Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita – kertoo suomalainen sananlasku.
Millaisesta tunteesta on kysymys kun puhutaan kateudesta. Miten kääntää halveksittu tunne myönteiseksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi? En lupaa mitään, mutta tarkastellaan kateuden tunteen eri puolia hieman. Kateus kuuluu ihmisen tunnekirjoon, se on luonnollinen tapa reagoida johonkin kokemukseen. Sitä ei kannata suoraan lakaista maton alle tai kieltää kokonaan. Sen sijaan sen voi valjastaa osaksi omaa kehityskaarta tukemaan pyrkimyksissä. Kateus kaunistaa tai sitä voi käytää myös voimavarana.
Mikä mättää? Mikä ottaa aivoon?
Mitä tapahtui viimeksi kun olit ärsyyntynyt tai vihainen jostakin kokemastasi asiasta? Millaisia sanoja käytit, mitä ilmaisua erityisesti viljelit? Mitä niiden takana oikeasti oli?
Olen huomannut, että monesti tavallisemmankin ärsyyntymisen takaa voi havaita kateutta. Sen tunnistaminen ja sanominen vain on niin vaikeaa, koska kateus tuottaa tullessaan toista vähemmän toivottua tunnetta eli häpeää. Häpeää siitä, että en kelpaa, olen toiminut huonosti jonkun toisen rinnalla. Tai olen ilman muuta (tässäkin!) onnistunut ja suoriutunut muita paremmin, mutta tuo toinen kerää kiitoksen, palkinnon tai kunnian.
Vertailemme itseämme toisiin jatkuvasti. Perheen sisällä, opiskelu- tai työelämässä, vapaa-aikana – siis ihan alati. Toisinaan peritapamme ohjaa meitä ja tuo esiin tarpeita pyrkiä johonkin eteenpäin.
Haitallinen kateus
Kateus syntyy vertailusta. Sen kehittyminen haitalliseksi omalle itsellemme on pidemmän matkan tuotos. Kateuden tunne on salakavala, eikä sitä aina itse mitenkään tunnista. Se piilottelee itseään paikoissa jotka ovat meille erityisen tärkeitä ja lähellä omaa pyhää sisintämme. Se nostaa päätänsä silloin kun ympärillä tapahtuu jotakin sellaista, jonka kautta koemme epäreiluutta jollakin alueella. Ehkä olen jäänyt paitsi palkkiosta, joka minulle olisi kuulunut. Ehkä en kuullut niitä ylistäviä kiitoksen sanoja joita odotin, vaan ne menivät toisaalle. Ehkä en ole niin kaunis kuin tuo toinen ja juuri siksi hän saa kerättyä kaiken hyvän maailmassa.
Pitkään jatkuessaan kateuden tunne myrkyttää mielen. Se valtaa yhä enemmän tilaa ja kuiskii sieltä kaikesta siitä mitä paitsi ihminen on jätetty syyttä suotta. Kateus saa aikaan joskus niin vakavia muotoja että ihminen sortuu rikoksiin tai muihin peruttamattomiin tekoihin. Haitallinen kateus purkaantuu agressiivisuutena. Henkisenä tai fyysisenä. Halutaan tavalla tai toisella vahingoittaa toista. Toimintamenetelmä näkyy erityisesti kiusaamisessa. Painetaan toista niin alas, että itse näyttäydyttäisiin paremmalta. Kuva on valheellinen ja toiminta vie yhä syvemmälle katkeruuteen.
Suhdetta kateuteen on hyvä pysähtyä miettimään. Miten se minun elämässäni näyttäytyy tänään. Tarvitseeko minun painaa toisia alas näyttääkseni itse hyvältä? Pitkään jatkuessaan haitallinen kateus ja sen tukahdittamisyritykset rapauttavat omanarvon tunnetta ja vaikuttaa psyykkeen toimintoihin.
Kateus kaunistaa voimavarana
Tehdään pieni itsetutkiskelu.
Anna mielesi rauhoittua ja johdata itsesi ja ajatuksesi hetkeksi oman hyvinvointisi perusteisiin. Mikä siellä on tärkeää? Mikä tuottaa sinulle hyvää, sellaista hyvää joka antaa kokemuksen onnellisuudesta? Mihin olet erityisen tyytyväinen?
Mitä haluat lisätä elämässäsi? Minkä jäljen haluat jättää jälkeesi? Millaisena haluat, että sinut muistetaan? Kirjaa nämä ylös. Katsele mitä löysit.
Tee itsellesi kolme tavoitetta, joiden avulla lähdet kohti omaa unelmaasi. Kiinnitä kirjaamasi tavoitteet näkyvillesi. Silmäile niitä ja anna niiden painua muistiisi ja vähitellen ohjaamaan hyvällä tavalla elämääsi eteenpäin.
