Nyt käsi ylös, kuka muistaa tehdä hyvää itselle joka päivä? Usein kuulen, että on helpompaa tehdä hyvää toisille ja huolehtia heistä, kuin itsestä. Omat läheiset ja työ tulee hoidettua mallikkaasti, mutta unohtaa helposti kaiken keskellä omien tarpeiden tyydyttämisen. Ruokailut voivat mennä miten sattuu, ulkoiluun ja muuhun fyysiseen hyvinvointiin ei riitä aikaa. Kodin askareet täyttävän lopun vapaa-ajan. Niin tuttua varmasti monelle muullekin kuin minulle. Toisaalta, vaikka aikaa huomaisikin olevan, niin uupumus valtaa tilaa yhä enemmän kehosta ja mielestä. Palautumista ei tapahdu kaiken tehokkaan puuhaamisen keskellä.
Minä itte
Omasta itsestä huolehtiminen, omien tarpeiden huomioon ottaminen arjessa tekee hyvää itselle. Se on tervettä itsekkyyttä. Tiedetään kyllä, että kun voin itse hyvin, minulla on voimavaroja tukea myös toisia. Tietoisuus toimii, mutta joku muu sitten ei ihan niin hyvin kuin olisi ehkä tarpeen.
On tärkeää tunnistaa, mitkä asiat tuovat elämään mielekkyyttä. Riittävä lepo, ruoka ja liikkuminen kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Perustarpeiden täyttäminen luo pohjan itsestä huolehtimiselle. Pitämällä huolta itsestä kykenee paremmin myös vastaanottamaan ja elämän yllättäviä ja ikäviäkin tilanteita. Oma hyvinvointi on kuin kivijalka joka pitää kokonaisuuden kasassa ja oman elämän hallinnankokemuksen lähtökohtana.
Ravinto
Päivittäiset ruoka- ja juomavalinnat vaikuttavat jaksamiseen ja vireyteen. Ne voivat joko lisätä virkeyttä ja parantaa jaksamista – tai päinvastoin. Terveelliset ruokatottumukset edistävät terveyttä ja toimintakykyä sekä ennalta ehkäisevät sairauksia tai helpottavat niiden kanssa eläviä. Syöminen vaikuttaa myös tunteisiin ja etenkin voimistaa miellyttäviä tunteita. Se aktivoi kehossa mielihyvään ja rauhoittumiseen liittyviä hormonaalisia ja hermostollisia toimintoja. Ruoka nostaa mieleemme myös muistoja, jotka liittyvät aiempiin syömiskokemuksiin.
Ruuan lisäksi on hyvä pitää huolta myös muista eväistä. Tarvitsemme mielelle ja psyykkeelle myös riittävästi ravintoa voidaksemme hyvin. Se voi olla mielekästä tekemistä, uuden oppimista, elämän uteliaisuutta tai ajan antamista omalle itselleen. Ne ovat hetkiä, jolloin saa ammentaa jotakin merkittävää hyvää itselle ja samalla haastaa löytämään jotakin kaipaamansa hyvää hieman lisää.
Aistit
Ruuan lisäksi voimme hoitaa itseämme vahvistamalla aistien kautta koettavaa hyvää oloa. Aistit voivat tulla avuksi, kun haluamme voida paremmin. Niiden avulla voimme pyrkiä lievittämään stressiä ja rauhoittamaan mielemme. Jokaisella on omat hyvää tekevät aistikokemukset muistissa. Tiedämme mikä saa olomme rauhoittumaan ja mikä ärsyke tarvitaan, kun tarvitsee energiabuustausta. Musiikki, taide tai luonnossa liikkuminen tuo monenlaista hyvää tullessaan. Jokaiselle erilaista, sillä aistikokemukset vaihtelevat.
Kiinnostavaa on myös se, että sama aistittava kokemus voi jonkin päivän tuoda ärsyyntymistä, vaikka se olisi tuottanut jotakin kaivattua hyvää aikaisemmin. Sama kokemus voi siis muuttua myös oman itsen sisällä hyvästä huonoksi. Löydätkö sinä sellaisia huomioita omista kokemuksistasi?
Aivojumppa
Aivojumppaa voi harjoittaa monella tavalla. Itse suosin lautapelejä, joita aikuisten lasten kanssa tulee pelattua. Yksi intohimo takavuosilta on ristisanojen tekeminen. Ne auttavat myös lukihäiriöön kuin huomaamatta. Aivot kaipaavat ratkaistavia haasteita.
Liikunta eri muodoissaan edistää myös aivoterveyttä ja hyvää oloa. Ihminen on kokonaisvaltainen myös tässä asiassa. Liikunta parantaa yleisesti mielialaa, vähentää stressiä ja lisää ajattelun selkeyttä. Monet kerrat on saanut huomata, että vaikeiden päätösten alla on liikkeellä oleminen helpottanut päätöksen tekemistä. Hikiliikunnasta ei silloin ole välttämättä kyse, vaan jo rauhallinen kävely antaa sopivaa energiaa myös aivotoiminnalle.
