Lomat on lomailtu myös täällä blogin puolella. Tässä kohtaa on hyvä aloittaa ja kurkistaa ensiksi mitä heinä- ja elokuun valoja ja varjoja tulikaan kohdattua 🙂 Sarja jatkaa kuukausittaista reflektiotani ja tällä kertaa peräti kahden kuukauden ajalta. Valoja on ollut kuluneella ajanjaksolla enimmäkseen. Ehkä siihen liittyy pitkä loma työstä ja varmasti kevyempi kesä edelliseen vuoteen verrattuna. Lasten isän kuolema sävytti sitä aika paljon.

Valon kohtia riittää

Pieni kuvakavalkadi joistakin kesän ilon aiheista ja kokemuksista. Kuvia olisi paljonkin ja varsinainen päiväkirja kesästä on ollut enempi Instagramin ja Facebookin puolella. Päivän kokemuksia oli hyvä pysähtyä miettimään illalla ja kirjata mitä on koettu ja eletty.

Kesäasuntomme sijaitsi tänä kesänä Kals Am Großglocknerin laaksossa. Nimensä se on saanut komeasta, Itävallan korkeimmasta vuoresta. Se oli ison osan pilvien peitossa, mutta onnistuttiin parikin kertaa näkemään se koko komeudessaan. Eräänä päivänä patikoitiin vuoren alkurinteille almille. Päivä meni ja hiki tuli. Tuota kuvaa kun katsoo, niin aika alarinteillä ollaan oltu. Matkaa kun tulee käytännössä vain ylämäkeen ja nousua muutamakin sata metriä korkeuskäyrillä, niin kuvittelee helposti käyneensä pidemmälläkin. Päivä meni ja taidettiin käväistä juuri kuvassa näkyvien kuusen latvijen yläpuolella.

Tämä vuosi oli hyvä murmelivuosi. Useampana päivänä nämä arat veijarit seikkailivat samoilla rinteillä. Tämä murmeli on edellä kerrotun Almin läheisyydessä. Koko tarina löytyy täältä KLIK

Uskolliset vaellussandaalit kuljettivat turvallisesti eteenpäin. Mukana oli myös paljasjalkavaelluskengät, jotka menivät jalkaan metsäisemmillä poluilla ja kivikkoisemmilla alueilla.

Tässä ollaan myös kiven päällä. Melko vanhan kiven, sillä tällä laatalla ja tällä paikalla olleessa markkinapaikassa jo muinaiset roomalaiset asioivat. Kesäasuntomme läheisyydessä sijaitsi Municipium Claudiun Aguntum, joka on entinen roomalainen kaupunki nykyisen Lienzin kaupungin alueella. Tästäkin koko tarina täällä KLIK

Aluetta on tutkittu jo kauan ja sieltä löydettyjä aarteita on sijoitettuna paikalliseen museoon. Aina on jotenkin hämmentävää kävellä ja oleskella paikoilla joissa tuntee koko kehossaan historian läsnäolon. Oma napa jää niissäkin kohdissa hyvin pieneksi.

Murmelien lisäksi sain seurustella kissojen kanssa. Ihan pääsin silittämäänkin 🙂

Moni tietää että suuri rakkauteni on lehmät. Tällä alueella ei kuitenkaan ollut sellaisia lehmärotuja jotka mielellään seurustelevat ihmisten kanssa. Roduilla on eroja. Kaikkia ei tosiaankaan mennä silittelemään. Aloite tulee aina eläimeltä itseltään. Sen kun jokainen muistaisi noilla paikoilla missä eläimet melko vapaasti saavat laiduntaa.