Ihmisen tunnekirjo on suuri. Niitä on paljon ja ne tulevat ja menevät. Emme voi aamulla päättää mitä tunteita otamme käyttöön, vaan ne tulevat ja menevät meistä riippumattomasti. Ainoa mitä voimme tehdä ja missä kehittyä, on se miten toimimme tai reagoimme, jonkun tunteen kohdatessamme. Itsetutkiskelun avulla voidaan havaita omia tapoja kohdata jokin tietty tunne. Toistuvuuden kautta on mahdollista oivaltaa, miksi reagoi jollakin tietyllä tavalla. Jos havaitsee tavan vähemmän rakentavaksi, niin voi opetella vaihtoehtoisen ja itselleen paremman menetelmän. Ota se käyttöösi niin lopulta kateus kaunistaa 🙂
Seitsemän askelta kaunistavaan kateuteen
- Tunnista kateus itsessäsi
- Hyväksy kateus olemassa olevana tunteena
- Pysähdy ja kyseenalaista ajatuksesi
- Valjasta kateus oman ihmistuntemuksesi välineeksi
- Löydä se mikä on sinulle merkittävää ja kiinnity siihen
- Opettele iloitsemaan toisen hyvästä, se ei ole sinulta pois
.
Kirjallisuutta aiheesta kateus
Emilia Kujala: Tunteella. Kateus
Elina Reenkola: Kateus
Pirkko-Liisa Vesterinen: Kateus työelämässä
Blogissa aikaisemmin ilmestynyttä
Mitä ajatuksia kateus herättää sinussa?
Nyt on sinun vuorosi. Mitä kateus herättää sinussa? Oletko kokenut kateutta? Miten se vaikutti sinuun? Jos olet ollut itse kateellinen, niin miten se sai sinut toimimaan? Mikä kannustaa sinua omassa elämässäsi eteenpäin? Osaatko iloita toisen hyvästä? Mitä silloin koet?
15 vastausta
Tärkeä ja aina ajankohtainen aihe!
Minusta kateus ja katkeruus linkittyvät jollakin tavalla toisiinsa. Kateus ainakin saattaa tuoda tullessaan katkeruutta, jos kateuden päätä valloilleen ja antaa sen elää eikä tee ite mitään en eteen, ettei kokisi ja tuntisi niin voimakasta kateutta.
Olen aina osannut iloita toisen onnesta, tekemisistä, saavutuksista. Ne eivät ole koskaan minulta pois. Kateuden tunteita saattaa ilmetä, mutta niitä pääsee juurikin miettimällä, miksi olen kateellinen ja miten asia, jota olen kateellinen, on minulta pois. Voisinko kuitenkin iloita mukana, osoittaa kiinnostusta jne.? Olen myös huomannut, että kun omassa elämässä on kaikki hyvin, on omia tavoitteita, päämääriä ja tarpeeksi älykästä tekemistä, ei kateus nosta päätään.
Minna
Hyvä huomio tuo katkeruus. Kateuden ympärille kiertyy monenlaista ja jos siihen ei havahdu niin se muuttuu krooniseksi. Silloin on jo vaikeampi päästä siitä irti. Tunteet ovat luonnollisia, vaikka välillä johdattavat sinne minne emme itsekään toivoisi.
Toisen hyvästä aidosti iloitseminen tuo paljon myös omaan elämään.
Tämä oli kyllä vaikeasta tunteesta todella hieno teksti yllättävillä näkökulmilla. Itse olen yrittänyt ottaa vastuuta myös tästä tunteesta, jos se on jossain tilanteessa ilmennyt, ja miettinyt miksi joku asia herättää itsessäni niin epämiellyttävän tunteen. Yleensä syy on kuitenkin itsestäni lähtöisin ja vain itse voin siihen vaikuttaa.
Kiitos tästä tekstistä, aiheena se on todella tärkeä!
Kiitos 🙂
Kateus, niinkuin monet muutkin vaikeat tunteet muuttuvat helpommin ymmärrettäväksi kun tunnistaa ne itsessään. Silloin niille voi tehdä jotakin ja ehkä löytää sitä miksi jokin asia aiheuttaa yllättävänkin voimakkaita reaktioita itsessä.
