Oletko huomannut kuinka muisti ja muistikuvat elävät tai näyttäytyvät eri tavoin vaikka olisi yhdessä koettu jonkin asia tai tapahtuma? Aikuisten lasten kanssa keskusteluihin tulee usein muistoja menneisyydestä. Olemme useaan otteeseen ihmetelty sitä, kuinka eri lailla on jokin tapahtuma koettu, ja mitä siitä on mieleen jäänyt vuosien päähän. Aina ei edes tunnista kokemuksia samaksi tapahtumaksi ollenkaan. Lähdin miettimään ja tutkimaan miten mieli valikoi kokemuksesta sitä, joka varastoituu muistiin.
Omat elämänkokemukset rakentavat sitä persoonaa, joka olemme. Miten tämä todellisuus näyttäytyy silloin, jos tai kun muistijälki vaikuttaa olevan epäluotettava. Onko se sitä todellisuudessa? Vai onko tässä(kin) kohtaa monia todellisuuksia olemassa.
Aina henkilökohtainen kokemus
Jokainen kokee tilanteet oman taustansa, tunteidensa ja arvojensa kautta. Lapsilla huomion keskipiste voi vaihdella. Keskitytään johonkin sellaiseen, joka kyetään ymmärtämään, esimerkiksi jokin hauska tai huomiota herättävä yksityiskohta – sanat, joita käytetään tai miltä kasvojen ilmeet vaikuttavat. Vihainenkin voi saada koomiset muodot, kun huomio kiinnittyy niihin. Toinen huomioi enemmän tunteen, joka taltioituu päällimmäiseksi.
Muisti ei ole sellainen tallennuslaite, joka säilöö kaiken faktisesti sellaisena kuin mitä on tapahtunut. Se on enemmänkin prosessi, jossa aivot yhdistävät tietoa aiempiin kokemuksiin ja luovat kokonaisuuksia. Tämä johtaa siihen, että muistot voivat muuttua ajan myötä.
Joskus mainitaan, että muistot kultaantuvat. Silloin sieltä voi suodatuttua pois asiat ja kokemukset, jotka ovat ikäviä tai kiusallisia. Muistetaan se mikä on ollut hyvää ja rakentavaa. Se on järkevääkin, sillä käy raskaaksi kantaa kaikkea ikäväksi koettua mukanaan pitkiä aikoja. Niistä onkin hyvä luopua siltä osin kuin se on mahdollista.
Tunteiden vaikutus
Tunteet värittävät ja vahvistavat muistia. Jos tapahtuma herättää voimakkaita tunteita, muistikuva voi olla tarkempi – mutta samalla se voi painottua tunteisiin liittyviin yksityiskohtiin. Tämä voi olla eri ihmisillä erilaista.
Jokaisella on tunteita. Niitä tulee ja menee. Niiden vaikutuksesta toimitaan ja ne suuntaavat kiinnostuksen kohteitamme. Tunnejälki on yksi vahvimmista mieleen jäävistä kokemuksista. Se voi olla vuosikausia vaimeana jossakin taustalla, kunnes jokin tapahtuma herättää sen. Tällainen voi olla vaikka surematon suru. Surun saa vaijennettua ja säilytettyä toimintakykynsä, mutta se ei katoa. Pompsahtaa vaan esiin sopivassa kohdassa. Tunteiden koko kirjo voi näyttäytyä kerralla muistin kätköistä ja olla yhtä tuore kuin alunperin sen koettaessa.
Surulle ei tule aikaa, ennen kuin sen taustalla olevat tunteet saa käsiteltyä. Taustalla voi olla vaikka hylkäämisen kokemuksia, pettymyksiä, asioita joita on joutunut varomaan tai peittelemään. Ihminen on tunteidensa kanssa kokoajan vuorovaikutuksessa. Halusimme tai emme.
Tunteet, jotka tapahtumiin liittyvät luovat muistikuviin sen todellisuuden, jonka kautta sen muistamme vuosienkin päästä.
Muistojen jakaminen ja yhteinen ymmärrys
Keskustelu muistojen eroista voi olla hyvä keino syventää yhteistä ymmärrystä tapahtumasta tai kokemuksesta. Muistojen jakaminen voi tuoda esiin uusia näkökulmia ja miten se voi auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Voi huomata, että ei ole tullut ajatelleeksikaan sitä, miten jokin asia on toiseen vaikuttanut tai miltä se on tuntunut. Lapsen kokemus ja aikuisen kokemus voivat olla hyvin erilaisia samasta asiasta. Silti jokaisen muistot ovat yhtä tosia ja todellisia.
Muisti on osa identiteettiämme ja muistot auttavat meitä rakentamaan tarinoita itsestämme. Se miksi muistamme tietyt asiat ja unohdamme toiset, liittyy omaan minäkuvaamme ja siihen, millaisiksi ihmisiksi tunnemme itsemme. Muisti ja muistikuvat elävät ikäkausien ja elämäntilanteiden mukaan. Ne ovat koulimassa meitä, vaikuttavat valintoihimme ja muokkaavat maailmankuvaamme.
Muistin rakentuu osista
Kun muistia ja sen rakennetta tutkitaan, havaitaan että se rakentuu kolmesta osasta. Jokaisella muistilla on tarkoituksensa elämässä. Käytämme näitä osia tai osastoja arjessa niin työssä, opiskelussa kuin vapaa-aikana. Muistin kautta yhdistellään erilaisia asioita ja innovoidaan niiden avulla ratkaisuja asioihin. Isoihin tai pieniin, arjen asioihin.
