Palataan vielä hieman työelämän puolelle. Sain joulukuussa tiedon, että minulle on myönnetty Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kultainen ansiomerkki. Tiedon sain oman yksikköni yhteisessä kokoontumisessa ja täydellisesti yllätyksenä ja yllättyneenä. Mitään konkreettista tuossa tilanteessa ei luovutettu, koska asiakirja ja itse merkki oli vielä postissa. Tässä blogikirjoituksessa katson huomionosoituksia noin ylipäätään hieman syvemmälle ja mietin niiden merkittävyyttä saajalleen, työstä maksettavan korvauksen rinnalla. Ja lopuksi valotan tuon ansiomerkin ja muiden erityisten huomionosoitusten matkaa luokseni.
Mikä on ansiomerkki ja kuka niitä jakaa
Yleisesti ottaen ansiomerkki on tunnustus hyvin tehdystä työstä tai palvelusta. Moni taho haluaa tällä tavalla huomioida henkilöstöään tai vapaaehtoisia toimijoitaan merkittävästä työstä. Se on arvokas tapa tuoda esille osaamista, sitoutumista ja työn kehittämistä sekä innostaa myös eteenpäin. Ansiomerkki on yleensä pinssityyppinen rintapieleen kiinnitettävä merkki. Yleensä sen paikka on vasemmalla puolella ja lähellä vartalon keskilinjaa. Paikanmääritykseen vaikuttavat myös muut ansio – ja kunniamerkit, joita mahdollisesti on olemassa.
Ansiomerkkejä on yleensä useampia samalla toimijalla. Perinteisin jako on pronssinen, hopeinen ja kultainen ansiomerkki. Jokaisella on oma kriteeristönsä taustalla, millä perusteilla niitä voidaan jakaa huomionosoituksena.
Palkitseminen
Työelämässä usein palkitsemisella ajatellaan taloudellista huomionosoitusta joko kertapalkkiona tai rahapalkkana tai palkankorotuksena. Raha, palkka tai muu tulo ovat väistämättä tänä päivänä tärkeä osa omaa toimeentuloa. Vuokrat pitää maksaa ja lainat lyhentää, on tarpeen syödä ja vaatettaa itsensä sekä hoitaa lasten tarpeet. Palkalla on erityistä merkitystä silloin kun joutuu miettimään riittääkö se elämiseen. Tiedämme että tänä aikana pienipalkkaisilla aloilla ei ole itsestään selvää tulla yhdellä palkalla toimeen.
Rahan merkitys on tutkimustenkin mukaan hieman vähentynyt työn merkitykselliseksi kokemisen rinnalla. Rahan merkitys motivaation lähteenä riippuu siitä, millaisesta työstä on kyse. Se motivoi erityisesti kognitiivisia taitoja vaativaan työhön huonommin kuin mekaanisiin toistoihin perustuvaan työhön. Työn sisällöllä on merkitystä. Aineettomat edut noustavat merkitystään. Hyvä työilmapiiri, joustavat työajat, ymmärtävä esihenkilö ja työtä arvostava johtajuus, johon voi luottaa.
Olen saanut olla koko työurani tehtävissä, joissa ajattelulle, suunnittelulle ja toteuttamiselle on ollut paljon tilaa. Jos peilaan itseeni niin työn sisältö on ollut se pääasiallinen motivaattori työssä, siitäkin huolimatta, että ajoittain on ollut taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja.
Tämän ajan työtehtävissä ja nuorten työikäisten yrittäjyydessä nousee esille työn mielekkyyden tärkeys. Omalle ikäluokalleni työ on ollut jo itsessään arvo. Kuului mennä töihin ja tehdä työtä. Uusille sukupolville työn merkitys on muuttumassa sitä mukaa kun itse työ muuttuu. Moni perinteinen työ jää pois ja syntyy kokonaan uusia ammatteja tilalle. Sellaisia, joista oma ikäpolveni ei ole osannut uneksiakaan 🙂 Elämää nähdään uusin, tuorein silmin.
Työnantaja
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että minulla on ollut hyvä työnantaja läpi työurani, joka vakinaisessa tehtävässä jatkui 42 vuoden ajan. Se on nykytyökäsityksen mukaan pitkä aika. Siinä on ollut myös monia vaiheita, eikä aina mitenkään ruusuilla tanssimista. Silti olen voinut luottaa työnantajaani ja arvoihin, joihin olen perustanut myös oman työni. Ihmiset ovat olleet aina keskiössä olen sitten toiminut missä tehtävässä tahansa. Matkalle on osunut niin ruohonjuurityötä kuin hallintoa. Hallinnon tehtävien aikanakin vahva kutsumus ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisesta on kulkenut mukana.
