman pitää seurata koska kukkaloisto on parhaimmillaan ja suunnata silloin ihastelemaan paikan päälle. Satojen muiden ihastelijoiden kanssa 😀
Kukkien värejä imen silmilläin. Värit tekevät hyvää niin mielelle kuin kropallekin. Väriterapiaa parhaimmillaan.
Onko paikka sinulle tuttu? Tai oletko käynyt jossakin muussa vastaavassa puistossa tai alueella?
Challenge Turku
Vietettiin mukava viikonloppu Turussa. Lapsi viilletti Challenge Turussa yön seikkaillen eri puolilla kaupunkia ja moninaisissa tehtävissä. Minä ja toinen lapsi päästiin koirahoitajiksi mukaan ja nautittiin hieman sateisen viikonlopun ajan kylpylähotellin Caribian palveluista.
Seikkailu alkoi jo heti varusteita kasatessa, sillä… tai no huomaatko mikä on hassusti pyörän kokoamisessa?
Pyörä oli osissa ja pakattuna autoon. Se piti tietenkin koota. Mieli teki sanoa, että meniköhän oikein päin, mutta en sanonut, kun en oikeasti noista asioista ymmärrä. Jonkin ajan kuluttua hassahdus kyllä huomattiin ja etupyörä saatiin pyörimään oikeaan suuntaan. Aina on mukavaa reissata aikuisten lasten kanssa. Ja hyvin jaksoivat minun kanssani 🙂
Alppikävelyt mallia 2024
Moni lukijoistani tietää, että yksi intohimojeni kohde on vaellella Alppien rinteillä. Olen työssäni ja vapaallani kolunnut lapin tunturit ristiin rastiin useampaan kertaan. Jossakin tämän vuosituhannen alkupuolella löysin Alpit. Ihan uusi ympäristö olla, elää ja liikkua. Vuoret ovat toimineet hyvin hoitavana elementtinä monena vuonna. Pääasiassa olemme seikkailleet Tirolin alueella ja majoittuneet ihan tavallisiin maataloihin tai majataloihin. Omat ruuat ja oma asunto käytössä. Joskus jotakin pientä palvelua talosta. Tänä vuonna se oli aamulla paistettu leipä/sämpylä jonka sai tilattua talosta.
Tämän vuoden kesäkoti löytyi Stubaitalista. Oli oikein mukava talo ja isäntäväki. Kuten aina. Täällä oli palvelua hieman enemmän kuin aikaisemmissa, sillä emäntä halusi että siivooja käy useamman kerran viikossa viemässä roskat ja vaihtamassa pyyhkeet ja vuodevaatteet. Alkuun vähän vierastin ajatusta, mutta olimmehan kolme viikkoa vieraana talossa. Parvekkeella oli hyvä lukea kirjaa ja katsella maisemia päivän patikointien jälkeen. Vielä jaksettiin 🙂 Tänä vuonna kävelimme paljon. Kelit suosivat ja maasto oli kaikin puolin myös jo vanhemmille patikoijille sopivaa.
Satumaisia maisemia
Tämän vuoden polut veivät äärettömän kauniisiin maisemiin. Välillä tuntui että kulkee jossakin ihmemaassa. Katsoin minne tahansa, niin näki jotakin uskomatonta ja sellaista jota ei ole kuvitellut olevan olemassakaan.
Vuoret ovat valtavia ja se korostuu silloin kun etäisyydet sekoittavat oman ymmärryksen täydellisesti. Iso mahtava kulissi, jonka pelkää kaatuvan päälle. Ja toki sortuuhan vuoria ja saa siellä aistit hereillä kulkea. Merkatut polut ovat aina turvallisempi vaihtoehto kun maastoon lähtee. Kotituntureilla saattoin kartan kanssa oikaista paljakan yli. Alppien rinteillä se ei edes käväise mielessä. Ja miksi tarvitsikaan. Hyviä ja merkittyjä reittejä löytyy eri kuntoisille vaeltajille. Ja niitä riittää. Tänä kesänä oli mukana aivan uusia paikkoja, vaikka ollaan Stubaitalissa aikaisemminkin lomailleet.
Puppyjooga
Edellisessä postauksessa kerroinkin, että loppukesä oli tuskainen ja raskas monella tapaa koko perheellä. Jotakin hyvää ja hoitavaa tarvittiin viemään ajatuksia valoisampiin tilanteisiin. Siispä päädyttiin lasten kanssa Puppyjoogaan. Pienet pennut hoselsivat lattialla ja siinä seassa sitten kovasti tehtiin joogaharjoituksia. Rakkaat lapseni olivat sitä mieltä, että minä en keskittynyt ollenkaan mihinkään joogaan. Kumma.
Hauska sessio. Pentuja olisi vaan pitänyt olla vähintään joka toiselle osallistujalle. Nyt oli vähän kisaa siitä kuka sain pennun houkuteltua pyörimään ympärilleen. Ja pennut muuten pissaavat ja kakkaavat minne sattuu. Sitä varten oli oma ohjaaja heillä joka kulki siivoamassa jäkiä sen mitä ehti.
