Bongasin hauskan blogihaasteen ”Missä olit silloin -blogihaaste” Via Per Asper Ad Astra -blogista. Mietin että olisipa hauska liittyä haasteeseen. Jouduin kuitenkin toteamaan, että enhän minä missään ole muulloin kuin kesällä.
Lähdin nyt kuitenkin katselemaan kuvia, tai siis niitä mitä on koneilla jäljellä ja löysin itsellenikin yllättäen jotakin helmikuuhun osuvaa kerrattavaa 😀
2019
Elettiin aikaa ennen koronaa. Silloin eteen tuli mainio mahdollisuus lähteä opintomatkalle Edinburghiin. Koolla oli Helsingin kaupungin väkeä sekä oman työnantajani edustajia. Lähinnä sellaisia, jotka myöhemmin olivat rakentamassa mm. Stadin Safkaa. Olimme tutustumassa ruokapankki-malleihin ja erilaisiin muihin palveluihin, jotka olivat tukemassa haastavassa tilanteessa eläviä ihmisiä.
Eevert kulkee tietysti mukana ja on tässäkin kollaasissa edustamassa koko parikymmenpäistä porukkaa. Kaiken asian ohessa pääsimme tutustumaan myös moniin hallinnollisiin kohteisiin. Skotlannin parlamentissa Eevert jo aloitteli puheen pitämistä ja polleana koitti istua kuninkaallisessa istuimessa.
Päivän antia Eevert kävi kavereidensa kanssa läpi paikallisessa Pubissa. Ja aiheutti tietenkin myös siellä hämmennystä, kun paikalliset halusivat ehdottomasti tutstua tähän minikokoiseen ystävääni 😀
Yksi koskettavimmista kokemuksista oli se, kun meidät ohjattiin tutustumaan uuteen innovaatioon nummien huipulle. Kävelimme melkoisen monta kilometriä ylös nummille. Osa meinasi väsähtää jo matkan varrella. Minä mukaan lukien. Olimme uusia asioita tutkimassa, joten motivaatio riitti ylös saakka.
Siellä saimme tutustua alueeseen, jossa oli kasvulaatikoita ja ihmiset saivat niitä varata ja kasvattaa omaa satoa. Tutustuimme juureksiin, yrtteihin ja erilaisiin kaaleihin. Kokemus oli sykähdyttävä 😀
Aika monta taksia palasi alas laaksoon.
2022
Helmikuussa 2022 oltiin muutama päivä viettämässä talvilomaa Sysmässä Lomarenkaan Marttalanmäki-nimisessä mökissä. Lomarengas on ollut turvallinen vuokraaja mökkiasioissa. Tuolla on käyty sen yhden kerran.
Silloin oli kylmä. Vähän niin kuin tänäkin vuonna. Sai pukea hyvin päälleen. Eräänä aurinkoisena päivänä lähdettiin tutkimaan läheisiä jokipaikkoja. Aivan uskomattoman kauniita. Valkoista lunta ja aurinko kimmelsi lumen pinnalla. Puut olivat kauneimmillaan talvisäässä.
Päätin sitten käydä katsomassa Vähäjoen virtaa hieman lähempää. Jos vaikka saisin hyviä kuvia ihan sieltä rannasta.
Ja sitten kuului humps! Olin yhtäkkiä vyötäisiä myöten hangessa. Pehmeä lumi otti huomaansa. En päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Jalkakin jäi jonkin oksan haaraan nalkkiin. Tarvittiin rinssi-mies pelastajaksi ja kuopasta pois vetäjäksi. Naurua riitti ja sehän tietty vei ne vähätkin voimat, joilla olisi itseään voinut auttaa.
Yöt olivat kirkkaita ja tähtitaivasta sai ihailla koko reissun ajan.
2024
Lähiretkeilyä harrastetaan välillä. Kotona kahvit tai kaakaot mukaan ja sitten johonkin rantaan niitä nauttimaan. Olin leiponut ensimmäisiä hapanjuureen tehtyjä pulliani. Taikina oli levännyt yön ja pullat paistoon aamulla. Ihastelin komeita pullia. Sitten oli ihan pakko päästä kevätretkelle ja kuvaamaan upeaa laskiaispullaa maisemaan.