Tällä matkalla olen saanut haasteita, joihin on ollut ilo ja riemu tarttua. Luonteeltani olen visionääri, kokeilija ja kehittäjä. En ole kaivannut isoja estradeja vaan rakentanut asioita eteenpäin omalla hiljaisella tavallani. Olen toiminut tämän vuosituhannen lähes kokonaan esihenkilötehtävissä. Esihenkilönä olen pitänyt tärkeänä, että minulla on selkeä kontakti työhön, jota olen johtamassa. Viimeisinä vuosina esiliinan päälle pukeminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, vaan enempikin ilo, että on tullut mahdollisuuksia elää sitä arkea yhdessä työtovereiden kanssa puuttumatta silti operatiivisen työn johtamiseen. Toimin apuna ja tukena tarvittaessa myös Waste&Feast arjessa.
Huomionosoitukset ja ansiomerkki
Edellisen työelämäkirjoituksen kirjoitin siihen aikaan, kun oli yksi työpäivä jäljellä. Siitä tuli lopulta pitkä ja muistorikas. Olin viimeisen päivän suunnitellut ihan työpäiväksi. En juhlapäiväksi. Oli palavereita ja ihan käytännön työn tilanteita, joita olin luvannut hoitaa jo alkusyksystä. Mukaan mahtui myös juhlaa.
Aamulla aikaisin oma yksikköni kokoontui jouluhetkeensä ja siellä odotetustikin muistettiin myös minua. Olin toivonut että, saan juhlistaa työstä pois jäämistäni omieni keskellä. Ja niin tapahtui. Tämä hetki oli yksi niistä omista. Aikaisemmin oli pari muuta keskeistä ryhmääni, joiden kanssa vietin yhdessä mukavan hetken.
Kesken yhteisen hetken nousi ansiomerkki esille. Hyvin hämmentyneenä kuuntelin, kun ylempi esihenkilöni luki ääneen päätöstä, jonka mukaan minulle oli myönnetty Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kultainen ansiomerkki.
Tämä ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, yhteisölle tai ryhmälle, joka on ansioitunut laaja-alaisesti ja omat vastuualueensa ylittäen kirkon toiminnassa, sen kehittämisessä tai kirkon toiminnan näkyvyyden ja vaikuttavuuden vahvistamisessa.
Yhteisessä juhlassa mukana olevilta kuulin, että oli hauska seurata, kun tapahtuu jotakin, mitä Mare ei ole osannut odottaa. Hämmennykseni ja liikutukseni seuraaminen oli ilmeisen viihdyttävää ja se kaikille ilolla suotakoon. Itse merkkiä en tuossa tilanteessa saanut käteeni, tai rintapieleeni. Se oli vielä postissa. Jäin siis odottamaan sen toimittamista ja konkretisoitumista minulle sitten myöhemmin.
Illalla oli iso kokous, jonka tarjoilun toteutumisesta olin luvannut vastata jo alkusyksystä. Kokoustajat olivat oman työnantajani ylin päättävä elin ja henkilömäärältään sata päinen joukko. Kesken kokouksen kahvihetken tuli toinen yllätys, jota en todellakaan odottanut. Yhtymän johtaja itse halusi näiden päättäjien läsnä ollessa ojentaa minulle standaarin. Pöytästandaari on arvostettu huomionosoitus saajalleen. Se koostuu marmorijalustasta ja laadukkaasta viiriosasta.
Standaarin ojentamisen yhteydessä sain kiitokset työstäni ja upeat ablodit. Standaari lähti mukaan kotiin samana iltana.
Varsinkin menneinä vuosina näitä näki arvostettujen henkilöiden työhuoneissa tai kodeissa useita erilaisia. Itselleni tämä oli toinen. Ensimmäisen olen saanut Tunturikerho Kuhttan toiminnasta.
Ansiomerkin luovutus ostarilla
Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kultainen ansiomerkki kulki hieman pidemmän matkan kaupunkia katsellen. Postin automaattinen osoitteen luku ei ihan onnistunut ja lähetys päätyi selvitykseen. Lopulta ihmisvoimin luettuna se oli selkeä ja saatiin toimitettua paikanpäälle. Taisi muutama viikko siinä mennä.
