Taas on aika hetkeksi pysähtyä ja katsoa elämää taaksepäin. Heinäkuun opit ja flopit ovat osa vuoden kestävää itsereflektoinnin ja ehkä hauskojenkin tapahtumien muistelemista kuvien kautta. Aikaisempiin kirjoituksiin pääset artikkelin alta kuukausilistauksesta.
On ollut kiinnostavaa tehdä havaintoja ja ehkä joskus myös oppia niiden kautta jotakin uutta elämästä. Tai ainakin sitä, että tulee huomioitua joitakin keskeisiä tapahtumia matkan varrelta. Kesä ja erityisesti heinäkuu on itselle parasta aikaa. Olen syntynyt heinäkuussa ja uskon että se vaikuttaa siihen että viihdyn tässä hetkessä erityisen hyvin.
Aloitellaan opeista
Heinäkuu on lomakuukausi ja tässä kohtaa sitä oppia olisi varmasti melkoisen kuvakavalkadin verran. Pari merkittävää hetkeä poimin tähän.
Ollaan viihdytty paljon Alpeilla kävelemässä. Vuoria on kävelty ylös ja alas. Mikä tunne onkaan kun olet laaksosta noussut vuoren polkuja sen huipulle ihastelemaan maisemia tai vaikka yöpymään alppimajassa. Ihania muistoja. Vähitellen on varsinaiset huiputukset jääneet taakse kun ikää ja kaikenlaista vaivaa on elämään tullut. Se ei poista sitä hyvää mitä vielä voi saavuttaa vuorikävelyllä. Tirolin alueella löytyy jokaiseen kuntoon ja tarpeeseen käveltävää.
Mitä opin: Rakkaista harrastuksista ei tarvitse luopua, vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Aina läytyy vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja nauttia elämästä.
Toisena poimintana vesi-kuva. Olen tosi huono juomaan. Unohdan veden merkityksen kun janon tunne ei tule. Ja sitten kun tulee, niin se on usein jo ihan viimeisessä kehon hädässä. Jossakin kohtaa minulla oli käytössä Ulla. Se muistutti juomisesta tasaisin väliajoin. Välillä tottelinkin 😀
Mitä taas opin: Jaksan paremmin kun oikeasti muistan juoda vettä. Sitä taas en ole oppinut miten saan sen rutinoitua päivään. Ulla sitä ei ainakaan saanut tehtyä vaikka hauska vekotin olikin.
Ja se floppi
Reissussa on opittu että aurinkosuojaa käytetään vaikka olisi pilvisempikin keli. Lämpötila ei varoita auringon poltteesta ylemmillä rinteillä. Joskus on käynyt niin, että on olkapäät ja käsivarret rakoilla vaikka aurinkoa ei oltu mitenkään erityisesti etsitty. Niinpä käytössä on vähintään suojakerroin 50. Ja sitä laitettiin huolellisesti joka päivä. Ainakin naamaan ja käsivarsiin.
Mitä opin: On se vaan niin, että koko body on lotrattava. Jalkoihin en laittanut suojaa ja sandaaleihin jääneeseen paljaaseen ihoon ilmestyi melko nopeasti aurinkoihottumaa. Onneksi jo tiedän miten autan itseäni. Rasvaaminen ei juuri auta tässä vaiheessa vaan sisäisesti nautittu Heinix, tai vastaava. Kysehän on allergisesta reaktiosta. Ei onneksi päässyt nousemaan kovin paljoa enää tämän kuvan ottamisesta.
Nyt on sinun vuorosi – heinäkuun opit ja flopit
Mitä jäi heinäkuusta mieleen, käteen, elämään?
8 Responses
Itselläni kesti hetken, että vesipullo ja aurinkovoide muistuvat mieleen. Näinkin vanhaksi tuli elettyä, että ulos lähtiessä on sekä aurinkovoide on laitettuna että vesipullo on mukana.
Tunnistan hyvin. Tosi pitkään on mennyt itsellänikin ja taitaa edelleen usein unohtua se juominen. Maastoretkillä se vielä muistuu, mutta perusarjessa jää helposti kaiken muun alle.
Heinäkuu on ollut aika työntäyteinen ja arkinen, mutta arkisuuden keskellä oli myös ihana illanvietto ystäväpariskunnan kanssa herkutellen. Ja no, herkuttelua on tullut harrastettua tässä heinäkuussa muutenkin, joten olkoon se sitten se toppi. 😀 Olen tainnut välttyä suuremmilta flopeilta, kun ei tule heinäkuulta mitään sellaista mieleen. 😊
Mukavalta kuulostaa sinun heinäkuusi. Mikä voisi olla parempaa kuin hyvä ruoka ja ystävät 🙂
Kiitos taas tästä postauksesta – näitä oppeja ja floppeja on aina kiva lukea!
Oma heinäkuun oppini voisi olla, että ei-niin-kauniinakin kesäpäivänä voi olla ihan mukavaa.
Niinpä 🙂 Jokainen päivä on mahdollisuus kokea jotakin hyvää. Tai oikeastaan yksi päivä sisältää paljon mahdollisuuksia. Riittää kun ottaa sen vastaan avoimin mielin.
Tuo on totta, että aurinkokertoimia kannattaa käyttää silloinkin kun on pilvistä. Paloin itse nimittäin viime kesänä Krakovassa, vaikka aurinkoa ei ollut mailla eikä halmeilla. Nuo alppikuvat tuo ikävän Zakopaneen ja Tatravuorille 🙂
Aurinko on ihana ja yllättävä välillä. Vuoria tulee äkkiä ikävä 🙂 Nyt jo itsekin kaiholla katselen kuvia vaikka vastahan sieltä tultiin pois.