Aistimuisti voidaan määritellä sellaiseksi, joka syntyy kokemusten ja tuntemusten kautta. Oikeastaan sitä mitä olen alkuosassa pohtinut. Jokin eteen tullut asia aktivoi aistimuistin.
Aistimuisti on hyvin lyhytkestoista, ellei se päädy pidempiaikaisen muistin työstöaiheeksi ja sitä kautta säilymään läpi elämän.
Työmuisti on toinen muistin osa ja sitäkin pidetään lyhytaikaisena. Sitä voidaan kuvata työpöytänä jossa työstetään, tarkastellaan ja muokataan esillä olevaa asiaa. Silloin kun ajatellaan ja ratkaistaan ongelmia käytetään työmuistia. Oppimisessa sillä on merkittävä rooli. Erilaiset tiedon osaset yhdistyvät pitkäkestoisen muistin kautta. Oppiminen ja päättelykyky on muistin ansiota
Pitkäkestoinen muisti on kuin iso säiliö tai nykykielellä vaikka rajaton kovalevy. Sinne voidaan tallentaa rajattomasti tietoa ja kokemuksia koko elämämme ajan. Kaikkea emme koskaan tavoita, vaan asioita myös unohtuu. Muistamme sen mikä on meille merkinnyt jotakin erityistä tai sen minkä oppiminen on työssä tai elämässä erityisen tärkeää. Pitkäaikaisen muistin toiminta voidaan ajatella mieleen painamisen, mielessä säilyttämisen ja mieleen palauttamisen kolmijaolla. Näiden kolmen kautta voidaan tallentaa muistiin isoja kokonaisuuksia.
Muisti toimii näiden kolmen tason kautta päivittäin. Työpöydälle tulee eri muisteista työstettävää, jotka käsitellään ja edelleen säilötään myöhempää käyttöä varten.
Muisti ja muistikuvat elävät elämän mukana
Tämä oli karkea kolmijako. Muistia voidaan jakaa edelleen pienempiin osiin ja tehdä tutkimustyötä, vaikka muistin toiminta taitaa lopulta jäädä myös mysteeriksi. Aina ei itsekään ihan ymmärrä mitä muistaa ja miksi muistaa. Pääasia kuitenkin, että muistaa. Silloin jos/kun muisti on uhattuna tai se reistailee, tulee helposti turvaton olo. Muistista kannattaa pitää huolta ja antaa sille ärsykkeitä riittävästi
Aikaisemmin kirjoitettua
5 toimivaa keinoa vähentää stressiä
Nyt on sinun vuorosi
Mitä muistelet mielelläsi? Mikä on tehnyt sinusta juuri sinut? Mitkä ovat olleet merkittäviä kohtaamisia elämässä? Onko joku tai jokin vaikuttanut sinuun erityisen hyvällä tavalla?
8 Responses
Olen miettinyt samaa miten erilailla muistetaan tapahtumia. Olen kyllä aika hyvä unohtelemaankin tapahtunutta, mutta jostain mielen syövereistä niitä muistikuvia alkaa tulla, kun joku toinen niistä puhuu. Paljon on uinuvia muistoja päässä!
Muistelen välillä mm. kouluaikoja. Tuntuu kuin olisi vähän kuin eri ihminen ollut silloin ihan nuorena.. Ei hyvällä tai huonolla tavalla, mutta eri ihminen. Hassua.
Muisti on kyllä kiinnostava. Miten valikoituu se minkä saamme palautettua mieliin jostain menneisyyden syövereistä. Välillä pulpahtaa mukavia muistoja, mutta myös niitä joita ei haluaisikaan enää muistella. Olen huomannut että kun ikää tulee niin se tuo lisää muisteluhetkiä tullessaan 🙂
Kiitos hyvästä postauksesta!
Heti alkuun: Tunteet värittävät ja vahvistavat muistia – bingo!
Itse muistelen mieluusti hassunhauskoja ja onnellisia hetkiä mutta myös kaikenlaisia kommelluksia. Lasten lapsuusjutut ja omat nuoruuden touhut kulkevat yhä mukana säännöllisesti.
Mukavien muistojen muisteleminen pitää hyvää mieltä yllä 🙂 Onkin hyvä aloittaa päivä sellaisella ja saada buustia arkeen heti aamusta.
Useasti tulee vastaan, kun lasten kanssa juttelee joistain heidän lapsuuttaan koskevissa asioissa, että muistamme asiat eri tavoin. Joskus hyvinkin kummallisia muistoja lapsilla. Muisti on jännä.
Se onkin käsittämätöntä. Jälkikasvun kanssa ei voi kun ihmetellä että ollaanko tosiaan oltu samassa tilanteessa kaikki yhdessä. Jokaisella eri stoori kerrottavanaan ;D
Olen samaa mieltä, että yhtä ja samaa totta eikä muistoja ole olemassa. Jokainen näkee ja kokee eri tavalla ja vieläpä aika vääristää muistoja jonkin verran. Olen sen huomannut monessa asiassa, erityisesti lasten ja vanhempien muistikuvat ovat usein erilaisia.
Sama kokemus, eri muistikuvat. Välillä on lasten kanssa naurettukin sitä kuinka erilaiset asiat ovat jääneet merkittävinä muistiin.