Pakkasta oli aivan runsaasti tarjolla. Mutta mentävä oli. Pullaa ei voinut kotona tehdä valmiiksi, vaan sen rakentaminen jäi Kalkkirannalle, minne oltiin suuntaamassa.
Sormet jäätyivät, kerma jäätyi, takapuoli jäätyi, kahvi melkein jäätyi. Kuvat saatiin otettua ja kuppi kahvia nopeasti juotua. Sitten suoraan takaisin autoon ja kaikki lämmitykset päälle. Ja toinen kuppi juotiinkin sitten siellä autossa 😀
Mitä sitä ei somepäivityksensä eteen tekisi.
2025
Varmaan edellisestä viisastuneena helmikuinen kotimaanretki suuntautui Tampereelle ja ihan hotelliin. Pieni hengähdystauko arkeen. Käytiin teatterissa katsomassa Agatha Christien Neiti Marple ja tuijottava katse. Seuraavana päivänä Vapriikkiin tutustumaan näyttelyihin. Ja niitähän riitti. Omia sykähdyttäviä oli viimeiseksi jäänyt Suomirock sekä silloinen päänäyttely Austraalian alkuperäiskansojen taiteesta ja kertomuksista.
Kulttuuriretkiä saisi tehdä useammin. Jotenkin se on aina sitä mistä ensimmäisenä tulee karsittua, jos on säätötarpeita.
Aikaisemmin kirjoitettua
Tässä oli helmikuun Missä olit silloin -blogihaaste. Linkkasin pari mainitsemaani kohtaa tähän alle ja yhden muun kuukausikokemukseni helmikuusta.
Songlines, Austraalian seitsemän sisarta
Nyt on sinun vuorosi
Mitä sinulle on jäänyt mieleen ja muistoihin vuosien varrelta helmikuisena tapahtumana?
6 Responses
Tosi kiva, että olet mukana haasteessa!
Näin siinä usein käy: kun alkaa penkoa kuva-arkistoa, huomaa olleensa vaikka missä – vaikka ensin tuntui, ettei tullut poistuttua kotoa juuri lainkaan 🙂 Muisti on yllättävän valikoiva, mutta kuvat palauttavat hyvin mieleen ne pienetkin lähdöt ja hetket.
Hauska haaste. Voi olla, että ihan joka kuukaudelle ei löydy tarinaa. Katsotaan. Itsellä oli ainakin kovin hauskaa muistella tapahtumia.
Googlen kuvat tarjoavat muistoja ja piti vilkaista mitä siellä näkyy. Ei kylläkään matkoja, mutta ravintolareissu, jossa puhuimme kavereiden kesken jonkun covidin leviämisestä Kiinassa ja mietittiin mitä se tarkoittaa, jos se tulee tänne. Iloisempana hetkenä 2020 lähetin tuoma ystävänpäiväkukkakimppu, jonka ystäväni oli tilannut.
Ja Vapriikki on museona ja rakennuksena ihana, toivottavasti pian pääsen taas itse Tampereelle sinne käymään.
Se oli erikoista aikaa, se covid. Aika paljon on itsellä hämärän peitossa. En sairastunut ensimmäisissä aalloissa, mutta duunit lisääntyivät melkolailla. Ei ole siltä ajalta paljon kuvia :O
Ihania ystäviä sinulla, kun lähettävät ikimuistoisia tervehdyksiä.
Korona-aika tuntuu niin kaukaiselta, vaikka se tapahtui ihan vasta. Jotenkin 2019 on vielä hyvin mielessä mitä silloin tapahtui, mutta korona-aika pyyhkiytynyt aika hyvin pois.
Korona kyllä pyyhki muistia tehokkasti riippumatta siitä sairastuiko itse. Outo ja erilainen tilanne elämässä. Kulkutautien massakokemukset ovat olleet menneiden sukupolvien elämässä. Meille se oli uutta ja pelottavaa, kunnes sen kulkutautikierron mukaisesti tauti on saanut meille tutumpien kiertolaisten voiman ja merkityksen.