Ex-esihenkilöni kanssa sovittiin varsinaiseksi merkin luovutuspaikaksi asuinalueeni ostari. Istuimme hetken paikallisen Hesburgerin pöydässä virvokkeita juoden ja merkki pääsi vaihtamaan arvokkaasti omistajaa. Paikka oli minulle loistava ja se viesti edelleen sitä, että ollaan omien joukoissa. Pientä koomisuutta oli toki ilmassa, koska saamani ansiomerkki on arvokas ja erityinen huomionosoitus työstä. Nautin itse tuosta koomisuudesta ja kontrastista erityisesti. Oikeasti ei voi parempaa paikkaa löytää kuin ihmisten keskellä 🙂 Juhlat oli pidetty jo aikaisemmin.
Sain merkin mukana kunniakirjan.
Nyt olen ollut lähes kuukauden eläkkeellä ja olen ollut vapaa miettimään mitä elämä nyt tuo eteen.
Aikaisemmin kirjoitettua
Lämpimät kiitokset
Lämpimät kiitokset kaikista saamistani huomioinneista, ansiomerkistä ja upeasta standaarista. Ne ovat lämmittämässä ja kultaamassa muistoja pitkästä työurasta. Olen saanut tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka tekevät työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla ihmisten hyväksi. Työtoveruudesta, joka on kannatellut vaikeiden aikojen yli eri elämänvaiheissa sekä johtajuudesta, joka on työntekijää ja työtä arvostavaa silloinkin, kun on tehtävä vaikeita päätöksiä.
Kiitos.
12 Responses
Onnea! Onpa hieno tunnustus tärkeästä työstä.
Kiitos Minna. Palautteen antaminen, kiittäminen ja huomiointi on tärkeää elämässä. Arjessa ja joskus juhlassakin.
Paljon onnea ansiomerkistä ja standaarista!👏🏻
Kiitos paljon. Huomioiminen ja palautteen antaminen/saaminen on tärkeä osa työyhteisön arkea.
Paljon onnea, Mare!
Työssä pitääkin olla paikkaa kiitokselle ja huomionosoitukselle. Tässä se kiitos lopussa seisoi todellakin.
Aineettomia palkkioita ja palkintoja on nykyään käytössä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Ihmisille on tärkeä saada arvostusta työlleen. Se on kuitenkin suuri osa minä-kuvansa ja henkilön elämää. Tarkoituksellisuus on myös nuosuut kunniaan työkuvissa. Työ on entistä enemmän itsensä toteutumista kuin vain ansioiden kanava.
Nostat esiin tärkeitä näkökulmia palautteesta ja huomioinnista. Aidon arvostuksen kuuleminen ja kokeminen on tärkeä asia. Työn merkityksellisyys nousee monen kohdalla esille silloinkin taloudellinen korvaus on pieni. Työllä on moninaisia arvoja, joita ei aina osata eritellä kun siitä puhutaan.
Olipa hieno juttu! Hyvä, kun palautetta annetaan ja hienoa saada tunnustusta omasta työstä. Onnea Mare!
Kiitos Tiina. Hyvä on muistaa ja huomata niin arjessa kuin juhlassakin. Jokainen on huomionsa ja kiitoksensa ansainnut. Itsellä oli pitkä juoksu samalla työnantajalla. Työkavereitakin jo useammassa polvessa.
Onnittelut kunniamerkistä! 🌹 Näitä standaareja ei nykyään paljoa näy – muistan että kotona oli niitä jokunen kun isä oli aika aktiivinen paikallisis järjestöis kotiseudulla Kurikas.
Lämmin kiitos Timo.
Standaarit taitavat olla melko historiaa. Tässä oli hieman huumoria myös mukana ja olin kuulema sellainen henkilö jolle sen voi ojentaa niin, että ymmärtää myös sen arvon ja viestin. Ilman muuta otin kiitollisena vastaan.
Onnea ansiomerkistä. Meillä on tuommoisia viirejä valtava määrä töissä. En tiedä kuka ne on sinne tuonut.
Kiitos paljon 🙂 Viirit ovat tällä hetkellä jo hieman historiallisia tapoja muistaa. Ehkä vielä palaavat joskus. Kiitollisena otin tämän vastaan, sillä olin omalla työnantajallanikin jo melkoinen jäänne kun 42 vuotta tuli asioita siellä hoidettua.