Olipa hyvä, puhutteleva teksti! Itse jo nuorena päätin, että en ole kateellinen muille. Aina löytyy joku, jolla on asiat paremmin. Toisaalta ei se välttämättä hyvä ole työntää mielestään tuntemuksia, joita jollain tasolla kaikilla on. Voimakas kysymys mielestäni, että minkä jäljen haluaa jättää jälkeensä.. niinpä, muistetaanko pahanilmanlintuna vai jonain muuna. Näitä asioita tulee pohdittua ja siten yrittää elää omannäköistä elämää kuitenkin muita kunnioittaen. Kateellisuutta vältellen.
Kiitos Tiina 🙂 Jotenkin ajattelen että kateutta harva valitsee itselleen. Se voi luikerrella elämään ja tuottaa katkeruutta vähän kaikesta. Jos sitä ei tunnista niin siitä kehästä on vaikea päästä ulos. Tunnistaminen on merkittävää, tietty myös kaikkien muiden tunteidensa kanssa.
Erittäin hyvää pohdintaa. Olen kirjoittanut joskus Minimaattoriin tunteista, joista kannattaa luopua. Kateus kuuluu niihin tunteisiin, jota on myös hyvä pyrkiä poistamaan, mutta aivan kuten sanoit, sen voi kääntää myös voimavaraksi. Kateus on vain signaali siitä, että haluaisi jotakin, mitä itsellä ei vielä ole. Kateuden kohde kannattaa ottaa esikuvaksi ja lähteä aktiivisesti pyrkimään kohti samaa. Ei negatiivisuudella, vaan juurikin niin, että ottaa mallia ja opettelee niitä taitoja, joiden avulla haaveilemansa voi saavuttaa.
Kiitos Tanja 🙂
Osut juuri asian ytimeen. Signaalista on pitkälti kyse. Viesti jostakin jota ei ole, mutta kokisi, että pitäisi olla. Joskus siihen liittyy epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja se saa sitten ehkä tekemään tai sanomaan harkitsemattomia tekoja/sanoja.
Voimavaraksi kääntäminen onnistuu silloin kun tunnistaa tunteen itsessään.
Kateudessa on aina negatiivinen kaiku, sen takia itse erottelen näitä tunteita kateudeksi ja ihailuksi. Osan kyllä iloita toisten saavutuksista vilpittömästi. Huomasin, että kateuden tunteita tulee esille silloin, kun itse olen turhautunut, väsynyt, huonolla tuulella, eli pohjassa on jokin muu tekijä, joka pohjustaa kateuden tunteen. En ole kovin monta kertaa elämässäni tuntenut kateutta, mutta tiedostan ihan hyvin, että se ei ole sidoksissa toiseen ihmiseen millään tavalla, vaan on täysin oman mielentilan tuotos. Sillä tavalla sen on helpompaa käsitellä. Enkä koskaan ole antanut sen tunteen vaikuttaa tekoihini, vaikka se ei aina ole helppoa. Se olisi todella säälittävää.
Noin se juuri on. Kyse ei ole toisesta, vaan ihan itsestä. Oman sisäisen maailman äänistä ja kaipauksista. On hyvä jos sen oman kateutensa tunnistaa. Silloin se tuskin pääsee edes niskan päälle, koska halveksittuna tunteena sen haluaa pois häiritsemästä.
En tunne kateutta muille tapahtuvasta hyvästä tai menestyksestä, ja osaan olla onnellinen toisten puolesta. Tai näin olen ainakin luullut! Rupesin nimittäin miettimään, että ovatko tuntemani ärsyyntymiset kuitenkin (toisinaan) kateutta, jota en vain tunnista? Täytyypä tutkiskella tuntemusta tuosta näkökulmasta seuraavan kerran, kun ärsyyntyy. 🙂 Kiitos herättelevästä postauksesta!
Kiitos Kati,
joskus on hyvä pysähtyä asioiden äärelle, varsinkin silloin jos ne toistuvat. Tilanteet ja tuntemukset voivat kertoa meille jotakin mitä emme ole osanneet ajatella. Kokemus muuttuu kun tunnistaa ja hoksaa miksi reagoin jollakin tietyllä tavalla.
Itse olen sellainen, että koen elämän olevan aivan liian lyhyt kateuteen. Eikä ole oikein aikaa kadehtia ketään. Tämä voi johtua myös siitä, etten ole niin kiinnostunut muista ihmisistä. Olen niin introvertti, että kun laitan perjantaina työmaan oven kiinni, niin suljen myös ihmiset pois ympäriltäni ja keskityn vain itseeni ja perheeseeni.
Kiitos 🙂 Tunnistaudun itsekin introvertiksi ja olen huomannut, että en reagoi toisten ihmisten saamisiin tai elämään niin herkästi kuin jotkut toiset. Varmaan siksi kateuden tai siihen liittyvien tunteiden aiheuttamat reaktiot reaalielämässä pääsevät yllättämään.