Heinä-elokuun pienet suuret hetket ovat tämän vuotisen kuukausisarjan kesäkooste. Kesä on vietetty monella tapaa vapaasti ja reissaillen. Moni arkirutiini on ollut poissa. Tässä kohtaa on hyvä katsoa kesää taaksepäin ja kuvien kautta löytää ne mieleen painuneet ja omaan elämään vaikuttaneet hetket.
Heinäkuun alussa retki Rovaniemelle
Kevät meni sairastellessa ja kesäkuussa oli vielä kova väsymys kehossa. Aikaa sitten oli sovittu reissu Rovaniemelle tyttären luokse heti heinäkuun alkuun. Juna kolkutteli päivän mittaan Helsingistä Rovaniemelle. Siellä oli kesä, lämpö ja aurinko. Oikeasti ensimmäiset todelliset kesäpäivät. Oli mahtavaa viettää niitä yhdessä lasten kanssa. Tai aikuisiahan he jo ovat olleet vuosia ❤️
Yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on aina palkitsevaa, ainakin äidin näkökulmasta. Kun lapset ovat asettuneet omilleen, niin tilaisuudet ovat harvassa. Tänä vuonna olen saanut niistä nauttia. Kiitos lapset ❤️
Rovaniemen kulttuuriantiin liittyi myös Metsämuseo. Onko tuttu paikka. Voin suositella. Museoretkelle pääset linkin kautta.
Heinäkuun pieniä suuria hetkiä Itävallassa
Heinäkuu vietettiin totuttuun tapaan Alpeilla. Kolmen viikon reissu meille uudessa laaksossa. Ischglin laakso on monille laskettelijoille tuttu paikka. Näin kesäisin se on autio ja tyhjä. Monin paikoin kunnostettiin vanhaa tai rakennettiin kiivaasti uutta tulevaa talvisesonkia ajatellen. Ischglin kylä on suht pieni, silti sinne oli saatu varmaan kaikki laakson nostokurjet. Yhdellä silmäyksellä niitä oli 14.
Asuimme Valzurin kylässä muutaman kilometrin päässä. Instagramiin laitoin pienen esittelyn kylästä ja asunnostamme siellä.
Kelit osuivat kohdalleen. Lämpöä oli sopivasti hieman ylempänä ja halutessaan sai kokea hellettä laaksossa. Käveltiin paljon upeissa maisemissa. Sopivasti itseään rasittaen. Instagramiin tein joka päivä minuutin kelan muistoksi itselleni ja tietty iloksi aiheesta kiinnostuneille. Poimin tähän muutaman myös talteen, koska Instagramissa on omat hankaluutensa löytää vaikka vuosien takaisia postauksia selaamalla.
Kokopäiväretki maisemassa on aina nautinto minulle. Sielu lepää, ruumis kurittuu ja aina löytyy uutta koettavaa. Ihminen asettuu omaan kokoonsa luonnon keskellä. Myös silloin kun se luonto näyttää mahtinsa. Pieni on ihminen kaiken edessä. Kiitollisuus nousee usein pintaan.
Galtürista ylös Tässä kelassa on muuten 2 sekunnin virhe joka kalvaa edelleen. On varmaan se yksi pieni suuri hetki, jossa joutui itsensä kanssa neuvotteluun 😀 Kirjoitusvirhe kelassa, joka oli minusta hetken elämän kokoinen virhe. No, eihän se sitä oikeasti ole, mutta huomasi kuinka paljon 2 sekuntia voi vaivata ihmistä. En tiedä onko virhe omani vai autocorrectin tuotos.
Pyhän Johanneksen luostari oli mieleenpainuva paikka. Alkuun täyteen hiljaisuuteen. Vasta sitten pääsi luostarimuseon puolelle. Huima kokemus. Samana päivän käytiin myös Marienbergin luostarissa. Oli luostaripäivä.
Ukkosia ei ihmeemmin päässyt laaksoon. Jyrisi kyllä, mutta jäivät kauemmaksi. Yhden salaman sain kiinni. Siitä tuli vuoden salamakuva, sillä en ole ukkosia kohdannut kotimaisemissakaan.
Tämä heinäkuu oli hyvä lehmäkuukausi. Laaksossa oli runsainmitoin liikkeellä harmaata tirolinkarjaa, joka on hyvin sosiaalista ja ihmisrakasta rotua. Tuli keskusteltua useammankin kerran kuulumisia. Niiden kanssa voi hyvin jutustella kunhan muistaa, että eläin tekee aina aloitteen vuorovaikutukseen.
Uusiakin laiduntajia löytyi. Jakkihärkiä en ole aikaisemmin tavannut tuolla. Ne olivatkin kiinnostavia, melko hiljaisia laiduntajia. Lähempää tuttavuutta en edes yrittänyt kun en tunne lajia.
Eläimistö oli rikasta muutekin ja tässä sinulle koostetta Alppien eläimistä.
Heinä-elokuun pienet suuret hetket taitavat olla tänä vuonna minulle etupäässä suuria. Niin voimakkaasti olen elänyt kaikkia päiviä 🙂
Elokuun pieniä suuria hetkiä Kööpenhaminassa
Elokuu vei Kööpenhaminaan Ironman-kisoihin. Tytär harrastaa thriatlonia ja oli ilmoittautunut mukaan. Olimme koko perheen voimin huoltojoukoissa ja turisteilemassa.
Illuusiomuseo oli kiinnistava paikka. Siellä tuli selvästi esille se, että mikään ei ole sitä miltä se näyttää. Tähän tekisi mieli sanoa, että näin on myös ihmisten elämässä. Niin monesti pidetään totuutena jotakin muuta kuin mistä ehkä oikeasti on kyse, tai miten annetaan ymmärtää.
Pitkän viikonlopun sunnuntai oli varsinainen kisapäivä. Aina se ainakin äitiä jännittää, että miten sujuu ja meneekö kaikki hyvin. Kovin riskialtis harrastus vaikka miten päin ajattelisi. Hyvin meni ja kisa eteni ja lapsi tuli maaliin illan jo himmetessä. Kova koettelemus myös urheilijan keholle. Taltiointia etupäässä uintiin lähdöstä sekä maratonista.
Tässä tällä erää heinä-elokuun pienet suuret hetket
Elokuuta on vielä muutama päivä jäljellä. Ja on vähitellen aika katsoa pitkän loman jälkeistä aikaa. Olen kovasti miettinyt mitä ajalla teen. Mitä käynnistän, kaipaankö työelämää tai miten rakennan omaa arkeani. Varsinainen päivätyö on takana ja varmasti ansaitut eläkepäivät edessä. Työelämässä viihdyin vakinaisesti 44 vuotta kaikkineen. Ehkä se on riittävästi.
Eräänä yönä näin unta, että emerituspiispa Huovinen tarjosi minulle 2,5 vuoden työkeikkaa testamenttiasioiden parissa. Heräsin juuri kun piti vastata otanko tehtävän vastaan 😀
Aikaisemmin kirjoitettua
Tammikuun pienet suuret hetket
Helmikuun pienet suuret hetket
Maaliskuun pienet suuret hetket
Huhtikuun pienet suuret hetket
Toukokuun pienet suuret hetket
Nyt on sinun vuorosi
Mitkä ovat olleet sinun heinä-elokuusi pienet suuret hetket? Mitä kesääsi kuului? Mitä oivalsit tai havaitsit, jota olet jäänyt miettimään? Oliko kesäsi sellainen mitä tarvitsit tai kaipasit?
