Eevertin päivät kuluvat sukkelaan ihmetellessä kaunista maailmaa ja sulatellessa kaikkea kokemaansa. Viehättävä emäntä Herta lähti eräänä päivänä opastamaan Eevertiä vuorille. Suuntana oli pikkuinen vuorisotomaja ja läheisen vuore huiputus. Retki oli jo monet kerrat siirtynyt koska vuorilla oli pilvistä ja sateista, vaikka laaksossa olikin oikein hyvä keli. Oikeastaan retki oli siirtynyt jo vuodella, sillä Eevertin retkikohteisiin se kuului jo vuosi sitten.

Alkuun siirryttiin autolla hieman ylemmäs. Se tuntui oikein hyvältä sillä yksityistä ja kapeaa, jyrkästi nousevaa tietä kävellen astellen saattaisi tulla hiki.

 

 

Auto pysäköitiin pienen mökin tuntumaan. Ensimmäisenä tervehtimään tulivat ystävälliset ja uskomattoman kauniit hevoset. Niiden kanssa seurustellessa kului useampi hetki, sillä vieraat kulkijat täytyi tarkoin tarkistella joka puolelata. Hevosten seurana oli lehmiä, vasikoita, poneja ja aasi.
Melkein kuin olisi taas eläintarhassa käynyt.

 

 

Laitumilla olisi viihtynyt pidempäänkin. Niin kauniit maisemat sieltä aukenivat. Sieltäkin löytyi vuorimaja, joka oli emäntämme hallinnassa. Se ei kuitenkaan ollut pääkohteemme tänään.

 

 

Matka jatkui jalkaisin kohti huippua. Joka oli ihan tuossa vieressä. Niin täällä monesti näyttää, että tuossahan se… tuumi Eevert mielessään ja huomasi pian huomautuksensa olevan taas totta. Matkaa rinteellä noustavaksi tuli aivan tarpeeksi vaikka autolla huristettiinkin alkumatka.

 

 

Pian silmissä jo siinteli pikkuinen talo suhteellisen jyrkässä rinteessä. Miten ihmeessä se onkin pysynyt paikoillaan talvet ja kaikki. Hieman korkeammalla sijaitsi myös huippu jonne olimme suuntaamassa. Niin tällä kuin useimmilla muillakin huipuilla on risti. Suunta oli siis selvästi näkyvillä jo alkumatkasta.

 

 

Hiljalleen matkan varrella ollut pikkumökki läheni. Se oli kuin suora poiminta Eevertin äidin kertomien Pikku-Heidi kertomusten päätapahtumapaikoista. Vuoriniittyjä ja isoisän pikkuinen maja jossa Heidi vietti aikaansa pienenä tyttönä.

 

 

 

Täältä sitä on hyvä maailman menoa tutkiskella. Rauhaa ja hiljaisuutta riitti. Vuorilla on aina hiljaista – jos ei lasketa mukaan karjan kelloja ja visertäviä lintuja.

Unelmissaan Eevert jäi majaan viettämään päiviä. Suunnitteli jo laskeutuvansa majan toiselle lavetille lepäämään.

 

 

Vähintäänkin päiväunille oli asettauduttava… niin houkutteleva peti siellä odotti kauniisti sijattuna.

 

 

Pieni tulisija oli mökissä ja siinä sitä somasti kahvit keittäisi ja vaikka pienen sopan. Puita ei juuri tällä korkeudella ollut, joten ne joutuu kulija tuomaan mukanaan.

 

Majalta suunnistettiin huipulle. Ottenspizin 2200m korkeuteen oli selvä suunta. Harjannetta pitkin ylös. Mitä pidemmälle pääsi niin sitä enemmän askel painoi. Eevertkin joutui jo useamman kerran pyyhkimään hikeä matkan varrella.

Lopulta huippu saavutettin ja eväät syötiin asianmukaisella hartaudella. Huipulla oleminen pistää ihmisen hiljaiseksi. Kovin on pieni ihminen tässä maailmassa.

 

 

Huipulla oli pöytä. Emäntä Herta kertoi, että siellä pidetään vuosittain messu ja pöytä toimii alttaripöytänä. Eevertille jäi epäselväksi mistä messusta on kysymys ja kuinka laajasti kylän väkeä siihen osallistuu. Itävalta on hyvin katolinen tai uskonnollinen maa ja se näkyy myös arjen keskellä. Peltotilkkujen varrella ja teiden vieriltä löytyy pieniä kappeleita tai muistotauluja risteineen.

 

 

Leivän ja viinin sijasta huipun pöydälle asetettiin snapsilasit ja pullo. Täälläpäin on tapana ottaa pienet isäntäväen snapsit huiputellessa. Ja hyvältä tämä aprikoositömssy maisui Eevertinkin suussa.

Hetken aikaa etsittiin alppiruusua, mutta se ei tälläkertaa kulkijoille paljastanut kasvupaikkaansa. Seuraavalla kerralla sitten.

Aikansa nautittuaan maisemista alkoi laskeutuminen, joka tälläkin kertaa osoittautui kuitenkin nousua vaikeammaksi.

 

 

Paluumatkalla poikettiin uudelleen majalla ja istuttiin vielä hetki puhdasta ilmaa haistellen. Mökin hyvästelyt olivat hellät ja se jätti varmasti jälkensä Eevertin mieleen.

 

 

Lämmin kiitos Herta-rouvalle hyvästä opastuksesta ja mahdollisuudesta nähdä jotakin aitoa ja koskettavaa.

Pieni kooste vielä tuvasta kaikille kävijöille.