Liikunta kehittää myös muistia ja keskittymiskykyä sekä edistää oppimista, luovuutta ja stressinhallintataitoja.
Mielen hyvinvointi
Hyvä mielen hyvinvointi vaikuttaa elämänlaatuun ja siihen millaista motivaatiota koemme päivittäin. Mielen hyvinvointi ohjaa vahvasti elämää ja se on paljon enemmän kuin vain mielenterveydellisen sairauden puuttumista. Se on omaa sisäistä hyvää oloa, riippumatta elämän muista haasteista. Se on asian, tilanteen ja olosuhteiden hyväksymistä ja sen oivaltamista mikä on tässä tilanteessa riittävän hyvin. Mielen hyvinvointi on uusiutuva ja vaihteleva elämänkulun mukaan. Jokainen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa miettimään myös omaa sisäistä hyvinvointiaan.
Lepo
Onnellisuus ja hyvä elämä syntyvät stressin ja palautumisen tasapainosta. Riittävä lepo on avain palautumiseen. Palautumista tarvitsee niin työstä, opiskelusta, vastuista kuin arjen tilanteista.
Palautumisesta puhutaan nykyään enemmän kuin aikaisemmin, mutta sen merkitystä ei silti huomioida riittävästi arjessa. Kiireisessä elämässä armollisuus unohtuu helposti, ja kalenteri täyttyy suorituksista, jolloin ei jää tilaa edes lyhyille tauoille.
Unen aikana tapahtuu palautumista eniten. Sillä ei voi korvata kuitenkaan päivittäin lyhyitä palautumisen hetkiä. Pienet hetket arjessa ovat merkittäviä palauttajia. Joskus sitä on hyvä tehdä tietoisesti. Ottaa aikaa, muuttaa tekeminen sellaiseksi, josta ammentaa itselle hyvää. Se mikä palauttaa ja virkistää ei ole aina lepoa ja nukkumista. Mitä se sinulle on?
Aikaisemmin kirjoitettua
Seitsemän vinkkiä ihanteelliseen uniympäristöön
Muualla blogattua
Nyt on sinun vuorosi
Mitä hyvää itselle teet tänään? Mikä on sinun keinosi palautua? Millaisia taukoja sinulla on päivässäsi? Mitä silloin tapahtuu?
6 Responses
Tämäpä hyvä ja itselleni ajankohtainen muistutus. Otan toisinaan aikaa itselleni, mutta käytännössä arkisin töissä ja illat lasten kanssa vievät mennessään. Epäsäännöllinen syöminen ja liikunta kostautuvat. Yritänkin nyt saada itseni takaisin liikunnan pariin, jotta a) saisin sen hetken pari viikossa itselleni ja b) voisi paremmin liikkumisen myötä.
Tunnistan myös itse. Kaikkeen arjen pyöritykseen hupenee paljon aikaa ja vaikka sitä jäisikin, niin ei tule käytetyksi sitä parhaimmalla mahdollisella hyvällä. Ainakaan itselleni se ei ole tietokoneen kanssa plaraamista, mikä on yleensä se helposti saavutettava. Reipas lenkki ulkona ja pieni hetki kaverin kanssa toimisivat varmasti paremmin 😀
Kiitos hyvästä postauksesta! Olen hiljalleen oppinut ajattelemaan itseäni. Ja luulen,e ttä se on iän tuomaa jonkinlaista viisautta. Pyhitän itselleni aikaa, lepohetken, lukuhetken, kivan viikonlopun. Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja nautin siitä ja tiedän hyvinvointini tärkeän kulmakiven (työmatkalenkit, hah). Olen myös oppinut etuilemaan eli pistämään itseni edes joskus etusijalle, vaikka usein etusijalle menevätkin lapset, ystävät, työ ja puoliso.
Kiitos. Ikä varmastikin vaikuttaa moneen. Tunnistan itse ainakin sitä että nuorena piti suorittaa niin paljon, jotta pystyi näyttämään (itselleen???) että hyvin tässä menee ja hommat handlataan. Koti piti olla aina siinä kunnossa että vieraat voivat tulla. Iän myötä tulee armeliaammaksi omaa itseä kohtaan. Voi levätä tai tehdä jotakin omaa, vaikka pölykerros valtaa pintoja 😀
No ei ainakaan oma käteni nouse, kun kysytään, joko muistan itseäni edes joskus (puhumattakaan että joka päivä 😅). Nyt olen tosin huomannut, että on pakko. Aloitin terveydestäni. Siinä on vielä urakkaa.
Minulla harvoin onnistuu tasapainottaa omaa ravinnonsaantia ja lepoa. Se on kai monien ongelmien perusta. Mutta toivon, että ollaan täällä menossa parempaan suuntaan.
Terveys on oikein hyvä motivaattori itsensä huomioimiselle. Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä merkittävämmäksi se nousee.
Oma itse ja se oma hyvinvointi jää tosi herkästi muiden tarpeiden varjoon. Toisten hyvä menee lähes poikkeuksetta edelle.
Pidetään suuntana se oma tärkeä, joka tuottaa tullessaan kaikkea sitä mitä elämässämme arvostetaan.