Viisi mukavaa kesämuistoa – vai laitetaanko vielä yksi bonus 🙂
Bonuksena tietenkin lehmäkuva. Minut tunteva tietää senkin että lehmät ovat suuria rakkauksia elämässäni. Ne ymmärtävät ja jaksavat kuunnella. Ne tulevat tervehtimään ja ihmettelevät kulkijoita. Jokunen karvakorvalehmä löytyi tästäkin laaksosta, vaikka muut rodut olivat selvästi enemmistönä. Tirolin harmaat hurmaajat ovat ihmisläheisiä ja uteliaita. Pitää muistaa että lehmää ei lähestytä ihan noin vaan. Pitää lukea eläintä, aivan kuin mitä muuta tahansa. Jos eläin tekee aloitteen tuttavuudelle niin seurustelu voi alkaa ja ihan sen ehdoilla. Kuvan ihanuudella oli paljon asiaa kerrottavana ja taisi vierähtää useampi minuutti rapsutellessa.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mitä muistoa kannat sydämessäsi kesästä? Millainen olisi sinun viisi mukavaa kesämuistoa kirjoituksesi?
8 Responses
Oi oi! Olipa ihania kesämuistoja. Syksyn pimeyttä kestää kummasti näiden avulla ja näihin palatessa.
Itselleni tärkeimmät muistot liittyvät kesäkuun Kroatian-matkaan ja elokuiseen Adelen Munchenin konserttiin. Tätä konserttia mietin vieläkin valehtelematta päivittäin.
Mahtavia muistoja sinulla tallentunut muistoihin lämmittämään talvikautta 🙂 Konsertti on tehnyt koskettavan vaikutuksen kun välkyy usein mielessä. Tunnelma, musiikki tai koko kokoontunut osallistujajoukko ovat tuomassa sävyjä muistoihin. En itse kovin paljon osallistu konsertteihin. Yksi on jäänyt kyllä vahvasti muistoihin niistä harvoista. Olin Ratinan stadionilla vuosia sitten kuuntelemassa Bruce Springsteenia ja vieläkin tuntuu.
Olipa ihana lukea tätä. Sopi tähän aamuun, kun syksy näyttäytyy ulkona syksyisempänä kuin koskaan. On niin viileää ja märkää. Kesämuistot kantaa ja omassa kesässä parhaita muistoja oli perheen ja ystävien kanssa touhutut jutut Saimaan rannoilla. Nuo Alppien maisemat sopisivat minullekin, vuorissa on jotain taikaa.
On kyllä tosiaan syksyn tuntua juuri tänään ilmassa. Illalla jo katselin huurtuvia parvekelaseja ja totesin että taitaa olla alavilla mailla hallan vaara. Asutaan kolmannessa kerroksessa 🙂 joten pysynee vielä hallat tuolla alempana.
Rakkaiden ja läheisten kanssa yhdessä oleminen on aina sitä parasta, joka jättää lämmittäviä jälkiä mieleen ja sieluun. Mukavaa syyspäivää sinulle.
Alppiruusupuisto on tuttu, en vain ole nyt muutamana kesänä käynyt tuolla. Omat kesämuistot on myös kirjoitettu blogiin, mutta voin nostaa pari asiaa tähänkin. Loma Yyterissä, esikoisen häät ja rento elämä kaupungissa. Se riittää tällä hetkellä.
Blogiin taltioituihin muistoihin on mukava palata 🙂 Siellä ne ovat virkistämässä muistia kuvien kera. Rento elämä on niin hyväksi 🙂
Minäkin uskon, että muistomme säilyvät aivojen lisäksi myös kehossa. Se jo tiedetään, että iholla on muistinsa.
Kukkainen väriterapia sopii minullekin loistavasti. Käyn paljon sekä paikallisista puutarhoissa että pyrin aina vierailla sellaisissa matkoilla.
Vaikka olen enimmäkseen vaeltanut Tatran vuoristoissa, Alpit kiehtovat kyllä. Olen käynyt eri puolella vuoristoa pienemmillä retkeillä. Joskus tekisi mieli päästä vielä kunnon vaellusretkille.
Minä pelkään lehmiä 😅. Ehkäpä se takia etten osaa lukea niiden aikomuksia yhtään.
Me ollaan jotenkin jämähdetty Alpeille 😀 Aina sieltä tuntuu uutta löytyvän. Ensi kesänäkin on sama suunta tiedossa.
Lehmä on iso eläin ja varmasti myös pelottava sarvekas olento. Kaikkia lehmiä ei todellakaan kannata lähestyä vaikka kuinka olisivat suloisia. Aloite tulee aina eläimeltä. Joskus lapsena ajattelin että minusta tulee maatalon emäntä ja saan hoitaa karjaa. Elämä vei toisin, mutta rakkaus lehmiin on jäänyt. Ja en siis ole maatalossa itse asunut. Sukua kylläkin.