Tänään taitaa olla viimeinen kerhopäivä tänä vuonna huomasi Eevert katsellessaan kalenterimerkintöjään aamulla.

Niin se aika kuluu kun on mukavaa tekemistä. Ja nuorten kanssa sitä itsekin virkistyy kummasti. Täytyy muistaa Suntiota ihan kiittää kun houkutteli minut tekemään sellaista hommaa. Näin eläkeläisellä on paljon aikaa ja jotakin taitoakin hommailla verstaalla. Kerhonohjaaminen on ollut kyllä tärkeä asia tänä joulunaikana. Voisihan sitä jatkaakin, mietti Eevert.

Eevert oli tavannut myös joukon muita kerhonohjaajia ja oli heidän kanssaan aivan samaa mieltä siitä mitä lasten kanssa yhdessä tekeminen tuo myös ohjaajalle.

Tänään on taas kerhopäivä ja innostuneena Eevert lähti kohti verstastaan.

Tuttu joukko oli jo odottamassa. Osalla oli mukanaan puunoksia. Mitähän heillä on oikein mielessä? aprikoi Eevert.

Alkukeskustelujen jälkeen olivat illan suunnitelmat selvät. Joulupöytään oli tulossa jos jotakin herkkua ja niille herkuille tarvittiin alusia että kuumat laatikot eivät polttaisi pöydän pintaa. Teemme siis pannunaluset tutulla ja helpolla ohjeella.

Siispä puukepakot sahattiin ensiksi pieniksi kiekoiksi. Osa puusta oli omenapuuta, mutta oli seassa jokunen katajan palakin. Katajainen tuoksu levisi nopeasti verstaaseen kun sitä sahattiin. Moni lapsi nuuhki tuoksua tyytyväisenä.

Puupalaset kerättiin vasuun talteen. Jo alkuun huomattiin että melko pyöreät palaset vierivät mikä minnekin ellei niitä laitettu laidalliseen astiaan.

Keppien sahaamisen jälkeen tehtiin pannunaluselle pohja. Neliön muotoinen vanerin pala sopi tehtävään oikein hyvin.

Sitten ei tarvittukaan muuta kuin liimaa. Aluset valmistuivat vauhdilla. Ja ihan pienimmätkin kerholaiset suoriutuvat tehtävästä mallikkaasti. Voi sitä onnistumisen kokemisen riemua. On se vaan tärkeä asia kokea ihan itse.

Kyllä näille on turvallista laskea vaikka kiehuva kattila, ihasteli Eevert valmistuneita töitä.

Tänään onkin viimeinen kerhokerta, kertoi Eevert. Lapset katsoivat häntä totisena ja ikäänkuin odottivat, että mies sanoisi vielä jotakin. Eevert katseli lapsia ja jäi kerrankin sanattomaksi.

Lopulta hän rikkoi hieman painostavankin hiljaisuuden ja jatkoi: …tänä vuonna.

Lapset riemastuivat ja hyökkäsivät halaamaan miestä. Kerho jatkuisi sittenkin!

Ilo oli ylimmillään kun Eevert asetti esille kulhollisen jouluomenia ja paketin keksejä. Niitä maistellessa väki hiljentyi kuuntelemaan joulutarinan päätöstä. Kuinka sitten kävikään?

Liikuttuneena Eevert asteli kohti kotia. Taivas oli tähtikirkas ja ne tuikkivat tänään jotenkin erityisellä tavalla. Ihan kuin ne iskisivät silmää miehelle, joka onnellisuutta tuntien kulki kotia kohti.

___________________________________________

Kiitos Tampereen seurakunnille ja Kiisi Isotalolle  tarinasta.

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