Rauhan ja ystävyyden kelloa soitettiin niin, että varmasti kuului maan ääriin saakka. Oli aika törmäkkä tiuku. Tämä kello löytyi päivänä jolloin vain ajeltiin alppileillä ja ihmeteltiin maisemia. Kello jäi mieleen ja lähes jokainen paikalle pysähtyjä sitä soitti. Kuuluisipa rauhankello niin pitkälle ja olisi niin vaikuttavaa että se täyttäisi hartaimman toiveensa ja tarkoitusperänsä. Tämäkin päivä löytyy laajemmin täältä KLIK

Jotain varjoakin

Varjokohtana voi ajatella sen että, tuli lähdettyä hieman soitellen sotaan tai paremminkin sinne lomalle. Saatiin jokin ihme keksintö, että lähdetään lentokentälle hotelliin yöksi, niin ei tarvitse ihan aamuyöstä herätä lennolle. Niinpä matkaan kun kerran oli pakattukin valmiiksi. Tai ainakin melkein.

Huomasin jo hotelliin päästyä että iltaisin ottamani migreenin estolääke jäi kotiin. Koska otan sen aina illalla, niin ajatus oli että laitan sen ottamisen jälkeen matkatavaroihin. Vaan kun lähdettiin ennen sen ottamista. No, ajattelin ja laskeskelin, että ei haittaa. Vaikutus kehossa kestää kuitenkin jonkun aikaa hyvin, vaikka päivittäistä lisää ei tulekaan. Ja onhan minulla täsmälääkkeitä mukana vaikka joka päivälle. Siispä en huolestunut asiasta.

Matkaan aamulennolla ja meni kellon ympäri ennenkuin oltiin kesän majoituksessa. Siinä kohtaa oli jo matkasta raskas pää ja migreeni kolkutteli jo kovaa. Ei kun täsmälääkeitä hakemaan. Niitä löytyi kyllä. Ja kaikki vanhoja. Tuoreinkin nappi oli puoli vuotta aikaisemmin vanhentunut. Napsin silti. Vanhentuineita lääkkeitä ei kannata syödä. Vaan koska olen taloudesta ja muustakin tarkka ihminen niin katsoin vain että on riittävästi nappeja mukana. Kotona toki oli myös vastahaetut lääkkeet. Mutta tietysti käytetään aina ensin avatut pakkaukset. Huoh.

Aamulla olin lapsiin yhteydessä, että jos vaikka kävisi apteekissa hakemassa ja pistäisi postiin.

Niin tapahtui ja sitten vain jännitettiin tuleeko sellainen lähetys perille. Taisi mennä 1,5 viikkoa. Pakettia oli tutkittu ja se oli avattu ja tarkistettu. Ja koska siellä oli kuitteja myöten kaikki apteekin tuotteet sisällä, niin oli todettu että täti tarvii lääkkeensä. Ilo oli lopulta löytää paketti oven takaa kun palasimme päivän retkeltä.

Mukana oli lappu, jossa kerrotiin että paketti on matkalla vaurioitunut ja siksi teipattu kiinni. Kummasti vaurioituminen oli tapahtunut kuin veitsellä reunasta avattuna 😀

Itävallan ja Suomen välillä ei ole sellaista yhteistyösopimusta, että saisi asioitua apteekissa suomalaisten reseptien kanssa. Lisäksi silloin tarvitaan resepti sellaisessa muodossa että siihen on kirjattu määräaika, milloin lääkettä käytetään. Migreenilääkkeet ovat minulla resepteillä tyyliin vuoden annos.

Aikaisemmin kirjoitettua

Tässä oli yhdistetty Heinä- elokuun valoja ja varjoja -artikkeli. Aikaisemmin ollaan menty kuukausi kerrallaan ja ehkä pääsen siihen rytmiin jatkossa.

Tammikuun valoja ja varjoja

Helmikuun valoja ja varjoja

Maaliskuun valoja ja varjoja

Huhtikuun valoja ja varjoja

Toukokuun valoja ja varjoja

Kesäkuun valoja ja varjoja

Nyt on sinun vuorosi

Mitä sinun kesässäsi on noussut erityisesti mieleen? Mistä olet nauttinut ja iloinnut? Mikä tekee kesästä kesän? Tänä kesänä oli pitkä kuuma kausi Suomessa. Nautitko siitä vai viihdytkö enemmän hieman viileämmässä?