Oletko pysähtynyt miettimään, mikä tekee sinusta sinut? Huomasin itse, että vastaus ei olekaan ihan yksinkertainen tai helppo. Kysymys haastoi taas tutkimaan myös omaa itseä laajemmin. Me emme ole vain yksi valinta, yksi kokemus tai yksi ominaisuus, joka jotenkin näyttäytyy elämässämme. Olemme kerrostuma monenlaisia tarinoita, sävyjä ja odottamattomia käänteitä. Elämänkokemusten kautta hioudutaan omanlaisiksemme. Olemme sekä sitä, mitä olemme valinneet olla, että sitä, mitä elämä on meille antanut kannettavaksi. Melko rikasta 🙂
Silti yksi asia on yhteinen: meistä jokainen on ainutlaatuinen.
Meissä on pieniä asioita, joita kukaan muu ei kanna samalla tavalla
Ainutlaatuisuus ei aina näy suurina saavutuksina tai dramaattisina tarinoina. Se piilee tavassa, jolla naurat. Siinä, miten asetat kupin pöydälle juuri tietyllä liikkeellä. Siinä, miten osaat kuunnella toista, vaikka et edes itse huomaisi sitä erityiseksi taidoksi. Se on sitä, miten otat uuden tilanteen vastaan tai kohtaat elämäsi ihmisiä. Kaikki nämä pienet, arkiset asiat tai vivahteet muodostavat sinusta muotokuvan, jonka kopioiminen on mahdotonta.
Meillä jokaisella on kyky jättää jälki – ei siksi, että olisimme täydellisiä, vaan siksi että olemme omannäköisiämme. Millainen jälki tekee sinusta sinut? Mietitään hetki sitä erityisyyttä, joka sinussa ja minussa asuu.
Erityisyys ei tarkoita erinomaisuutta
Joskus sana erityinen herättää meissä tarpeen vertailla. No, ihminen vertaillee helposti kaikkea mitä itsessä ja ympärillä on. Siitä on saanut useammankin kerran pyristellä irti ja katsoa omaa itseä ja ympäröivää elämää toisesta näkökulmasta.
Ajattelemme, että vain jotkin ominaisuudet oikeuttavat erityisyyteen: poikkeuksellinen lahjakkuus, menestys elämässä tai rohkeat teot. Todellisuudessa erityisyys syntyy paljon hiljaisemmista asioista. Jostakin sellaisesta, jolle on ehkä vaikea löytää sanoja tai edes hoksata, että itsessä on sellaista. Se on usein tavallisia arjen asioita, jotka tukevat niin omaa kuin läheistenkin elämää ja hvinvointia – kuin huomaamatta.
- Erityisyyttä on se, että palaudut vaikeuksista – ehkä hitaasti, mutta palaudut.
- Erityisyyttä on se, että välität muista silloinkin, kun omatkin voimat ovat koetuksella.
- Erityisyyttä on se, että olet oppinut kysymään apua, tai edes miettimään sitä.
- Erityisyyttä on se, että uskallat olla keskeneräinen, mutta jatkat silti eteenpäin.
Sinun tavallisesi voi olla jonkun toisen silmissä upeaa ja erityistä.
Juuret, kokemukset ja arjen pienet valinnat kulkevat mukanasi
Meistä tulee juuri sellaisia kuin olemme monista syistä: lapsuuden maisemista, ihmisistä jotka ovat kulkeneet rinnallamme, hetkistä jolloin olemme olleet vahvoilla ja niistä jolloin olemme pudonneet ja nousseet uudelleen. Kaikki nämä kerrokset luovat sinulle muodon, jota kenelläkään muulla ei ole. Vuosien kuluessa meitä meiksi muovaavaa kokemusta kertyy aina vain enemmän ja samalla jalostaa sitä mitä olemme.
Ehkä juuri siksi olisi hyvä välillä pysähtyä ja kysyä itseltään:
- Mitkä piirteet tai tavat tekevät minusta minän?
- Mitä maailmaa minä kannan mukanani?
- Missä olen kasvanut hiljalleen sellaiseksi, etten edes huomannut muutosta?
Vastaus voi yllättää ja tuoda lempeyttä itseä kohtaan.
Olet jo nyt riittävän hyvä versio itsestäsi
Usein yritämme muovata itseämme johonkin toiseen muottiin. Ajattelemme, että olemme vasta matkalla, emmekä aivan vielä sellaisia kuin pitäisi. Mutta ehkä ”pitäisi” ei olekaan oikea mittari. Tänä päivänä kehittyminen joksikin tuntuu olevan päivän sana. Pitäisi olla aina vähän enemmän jotakin ollakseen jotakin mitä mielessään tavoittelee. Vaatimuksia tuntuu riittävän ympärillä ja ajoittain huomaa, että mitenkään ei voi kaikkia kriteereitä täyttää. Epätoivo ja ahdistus vaanii helposti mielen sopukoissa.
