Marraskuun valoja ja varjoja oli välillä vaikeata erottaa. Tuntui että maisemassa ei juuri valoa tai siihen viittaavaa edes ollut 😀 Katsotaan silti vähän taakepäin ja muistellaan mitä siitä pitkästä pimeydestä kuitenkin nousee esiin. Hyvä on välillä hieman reflektoida ja muistella menneitä oman itsensä iloksi ja rakennukseksi.
Marraskuun ruokakokeiluja sain pitkästä aikaa taltioitua myös toiseen blogiini Minulla on unelma Se blogi on ollut melko hiljainen pitkään tai sitten olen tehnyt vaan tuttuja ruokia marraskuun koomassa. Nyt sinne löysi kuitenkin kaksi kokeilua Butteri tofu sekä tarina kolmen kilon kanansiipipaketista. Syötiin niitä lopulta neljällä aterialla 😀
Poimitaan marraskuun valoja alkuun
Valoisista ja iloa tuottavista asioista on mukava aloittaa. Pimeyden keskelläkin tapahtuu mukavia juttuja.
Työtiimin retki tai opintomatka tehtiin Porvooseen. Porvoo on mukava kaupunki ja helposti saavutettavissa. Siellä on käyty monet kerrat. Mutta. Nyt sain kokea reissussa jotakin mitä en ole koskaan kokenut. Tähän poimin Porvoon tuomiokirkon. En ole koskaan aikaisemmin ollut ylälehtereillä. Enkä varsinkaan siinä osassa missä on pienimuitoinen museo tai ainakin vanhojen esineiden kokoelma kirkon vuosisataisesta historiasta. Saatiin tutustua niihin upean urkumusiikin säestämänä.
Silmä kiinnittyi, tosin hoksauksen kautta, kattomaalauksiin. Näitä maalauksia ei näy alhaalta ja siksi kin kiinnosti tutkia niitä tarkemmin. Maalaukset ovat vanhoja. Löysin jousiampujan ja linnun jota ampuja tähtäsi. En tiedä mitä piirroksen laatija on ajatellut, mutta omassa mielessä voi aina rakentaa ajatuskulkuja. Jousiampuja voi edustaa metsästäjää tai ihmisen vastuuta luomakunnassa, kun taas lintu symboloi usein vapautta, luontoa ja rauhaa. Yhdessä ne luovat tasapainon ja kertovat tarinan ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta.
Erilaiset tontut ja muut jouluiset hahmot kömpivät hiljalleen kokoistaan tuomaan väriä marraskuun harmauteen. Ne tuovat niitä valoja varjoihin 🙂 Iso nalle on pukenut päälleen nuoremman tyttäreni tonttupaidan. Paita on jo aikaa sitten jäänyt lapsen kasvaessa käyttämättömäksi. Erilaiset nallet ja pehmolelut ovat saaneet nauttia pukeutumisesta.
Talon vieressä tököttävä tonttu kimaltavassa hatussaan muistaakseni tammikuussa. Näin kotikaupassa yhden tontun jonka ehdottomasti halusin. Huono juttu vain että se oli asetettu kaupan hyllykköjen päälle tavaoittamattomiin. Mutta silloin kun oikein kovasti haluaa, niin keinojahan keksitään. Löysin lasten leluosastolta lumilapion jolla oli mittaa melkein metri. Sillä sitten koukkimaan hyllyn päällä olevaa tonttua alas. Ja sain sen 😎
Ja vielä jatketaan vähän marraskuun varjojen kanssa
Viime kuun katsauksessa kerroin kohdalleni osuneesta rattiraivosta. Se oli niin massiivinen kokemus että melkein jätin ajamiset sikseen. No, onneksi pääsin siitä yli, mutta tarinahan jatkuu.
Muutama päivä rattiraivon jälkeen huomattiin, että kotipihassa auton ikkuna on rikottu ja auto myllätty.
Ensimmäinen ajatus oli kieltämättä se, että onko kyseinen kuumakalle nyt sitten selvittänyt osoitteeni ja käynyt vähän opettamassa. Siitä ei onneksi ollut kuitenkaan kyse. Jos nyt onnesta voi tässä kohtaa voi edes puhua.
Asuinseudulla oli laajamittainen tihutöiden aalto. Kymmeniä autoja oli rikottu samalla tavalla. Takaikkuna rikki ja hanskalokeron pöyhiminen. Mitään ei kuitenkaan ole autoista viety. Aivan käsittämätöntä touhua. Omasta pihasta viereinen auto oli saanut saman kohtalon. Kadun varressa siellä täällä samaa näkyä. Sosiaalinen media kertoi eri kaupunginosissa samaa käyttäytymistä samaan aikaan.
Vakuutukseen toki tihutyö meni, mutta olisin sillekin 200 eurolle keksinyt paljon mukavampaakin käyttöä.
Aikaisemmin kirjoitettua
Heinä- ja elokuun valoja ja varjoja
Nyt on sinun vuorosi
Miltä marraskuusi näytti? Mistä nautit ja iloitsit? Näkyikö tähtitaivasta ja revontulia? Vai saitko nauttia auringon paisteesta ja lämmöstä?
4 Responses
No jopas marraskuu sulla… Onneksi valoisampaakin puolta löytyi.
Vanhat kirkot ovat kiehtovia kokonaisuuksia. Niitä on aina mielenkiintoista tutkia, ja tässä kun pääsit näin erikoiseen paikkaan.
Oman marraskuun paras puoli on se, että se oli lyhyt. Mitään ei tapahtunut, ei suuntaan eikä toiseen – perusarki töissä ja kotona. Ainoana valoisampana hetkenä oli tuo hämäävä lenkki, jossa marraskuu näytti kesältä kuvissa 😁
No olihan se, onneksi jo takana. Tosin sama harmaus ja märkyys näyttää jatkuvan edelleen. En oikeasti viihdy siinä ollenkaan 😀
Joku päivä näytti aivan keväiseltä. Oli hieman lunta pinnoilla ja aurinko pääsi esiin pilvimuurien takaa. Hetken mielessään eli maaliskuuta 🙂
Ihania jouluisia tonttuja ja nalleja teillä. Hymyilytti tuo sinun lumilapion kanssa heiluminen. Marraskuusta tulee mieleen kura ja sade, koska juniori oli hoidossa ja joka päivä hain ruskean ja hiekkaisen lapsen. Lumi ja pieni pakkanen olisi kelvannut.
Onpa inhottavaa tuollainen toisen omaisuuteen kajoaminen. Me kaikkihan varmasti säilytämme arvotavaroitamme auton hansikaslokerossa, joten tietenkin kannattaa ikkunat rikkoa ja tonkia se aarrearkku.. Voi voi.
Kiitos 🙂 Jos jotain haluu niin sen eteen pitää tehdä töitä ja vaikka hauskuuttaa kauppakanssakävijöitä.
Omaisuuteen tai läheisiin kohdistuva ilkivalta nostaa kyllä karvat pystyyn ja mustaa ajatukset. Mistään niistä autoista joita rikottiin ei oltu viety mitään. Kaava kaikissa sama. Mikä lie taustalla ollut ajatus. Samaa tavattiin, samoihin aikoihin myös Helsingin ulkopuolella. Mietinkin olisiko joku typerä somehaaste kaiken takana. No, nyt on onneksi auto taas kunnossa kaikin puolin. Turhaa työtä, mutta korjattu on.