Mutta mitä jos riitän ihan tällaisena kuin olen?
Olet tässä hetkessä, omana kokonaisuutenasi, juuri niin ainutlaatuinen kuin pitääkin.
Ja samalla saat kasvaa, muuttua, oppia ja löytää uusia puolia itsestäsi. Voit löytää uutta sisältöä elämään tai innostua uudesta harrastuksesta. Jokainen päivä on pullollaan asioita joihin voi tutustua, miettiä mitä ne kertovat tai miten ne elämään vaikuttavat. Ja taas on jotakin joka koskettaa sitä syvintä minääsi ja vahvistaa sitä mikä tekee sinusta juuri sinut 🙂
Ihmisenä oleminen on jatkuvaa liikettä – mutta liike ei poista sitä tosiasiaa, että olet arvokas jo nyt.
Jos joku kysyisi mikä tekee sinusta sinut?
Ehkä voisi vastata: Minut tekee minuksi kaikki ne pienet ja suuret kerrokset, joita elämä on minuun jättänyt. Olen ainutlaatuinen juuri siksi, että olen minä – ei täydellinen, mutta kokonainen.
Ja juuri siinä piilee erityisyys, jota maailma tarvitsee lisää.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Tee pieni harjoitus ja kirjoita itsellesi kolmen lauseen viesti:
- Tässä olen
- Tätä kannan mukanani
- Tässä olen hyvä
Jos pysähtyisit kuuntelemaan itseäsi hetken pidempään kuin yleensä, mitä huomaisit olevasi vailla juuri nyt? Mistä ominaisuudestasi olet salaa tai avoimesti ylpeä? Mikä vahvuus sinussa näkyy muille helpommin kuin sinulle itsellesi?
5 Responses
Kiitos, hyvä kirjoitus!
Usein ruoskimme itseämme, piiskaamme itseämme suorittamaan enemmän ja enemmän. Mikään ei riitä.
On hyvä pysähtyä välillä miettimään omaa itseään, ja puhua itselleen positiivisesti. Sanoa, että minä olen hyvä näin, minä riitän itselleni näin. Kaikki on hyvin. 😊
Niinpä ja usein se pahin ruoskija on ihan omien korvien välissä. Sisäisellä vaatijalla on hyvä ote meistä ja voi ladella mitä tahansa. Itsemyötätunto ja itselle lempeästi puhumalla saa varmasti jotakin kaipaamaansa elämään. Ollaan armollisia itsellemme, olemme riittäviä juuri näin kuin olemme.
Olipa jälleen herättelevä kirjoitus ja niin hyviä kysymyksiäkin. Huomasin olevani ihan samaa mieltä kanssasi, vaikka toisinaan ei tulekaan toimittua niin. Tämä jatkuva itsensä kehittäminen ja tulevaisuuteen kurkkiminen on niin nykyaikaa, että ei huomaakaan olevansa ihan ok ja hyvä tällaisenäkin. Juuri nyt. Tämä pitäisi saada sisäistettyä.
Kiitos Tiina 🙂 Virta vie niin helposti mukanaan ja joku päällepäsmäri kuiskuttelee olkapäällä ja yrittää ruosikia vaan lisää. Kaikella on kuitenkin aikansa. Tärkeää tietty on että on siihen omaan tilanteeseensa tyytyväinen. Ja jos kaipaa jotakin muutosta tai suuntaa niin keskittyy vaikka ihan pienesti muuttamaan sitä totuttua ajatusmaailmaa tai muuta todellisuutta.
Hyvä kirjoitus jälleen, kiitos! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpompi minun on hyväksyä erilaisuus ja itseni juuri itsenäni. Tällainen minä nyt vain olen. Löydän itsestäni myös paljon hyvää, mitä ei ehkä nuorena niinkään hoksannut…
Harjoitus menisi näin:
Olen juuri nyt tässä hetkessä, ihan omana itsenäni, uteliaana ja innostuneena kuulemaan ja oppimaan uutta.
Kannan mukanani iloa, positiivisuutta sekä elämänkokemuksia, jotka ovat muovanneet minua ja antaneet minulle eväitä jatkaa eteenpäin.
Olen hyvä oivaltamaan ja (nopea) luomaan ratkaisuja, jotka vievät minua, muita ja työtäni eteenpäin. Olen rohkea aloittaja ja monessa mielelläni mukana.